Olen jo pidemmän aikaa naureskellut yksisarvisen englanninkieliselle termille unicorn - suoraan suomennettunahan se olisi yksimaissi. (Cornin voi toki myös kääntää viljaksi.)
Mielikuvani kauniista hopeanvalkeasta hevosolennosta, jonka otsaa koristaa kultainen maissintähkä, ei oikein tunnu luontevalta...
Kuten olemme todenneet usein viime aikoina, suora käännös toimii melko harvoin (erehdyn vieläkin usein puhumaan silmäkontaktista, vaikka pitäisi olla puhe katsekontaktista...): unicorn selittyy varsin yksinkertaisesti tutustumalla sanan etymologiaan.
Unicorn muotoutui keskiajan englannin sanasta unicorne (huomatkaa hurmaava Ye Olde English -kirjoitusasu!), joka puolestaan tuli käyttöön anglo-ranskasta, joka taas otti sanan mallin myöhäislatinalaisesta termistä unicornus - joka tietenkin on muodostettu latinan sanoista yksi- ja sarvinen (uni- ja cornu).
Lyhyesti sanottuna siis unicornin "corn" ei viittaa maissiin, vaan sarveen. Tadaa!
Sanaa on käytetty ensimmäisen kerran tutkijoiden mukaan jo 1200-luvulla, eli mitä me modernit tässä ihmettelemme - tuolloin yleisin käytössä oleva kieli oli latina, vaikkakin englanti oli jo alkanut muotoutua tuohon aikaan. Englannin ylhäistö puhui tosin latinan lisäksi tuohon aikaan vielä ranskaa, mikä on hupaisaa, kun ottaa huomioon tulevien vuosisatojen tulehtuneet anglo-frankosuhteet.
Yksisarvisen sarvi on muuten englanniksi alicorn. Tutkimukseni eivät vielä paljastaneet, mistä ali- tulee tai mihin se puolestaan viittaa...
Kuten loppukokeeni armaassa Albionin kielessä totesi, "English is the language that hides in dark alleyways to attack unaware languages, mauls them and rifles through their pockets for spare vocabulary without always knowing quite what to do with it."
Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanti. Näytä kaikki tekstit
17.3.2013
Got vocabulary?
Merriam-Websterin ihana ja käytännöllinen sivusto tarjoaa paljon ilmaisia sanakirjatouhuihin liittyviä palveluita (esimerkiksi, yllätys yllätys, ilmaisen sanakirjan!). Muiden kielellisten mahtavuuksien lisäksi sivustolta löytyy hauska testi, jolla voi mittailla oman englanninkielisen sanavarastonsa laajuutta!
Click here to test your vocabulary range!
Testin voi lisäksi tehdä monta kertaa - ei liene shokeeraava yllätys kenellekään, että Merriam-Websterillä riittää testisanoja.
A craic St Paddy's Day to everyone!
Click here to test your vocabulary range!
Testin voi lisäksi tehdä monta kertaa - ei liene shokeeraava yllätys kenellekään, että Merriam-Websterillä riittää testisanoja.
A craic St Paddy's Day to everyone!
2.1.2013
Hienoja sanoja!
Englannin kielessä esiintyvä muikea slighting tarkoittaa nykyään sitä, että ärsyttää jotakuta olemalla huomioimatta tätä laisinkaan.
1700-luvulla sama sana merkitsi linnan tuhoamista siten, että puolet tykitettiin ja räjäytettiin maan tasalle, ja loput jätettiin luonnonvoimien armoille. Hiuksiaan repivä linnanherra ei mahtanut strategialle yhtikäs mitään (varsinkin, kun rakennusajat olivat tuohon aikaan hieman pidemmät kuin nykyiset...).
Nokkelasti voikin ajatella, että vaikka sanan fyysinen tarkoitus on muuttunut, symbolisesti sama homma pätee edelleen: huomioimatta jättäminen on entisaikain ruutia ja tykinkuulia, ja toisen osapuolen ärsytys hoitelee tuhohomman loppuun kuten sade, tuuli, kasvit ja eläimet ennen.
Slighting liittyy myös mielessäni jotenkin sanaan lame, vaikkakin en juuri nyt saa päähäni, miksi näin on... Mutta ei kai ole suuri harppaus ajatella, että kun käyttää strategiaa slighting johonkuhun, tekee tästä lamen eli ramman tai nilkuttavan.
Linnanherratkaan tuskin hyppivät riemusta, kun vihamies pommitti kanuunoilla itäseinämän upouudesta 37-huoneisesta, sisävessalla (!) varustetusta linnasta alas.
Muikeaa uutta vuotta!
Älköön kukaan slightatko teitä.
1700-luvulla sama sana merkitsi linnan tuhoamista siten, että puolet tykitettiin ja räjäytettiin maan tasalle, ja loput jätettiin luonnonvoimien armoille. Hiuksiaan repivä linnanherra ei mahtanut strategialle yhtikäs mitään (varsinkin, kun rakennusajat olivat tuohon aikaan hieman pidemmät kuin nykyiset...).
Nokkelasti voikin ajatella, että vaikka sanan fyysinen tarkoitus on muuttunut, symbolisesti sama homma pätee edelleen: huomioimatta jättäminen on entisaikain ruutia ja tykinkuulia, ja toisen osapuolen ärsytys hoitelee tuhohomman loppuun kuten sade, tuuli, kasvit ja eläimet ennen.
Slighting liittyy myös mielessäni jotenkin sanaan lame, vaikkakin en juuri nyt saa päähäni, miksi näin on... Mutta ei kai ole suuri harppaus ajatella, että kun käyttää strategiaa slighting johonkuhun, tekee tästä lamen eli ramman tai nilkuttavan.
Linnanherratkaan tuskin hyppivät riemusta, kun vihamies pommitti kanuunoilla itäseinämän upouudesta 37-huoneisesta, sisävessalla (!) varustetusta linnasta alas.
Muikeaa uutta vuotta!
Älköön kukaan slightatko teitä.
29.11.2012
You, you, you
Kieliopin pikatunti pitkästä aikaa!
Elitistiteksteistä, runnelluista sitaateista ja sarkatisista huomautuksista edelleen usein esiin pomppaavat Ye Olde English -sanat hämmentävät joskus. Harva meistä taisi olla oikeasti paikalla, kun näitä käytettiin jokapäiväisessä puheessa, joten hämmennys on tavallaan aivan ymmärrettävää.
Yksikön toisen persoonan kolme eri ilmenemismuotoa on kuitenkin helppo erottaa toisistaan, joten revin välillä hiuksiani. (Kyllä, samat virheet, joita itse tein murrosikäisenä, ärsyttävät minua. Avarakatseisuus, nimesi on nainen!)
thou - perusmuoto. Hast thou seen my pantaloons?
thee - käytetään yleensä "sinun" ollessa esimerkiksi jonkun saaja tai vastaanottaja. This fish for thee.
thy - omistusmuoto. In thy orisons be all my sins remember'd!
thine - sama ilmentyminen kuin nykyenglannissakin tavattavalla "mine" sanalla. 'Tis thine.
Oivia esimerkkejä, kuten aina, tarjoilee rakas Bardimme. Sonetti XVIII:
Shall I compare thee to a summer's day?
Thou art more lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimm'd;
And every fair from fair sometime declines,
By chance or nature's changing course untrimm'd;
But thy eternal summer shall not fade
Nor lose possession of that fair thou owest;
Nor shall Death brag thou wander'st in his shade,
When in eternal lines to time thou growest:
So long as men can breathe or eyes can see,
So long lives this and this gives life to thee.
Elitistiteksteistä, runnelluista sitaateista ja sarkatisista huomautuksista edelleen usein esiin pomppaavat Ye Olde English -sanat hämmentävät joskus. Harva meistä taisi olla oikeasti paikalla, kun näitä käytettiin jokapäiväisessä puheessa, joten hämmennys on tavallaan aivan ymmärrettävää.
Yksikön toisen persoonan kolme eri ilmenemismuotoa on kuitenkin helppo erottaa toisistaan, joten revin välillä hiuksiani. (Kyllä, samat virheet, joita itse tein murrosikäisenä, ärsyttävät minua. Avarakatseisuus, nimesi on nainen!)
thou - perusmuoto. Hast thou seen my pantaloons?
thee - käytetään yleensä "sinun" ollessa esimerkiksi jonkun saaja tai vastaanottaja. This fish for thee.
thy - omistusmuoto. In thy orisons be all my sins remember'd!
thine - sama ilmentyminen kuin nykyenglannissakin tavattavalla "mine" sanalla. 'Tis thine.
Oivia esimerkkejä, kuten aina, tarjoilee rakas Bardimme. Sonetti XVIII:
Shall I compare thee to a summer's day?
Thou art more lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimm'd;
And every fair from fair sometime declines,
By chance or nature's changing course untrimm'd;
But thy eternal summer shall not fade
Nor lose possession of that fair thou owest;
Nor shall Death brag thou wander'st in his shade,
When in eternal lines to time thou growest:
So long as men can breathe or eyes can see,
So long lives this and this gives life to thee.
21.11.2012
"Älä naura mulle!"
What's the difference between a cat and a comma?
One has claws at the end of its paws, and one is a pause at the end of a clause!
One has claws at the end of its paws, and one is a pause at the end of a clause!
12.11.2012
Argh.
Olen jo monta päivää pähkäillyt seuraavaa englannin kielioppiknoppia saamatta siitä täyttä tolkkua:
Englanti on siinä mielessä ihanan raivostuttava, ettei sen sääntöjä ja kuriositeetteja koskaan lakkaa oppimasta ja ihmettelemästä. Rakas pseudo-äidinkieleni!
Nobody didn't see nothing.Kerta kiellon päälle, kai!
Englanti on siinä mielessä ihanan raivostuttava, ettei sen sääntöjä ja kuriositeetteja koskaan lakkaa oppimasta ja ihmettelemästä. Rakas pseudo-äidinkieleni!
27.10.2012
Asiakas on aina oikein
Satu Salosen Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle -teoksesta opin kaiken muun hyödyllisen lisäksi tällaisen mielenkiintoisen seikan:
Englannissa käytetään termiä client asiantuntijapalveluiden (esimerkiksi juuri lääkärin) asiakkaista, ja customer-termiä taasen ostoksiin (esimerkiksi kioskilla ja kaupoissa) keskittyvän ihmisryhmän kuvaajana.
Tämä itsessään ei ollut mikään uutinen, vaikkakin se on pieni erotus, joka usein unohtuu ei-natiivipuhujilta.
Ajatus, joka jäi mietityttämään, oli, että meillä ei Suomessa ole vastaavanlaista erotusta. Käytämme kaikista yhtälaisesti sanaa asiakas.
Mielestäni kerrankin suomen keino on parempi - miksi asiakkaita pitää nimittää eri tavoilla sen mukaan, mitä he ostavat? Antamalla palvelun ostajalle eri nimikkeen kuin sipsipussin ja lottokupongin lunastajalle antaisimme samalla arvoa ihmisten erottelulle ja arvottamiselle.
Asiakas nyt ei vielä ole harmillinen tapaus, mutta me erottelemme ihmisiä jo aivan liikaa tässä maailmassa heidän "arvonsa" mukaan.
En ole koskaan edes oikein ymmärtänyt, miksi ammattinimikkeillä pitää olla sukupuolille omat versionsa. Onko se niin justiinsa, että on vaikkapa firewoman firemanin sijaan? Pääte -manhän viittaa tässä ihmiseen, eikä juuri mieheen.
Sukupuolineutraalit termit, kuten firefighter, puolestaan toimivat joskus ja joskus taas kuulostavat ylikorrektoiduilta.
Miksi palo"miehenä" toimivan naisen pitäisi välittää ammattinimikkeestään? Hän tekee hienoa, tärkeätä työtä, eikä kenenkään tulisi motkottaa moisesta teknisestä seikasta hänen kirjaimellisesti elintärkeän työnsä rinnalla.
Loppukevennyksenä talletan tähän aikoinaan Cosmopolitanista (!) lukemani hauskan anekdootin.
Kolumnin kirjoittaja (jota en nyt valitettavasti enää muista nimeltä...) oli palannut pitkän Pohjois-Amerikassa oleilun jälkeen palannut Suomeen, ja oli kovin pettynyt kotimaiseen kauppojen asiakaspalvelualttiuteen totuttuaan Amöriikkojen avuliaaseen palveluun. Eräskin kerta hän seisoi hölmönä kassalla, kun kassaneiti vain juorusi kollegansa kanssa välittämättä asiakkaasta tuon taivaallista.
Lopulta kolumnin kirjoittaja puuttui puheeseen keskeyttäen, "Anteeksi, mutta tiedätkö sä kuka mä oon?"
Molemmat kassaneidit olivat hiljentyneet ja tutkineet kolumnistia silmät pyöreinä. "Ei... Ooksä joku julkkis?"
"Minä olen asiakas."
Tämän jälkeen palvelu oli pelannut ainakin joten kuten asioinnin loppuun saakka.
Englannissa käytetään termiä client asiantuntijapalveluiden (esimerkiksi juuri lääkärin) asiakkaista, ja customer-termiä taasen ostoksiin (esimerkiksi kioskilla ja kaupoissa) keskittyvän ihmisryhmän kuvaajana.
Tämä itsessään ei ollut mikään uutinen, vaikkakin se on pieni erotus, joka usein unohtuu ei-natiivipuhujilta.
Ajatus, joka jäi mietityttämään, oli, että meillä ei Suomessa ole vastaavanlaista erotusta. Käytämme kaikista yhtälaisesti sanaa asiakas.
Mielestäni kerrankin suomen keino on parempi - miksi asiakkaita pitää nimittää eri tavoilla sen mukaan, mitä he ostavat? Antamalla palvelun ostajalle eri nimikkeen kuin sipsipussin ja lottokupongin lunastajalle antaisimme samalla arvoa ihmisten erottelulle ja arvottamiselle.
Asiakas nyt ei vielä ole harmillinen tapaus, mutta me erottelemme ihmisiä jo aivan liikaa tässä maailmassa heidän "arvonsa" mukaan.
En ole koskaan edes oikein ymmärtänyt, miksi ammattinimikkeillä pitää olla sukupuolille omat versionsa. Onko se niin justiinsa, että on vaikkapa firewoman firemanin sijaan? Pääte -manhän viittaa tässä ihmiseen, eikä juuri mieheen.
Sukupuolineutraalit termit, kuten firefighter, puolestaan toimivat joskus ja joskus taas kuulostavat ylikorrektoiduilta.
Miksi palo"miehenä" toimivan naisen pitäisi välittää ammattinimikkeestään? Hän tekee hienoa, tärkeätä työtä, eikä kenenkään tulisi motkottaa moisesta teknisestä seikasta hänen kirjaimellisesti elintärkeän työnsä rinnalla.
Loppukevennyksenä talletan tähän aikoinaan Cosmopolitanista (!) lukemani hauskan anekdootin.
Kolumnin kirjoittaja (jota en nyt valitettavasti enää muista nimeltä...) oli palannut pitkän Pohjois-Amerikassa oleilun jälkeen palannut Suomeen, ja oli kovin pettynyt kotimaiseen kauppojen asiakaspalvelualttiuteen totuttuaan Amöriikkojen avuliaaseen palveluun. Eräskin kerta hän seisoi hölmönä kassalla, kun kassaneiti vain juorusi kollegansa kanssa välittämättä asiakkaasta tuon taivaallista.
Lopulta kolumnin kirjoittaja puuttui puheeseen keskeyttäen, "Anteeksi, mutta tiedätkö sä kuka mä oon?"
Molemmat kassaneidit olivat hiljentyneet ja tutkineet kolumnistia silmät pyöreinä. "Ei... Ooksä joku julkkis?"
"Minä olen asiakas."
Tämän jälkeen palvelu oli pelannut ainakin joten kuten asioinnin loppuun saakka.
25.10.2012
7 Little Words
iLaitteille saa jos jonkinmoista peliä, mutta yksi suursuosikeistani on ollut jo pitkään ilmaiseksikin pelattava 7 Little Words (lataus ilmainen).
Pelissä on tarjolla maksullisiakin sanasettejä, mutta niiden lisäksi pelissä on yksi ilmainen setti, johon lisätään ajoittain uusia pelejä, ja päivittäinen ilmainen peli, jonka saa vieläpä valita britti- tai amöriikänenglannilla pelattavaksi. Pelattavaa siis löytyy, vaikkei haluaisikaan maksaa mitään! Pelin saa myös tietääkseni ainakin ranskaksi ja espanjaksi, mutta kieliä taitamattomana en ole kumpaakaan kokeillut.
7 Little Wordsin ideana on siis löytyy tavusotkusta seitsemän sanaa, joiden vihjeet näkyvät ruudulla sanan sisältämän kirjainmäärän kanssa. Peliä vaikeuttaakseen kirjainmäärät voi ottaa pois näkyviltä, mutta itse ainakin saan välillä tapella aivan riittävästi helpotusten kanssakin...
Pelissä on tarjolla maksullisiakin sanasettejä, mutta niiden lisäksi pelissä on yksi ilmainen setti, johon lisätään ajoittain uusia pelejä, ja päivittäinen ilmainen peli, jonka saa vieläpä valita britti- tai amöriikänenglannilla pelattavaksi. Pelattavaa siis löytyy, vaikkei haluaisikaan maksaa mitään! Pelin saa myös tietääkseni ainakin ranskaksi ja espanjaksi, mutta kieliä taitamattomana en ole kumpaakaan kokeillut.
7 Little Wordsin ideana on siis löytyy tavusotkusta seitsemän sanaa, joiden vihjeet näkyvät ruudulla sanan sisältämän kirjainmäärän kanssa. Peliä vaikeuttaakseen kirjainmäärät voi ottaa pois näkyviltä, mutta itse ainakin saan välillä tapella aivan riittävästi helpotusten kanssakin...
Shuffle-nappulalla voi sekoittaa tavukasaa - joskus etsitty sana ilmestyy sattumanvaraisesti tavujen osuessa oikeaan järjestykseen lähekkäin.
Sanoja ei tarvitse arvata missään järjestyksessä, joten jos jokin vinkki on helpompi avata, siitä saa aloittaa. Joskus harvoin tulee niin vaikea tai ennestään tuntematon erikoissana, että pitää käydä Googlen kanssa neuvottelemassa. Onneksi pelissä ei ole ajanottoa tai mitään aikarajoitusta!
Viimeiset sanat ovat usein niitä, jotka on tarkoituksella jättänyt viimeisiksi niiden vaikeuden takia, mutta kovasti huventunut tavuvalikoima helpottaa sanojen löytämistä (tai arvaamista).
"Palkkioksi" selvitetystä seitsemän sanan setistä saa mukavan pling!-äänen ja hymiön kehuineen. Parasta on kuitenkin fiksuuden tunne, kun on taas selvittänyt tiensä puzzlen läpi ja ehkä jopa oppinut samalla uusia sanoja.
21.10.2012
Iik.
Intouduin eräs ilta päiväkirjaan päivästäni vahingossa runoillessani miettimään, miksi jotkin englanninkieliset tavut kirjoitetaan -ee- ja toiset -ea-, vaikka molemmat äännetään pitkinä iinä. Alla on pieni lista sanoista, joita minulle tuli ensimmäisenä mieleen asian tiimoilta (kaikki loppuvat k-kirjaimeen yhdenmukaisuuden vuoksi):
seek
eek
leek
peek
meek
week
leak
meak
speak
peak
bleak
weak
Toki sama ilmiö on myös esimerkiksi sanoissa meet ja meat, joten loppukirjaimella ei missään nimessä ole mitään väliä. Minusta oli vain hauska etsiä nimenomaan koohon loppuvia sanoja.
Mielenkiintoisen poikkeuksen ii-sääntöön tekee steak, joka ei kirjoitusasustaan huolimatta ole ääntämysmuodoltaan stiik vaan steik. Sana stake äännetään täsmälleen samalla tavalla eri kirjoitusasustaan välittämättä.
Ah, englanti, rakas henkinen äidinkieleni. Kanssasi ei koskaan ole tylsää tai liian simppeliä!
seek
eek
leek
peek
meek
week
leak
meak
speak
peak
bleak
weak
Toki sama ilmiö on myös esimerkiksi sanoissa meet ja meat, joten loppukirjaimella ei missään nimessä ole mitään väliä. Minusta oli vain hauska etsiä nimenomaan koohon loppuvia sanoja.
Mielenkiintoisen poikkeuksen ii-sääntöön tekee steak, joka ei kirjoitusasustaan huolimatta ole ääntämysmuodoltaan stiik vaan steik. Sana stake äännetään täsmälleen samalla tavalla eri kirjoitusasustaan välittämättä.
Ah, englanti, rakas henkinen äidinkieleni. Kanssasi ei koskaan ole tylsää tai liian simppeliä!
13.10.2012
Sanoja, sanoja
Joskus tylsistyneenä luen fiksusti kirjojen sijaan Bash.orgin random-sivulta sekalaisia IRC-keskustelujen "helmiä". Useimmat ovat melko hauskoja, ja joskus seasta löytyy oikeasti syvällisiä ja nauruhermoja kutkuttavia lainauksiakin.
Tällä kertaa tämä keskustelu kiinnitti minussa asuvan lingvistin huomion:
Mielestäni cuddlesome kuulostaa tarkoitukseen sopivalta. Toisaalta pelkkä femalekin on osuva, vaikkakin melko yliyleistävä.
... Olen kuin anti-joke chicken! Ugh.
Tarvitsen halin.
Tällä kertaa tämä keskustelu kiinnitti minussa asuvan lingvistin huomion:
<Oceandream9> On another note, they should create a word that doesn't mean horny, but just having the urge to cuddle.
<Oceandream9> Yeah, there's cuddly, but that's more of an adjective. I want the actual yearning to cuddle to become a word.
<Oceandream9> Can anybody think of one?
<Combat_taco> cundry
<Thunder_cunt> Cuddlesome?
<Unpleasantries> snugglish
<Sm0t> “FEMALE”
Mielestäni cuddlesome kuulostaa tarkoitukseen sopivalta. Toisaalta pelkkä femalekin on osuva, vaikkakin melko yliyleistävä.
... Olen kuin anti-joke chicken! Ugh.
Tarvitsen halin.
1.10.2012
La vie
Vietimme railakkaan lauantai-illan kotona pelaten kirjastosta lainattua Olipa kerran ihminen -lautapeliä. Historian siivillä havinoitua lasten tietopeliä oli aivan odottamattoman hauska pelata! (Asiaan ei toki yhtään vaikuta se, että olin nukkunut aamulla kaksi tuntia parin päivän valvomisen jälkeen...)
Pelatessamme tuli esille, ettei siskoni tiennyt, mikä Cro-Magnonin ihminen on. Selitin sen olevan ihmisen esi-isä, jolloin vastakysymys oli "... Hä?" Innostuin selittämään, että muumeillakin oli ne hassut pitkulaiset esi-isät, ne pelottavat, mankelin läpi vedettyjen muumien näköiset esi-isät.
Huomasin vasta kymmenen minuutin kuluttua, että olin puhunut koko selostukseni ajan esi-isämuumeista vahingossa sanalla muumeli. Kai tämä on tätä nykyaikaa, että on helpompi keksiä uusi yhdystermi kuin sanoa mankelin läpi mennyt muumi.
Eli ensi kerralla, kun puhun muumeleista, kyseessä ei ole virhe!
Huomasin myös hauskan sattuman (...?), kun katselimme Olipa kerran... ihminen -DVD:tä. Sarjahan on alunperin ranskalainen, joten Sydän-jakson nimi näkyi ruudussa Le coeur.
Englannissa, joka on lainannut iloisesti runsain määrin sanoja naapurimaidensa - varsinkin vihaamansa Ranskan - kielistä, lähin le coeuriltä kuulostava sana on liquor, viina.
Tästä voimmekin tehdä aivan asiallisen päätelmän, että rakkaus johtaa alkoholismiin. Kun le coeur sammuu, liquor astuu tilalle. Tai kenties liquor on se sammuttaja. Tai lääke!
Näkökulmia on yhtä monta kuin katsojaakin.
Kun le coeur on kipeänä, auttaa myös Muumi-sarjakuvien lukeminen muumeleineen. Pus.
Pelatessamme tuli esille, ettei siskoni tiennyt, mikä Cro-Magnonin ihminen on. Selitin sen olevan ihmisen esi-isä, jolloin vastakysymys oli "... Hä?" Innostuin selittämään, että muumeillakin oli ne hassut pitkulaiset esi-isät, ne pelottavat, mankelin läpi vedettyjen muumien näköiset esi-isät.
Huomasin vasta kymmenen minuutin kuluttua, että olin puhunut koko selostukseni ajan esi-isämuumeista vahingossa sanalla muumeli. Kai tämä on tätä nykyaikaa, että on helpompi keksiä uusi yhdystermi kuin sanoa mankelin läpi mennyt muumi.
Eli ensi kerralla, kun puhun muumeleista, kyseessä ei ole virhe!
Huomasin myös hauskan sattuman (...?), kun katselimme Olipa kerran... ihminen -DVD:tä. Sarjahan on alunperin ranskalainen, joten Sydän-jakson nimi näkyi ruudussa Le coeur.
Englannissa, joka on lainannut iloisesti runsain määrin sanoja naapurimaidensa - varsinkin vihaamansa Ranskan - kielistä, lähin le coeuriltä kuulostava sana on liquor, viina.
Tästä voimmekin tehdä aivan asiallisen päätelmän, että rakkaus johtaa alkoholismiin. Kun le coeur sammuu, liquor astuu tilalle. Tai kenties liquor on se sammuttaja. Tai lääke!
Näkökulmia on yhtä monta kuin katsojaakin.
Kun le coeur on kipeänä, auttaa myös Muumi-sarjakuvien lukeminen muumeleineen. Pus.
7.6.2012
Diamond Jubilee!
Viikonloppuna juhlittiin kuningatar Elisabet II:n 60-vuotista hallituskautta Brittein saarilla, ympäri maailmaa anglofiilien kanssa ja entisen imperiumin hallinnonalaisissa maissa. 60 vuotta on huisin pitkä aika - kuinka paljon maailma onkaan muuttunut siitä, kun "Ellu" sai korkeimman kruunun päähänsä.
60 vuotta on hallitsijalle myös sikäli hieno saavutus, että koko Englannin reilusti yli tuhatvuotisen hallintokauden aikana vain yksi monarkki on aiemmin saanut juhlia timanttijubileeta. 1800-luvulla kaikkialla esillä ollut kuningatar Viktoria jätti jälkensä niin hyvin historiaan, että nykyään puhumme kokonaisesta aikakaudesta hänen nimellään.
Juhlistaakseen historiallista juhlaa tällä kertaa Englannin hovi on ryhtynyt julkistamaan aiemman timanttirouvan, Viktorian päiväkirjoja. Viktoria sai jo nuorena neitinä ensimmäisen päiväkirjansa, ja kirjoitus jatkui koko hänen loppuelämänsä ajan. Valikoituja otteita kuvineen ja selityksineen löytyy täältä.
On päätä huimaavaa ajatella, millaisia merkintöjä Viktoria kirjoitti kruunajaisistaan, häistään ja prinssipuoliso Albertin ennenaikaisesta kuolemasta. Toivottavasti transkriptio etenee nopeasti ja tekstit saadaan julkaistua.
On hienoa olla saanut nähdä juhlat, joihin osallistuivat koko Brittein imperiumin, mikäli siitä edelleen saa käyttää tuota nimeä, ystävät ja kansalaiset. God save the Queen! Cheerio.
60 vuotta on hallitsijalle myös sikäli hieno saavutus, että koko Englannin reilusti yli tuhatvuotisen hallintokauden aikana vain yksi monarkki on aiemmin saanut juhlia timanttijubileeta. 1800-luvulla kaikkialla esillä ollut kuningatar Viktoria jätti jälkensä niin hyvin historiaan, että nykyään puhumme kokonaisesta aikakaudesta hänen nimellään.
Juhlistaakseen historiallista juhlaa tällä kertaa Englannin hovi on ryhtynyt julkistamaan aiemman timanttirouvan, Viktorian päiväkirjoja. Viktoria sai jo nuorena neitinä ensimmäisen päiväkirjansa, ja kirjoitus jatkui koko hänen loppuelämänsä ajan. Valikoituja otteita kuvineen ja selityksineen löytyy täältä.
On päätä huimaavaa ajatella, millaisia merkintöjä Viktoria kirjoitti kruunajaisistaan, häistään ja prinssipuoliso Albertin ennenaikaisesta kuolemasta. Toivottavasti transkriptio etenee nopeasti ja tekstit saadaan julkaistua.
On hienoa olla saanut nähdä juhlat, joihin osallistuivat koko Brittein imperiumin, mikäli siitä edelleen saa käyttää tuota nimeä, ystävät ja kansalaiset. God save the Queen! Cheerio.
 |
| kuva napattu täältä. |
26.5.2012
Sanoja urheilusta
Nyt, kun ollaan taas hävitty jääkiekon maailmanmestaruus ja normaali elämä voi jatkua, on hyvä hetki pysähtyä miettimään lajin nimen etymologiaa.
Mietin tuossa muutama päivä takaperin, miksi ice hockey on suomennettu muotoon jääkiekko. Kiekkohan on puck englanniksi, joten jääkiekon englanninnoksen kuuluisi sillä logiikalla olla ice puck. Samalla periaattellahan useat muutkin lajit tunnetaan pelivälineensä nimellä, esimerkiksi koripallo (basketball) ja jalkapallo (football). Muitakin nimeämisperusteita on toki olemassa: esimerkkinä käy hyvin sulkapallo, joka on urheilulajina englanniksi badminton, vaikka itse peliväline sulkapallo on nimeltään shuttlecock.
Ihmettelin hockey-sanaa urheilulliselle IB-luokkakaverilleni*, joka fiksuna miehenä löysi heti Wikipediasta selostuksen sanalle ja sen käyttöön jääkiekosta puhuttaessa:
Olisikohan tuon perusteella jäämaila tai jokin vastaava suorempi suomennos ice hockeylle? Tietty tämän miettiminen johtaa kysymykseen, miksi jääkiekko ei saisi olla suomeksi jääkiekkoa, vaikka englanninkielisissä maissa tunnetaankin eri nimikkeellä.
Toinen termimietitys tuli jonkin selaamani lehden sivuilta (en sattunut katsomaan tarkemmin, mikä lehti oli kyseessä, mutta se saattoi olla Suomen kuvalehti). Se kuuluisin kiekko, jota jäällä sorkitaan maalista toiseen, kun on periaatteessa sylinteri. Kiekko on ymmärtääkseni kaksiulotteinen versio samasta matemaattisesta kappaleesta. (Tässä tosin täytyy myöntää, että matematiikka ei ollut vahvin alueeni IB:llä, eikä internet välttämättä valaissut asiaa tarpeeksi valoisasti minulle, joten otetaan tämä informaatio vastaan pienellä varauksella.)
Jääsylinteri nyt tosin kuulostaa vielä typerämmältä lajilta, että ei sen puoleen...
Onhan tenniksessäkin nollatilanne nimeltään love, joten kaikki ei kai aina ole niin selkeää ja loogista kuin voisi toivoa!
* ihanaa, kun voi miettiä kavereiden kanssa tällaisia yksityiskohtia! Erään kerran vietimme Marian kanssa rattoisan puolituntisen kahvilassa miettien sanojen cookie ja bisquit erotuksia. Tämä sivu kertoo erotuksesta hyvin.
Mietin tuossa muutama päivä takaperin, miksi ice hockey on suomennettu muotoon jääkiekko. Kiekkohan on puck englanniksi, joten jääkiekon englanninnoksen kuuluisi sillä logiikalla olla ice puck. Samalla periaattellahan useat muutkin lajit tunnetaan pelivälineensä nimellä, esimerkiksi koripallo (basketball) ja jalkapallo (football). Muitakin nimeämisperusteita on toki olemassa: esimerkkinä käy hyvin sulkapallo, joka on urheilulajina englanniksi badminton, vaikka itse peliväline sulkapallo on nimeltään shuttlecock.
Ihmettelin hockey-sanaa urheilulliselle IB-luokkakaverilleni*, joka fiksuna miehenä löysi heti Wikipediasta selostuksen sanalle ja sen käyttöön jääkiekosta puhuttaessa:
The word hockey itself is of unknown origin, although it is likely a derivative of hoquet, a Middle French word for a shepherd's stave. The curved, or "hooked" ends of the sticks used for hockey would indeed have resembled these staves.
Olisikohan tuon perusteella jäämaila tai jokin vastaava suorempi suomennos ice hockeylle? Tietty tämän miettiminen johtaa kysymykseen, miksi jääkiekko ei saisi olla suomeksi jääkiekkoa, vaikka englanninkielisissä maissa tunnetaankin eri nimikkeellä.
Toinen termimietitys tuli jonkin selaamani lehden sivuilta (en sattunut katsomaan tarkemmin, mikä lehti oli kyseessä, mutta se saattoi olla Suomen kuvalehti). Se kuuluisin kiekko, jota jäällä sorkitaan maalista toiseen, kun on periaatteessa sylinteri. Kiekko on ymmärtääkseni kaksiulotteinen versio samasta matemaattisesta kappaleesta. (Tässä tosin täytyy myöntää, että matematiikka ei ollut vahvin alueeni IB:llä, eikä internet välttämättä valaissut asiaa tarpeeksi valoisasti minulle, joten otetaan tämä informaatio vastaan pienellä varauksella.)
Jääsylinteri nyt tosin kuulostaa vielä typerämmältä lajilta, että ei sen puoleen...
Onhan tenniksessäkin nollatilanne nimeltään love, joten kaikki ei kai aina ole niin selkeää ja loogista kuin voisi toivoa!
* ihanaa, kun voi miettiä kavereiden kanssa tällaisia yksityiskohtia! Erään kerran vietimme Marian kanssa rattoisan puolituntisen kahvilassa miettien sanojen cookie ja bisquit erotuksia. Tämä sivu kertoo erotuksesta hyvin.
21.9.2011
Yarr!
Maanantaina vietettiin vuotuista kansainvälistä Talk Like a Pirate Daytä. Jotkut ottavat päivän todella tosissaan, toisten elämässä se ilmenee lähinnä hauskan Facebook-päivityksen tai muun vastaavan muodossa. Kummin päin vain vietitkin päivää (ja vaikket olisi viettänytkään sitä lainkaan), toivottavasti maanantai ei ollut masennusta täynnä.
Löysin jälleen eräältä Facebook-sivulta hupaisan statuspäivityksen ja hihittelin sille useamman minuutin.
Hehe. Tällaisilla hömelöillä jutuilla saa meikäläisen nauramaan!
Oma suosikkini näistä "epävirallisista" kansainvälisistä internet-aikakauden juhlapäivistä on kyllä tammikuun 6. päivä vietettävä Sherlock Holmes Day. Päivä valittiin Holmesin syntymäpäivän takia.
Löysin jälleen eräältä Facebook-sivulta hupaisan statuspäivityksen ja hihittelin sille useamman minuutin.
LiveJournal
LongJohn: What is a pirate's favorite letter of the alphabet?
HandsomeJack: RRRRR, matey.
LongJohn: No, ya landlubber.The C is his first love.
Hehe. Tällaisilla hömelöillä jutuilla saa meikäläisen nauramaan!
Oma suosikkini näistä "epävirallisista" kansainvälisistä internet-aikakauden juhlapäivistä on kyllä tammikuun 6. päivä vietettävä Sherlock Holmes Day. Päivä valittiin Holmesin syntymäpäivän takia.
4.5.2011
Anna mun kaikki kestää.
Mitäs mieltä olette seuraavasta pikku artikkelista?
Tutkijat eivät pelkää suomen kielen rappiota.
Minusta on hienoa, että sanavarastoltaan paljon suomea suuremmasta englannin kielestä on saatu uusia sanoja mukaan suomen kieleen. Englannissa on minusta mahtavaa juuri se, että lähes joka asiaan löytyy oma sanansa, jolla on tietyt konnotaatiot ja nyanssit. Suomessa joutuu joskus haparoimaan sellaisten "no sinne päin..." -sanojen kanssa, kun kunnollista, tarkkaa termiä ei löydykään.
En usko, että suomen kieli on sinänsä rapistumassa - enemmän minua huolettaa varsinkin nuorien suosima "tekstarikieli". Ei viitsitä kirjoittaa esimerkiksi possessiivisuffikseja kunnolla, tai olla-verbi kääntyy muotoon "o". Laiskuutta se kai vain on (sillä tekstiviesteissä ei ole enää pitkään aikaan ollut 160 merkin rajaa, ja Twitteriinkin saa kirjoittaa muutaman viestin peräkkäin, jos on pidempää asiaa), mutta se huolettaa. Mitä useampi nuori kirjoittaa niin, sitä useampi kaveri seuraa perässä. 13-vuotias siskoni ei osaa yksinkertaisiakaan yhdyssanoja ja kyseli eilen liioittelematta kolmekymmentä kertaa apua eri sanojen virallisten kirjoitusasujen kanssa tehdessään läksyjään. Irvistän inhosta aina, kun satun näkemään hänen ja ystäviensä keskustelupätkiä esimerkiksi Facebookissa.
Toki ihmiset sanovat, että se on vain kieltä, ei sillä niin väliä... Mutta kun sillä on. Kielen avulla me kommunikoimme. Selkeä ulosanti - tai pikemminkin sen puute - on usein monen ihmissuhteen ja työpaikan kompastuskivi. On vaikea puhua esimerkiksi sisarensa kanssa internetin välityksellä, jos ei edes ymmärrä kaikkea, mitä hän kirjoittaa. "Mitä sä typosit tohon?" "E mä typnu mtn!"
Järkevähkö puhekieli on mielestäni ihan OK. (Kirjakieltä on sitä paitsi ihan kirjaimellisesti mahdoton puhua.) Sanojen rikkirepiminen ja lähes tunnistamattomiksi tuhoaminen ei mielestäni ole selkeää ulosantia.
Jos kyseessä ei olisi sisareni, en edes vaivautuisi yrittämään tulkita hänen tekstejään.
Pystytkö sinä sivuuttamaan huonon ulosannin pelkällä olankohautuksella, vai tuntuuko sinustakin joskus siltä, että tarvitset sanakirjaa?
Loppuun kirjallisen idolini muistutus kielen tärkeydestä;
Tutkijat eivät pelkää suomen kielen rappiota.
Minusta on hienoa, että sanavarastoltaan paljon suomea suuremmasta englannin kielestä on saatu uusia sanoja mukaan suomen kieleen. Englannissa on minusta mahtavaa juuri se, että lähes joka asiaan löytyy oma sanansa, jolla on tietyt konnotaatiot ja nyanssit. Suomessa joutuu joskus haparoimaan sellaisten "no sinne päin..." -sanojen kanssa, kun kunnollista, tarkkaa termiä ei löydykään.
En usko, että suomen kieli on sinänsä rapistumassa - enemmän minua huolettaa varsinkin nuorien suosima "tekstarikieli". Ei viitsitä kirjoittaa esimerkiksi possessiivisuffikseja kunnolla, tai olla-verbi kääntyy muotoon "o". Laiskuutta se kai vain on (sillä tekstiviesteissä ei ole enää pitkään aikaan ollut 160 merkin rajaa, ja Twitteriinkin saa kirjoittaa muutaman viestin peräkkäin, jos on pidempää asiaa), mutta se huolettaa. Mitä useampi nuori kirjoittaa niin, sitä useampi kaveri seuraa perässä. 13-vuotias siskoni ei osaa yksinkertaisiakaan yhdyssanoja ja kyseli eilen liioittelematta kolmekymmentä kertaa apua eri sanojen virallisten kirjoitusasujen kanssa tehdessään läksyjään. Irvistän inhosta aina, kun satun näkemään hänen ja ystäviensä keskustelupätkiä esimerkiksi Facebookissa.
Toki ihmiset sanovat, että se on vain kieltä, ei sillä niin väliä... Mutta kun sillä on. Kielen avulla me kommunikoimme. Selkeä ulosanti - tai pikemminkin sen puute - on usein monen ihmissuhteen ja työpaikan kompastuskivi. On vaikea puhua esimerkiksi sisarensa kanssa internetin välityksellä, jos ei edes ymmärrä kaikkea, mitä hän kirjoittaa. "Mitä sä typosit tohon?" "E mä typnu mtn!"
Järkevähkö puhekieli on mielestäni ihan OK. (Kirjakieltä on sitä paitsi ihan kirjaimellisesti mahdoton puhua.) Sanojen rikkirepiminen ja lähes tunnistamattomiksi tuhoaminen ei mielestäni ole selkeää ulosantia.
Jos kyseessä ei olisi sisareni, en edes vaivautuisi yrittämään tulkita hänen tekstejään.
Pystytkö sinä sivuuttamaan huonon ulosannin pelkällä olankohautuksella, vai tuntuuko sinustakin joskus siltä, että tarvitset sanakirjaa?
Loppuun kirjallisen idolini muistutus kielen tärkeydestä;
It is only by language that we rise above [the lower animals] — by language, which is the parent, not the child, of thought.
—Oscar Wilde, irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, and kirjailija, Intentions, 1891
—Oscar Wilde, irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, and kirjailija, Intentions, 1891
2.12.2010
Mother tongue
Kielioppia ajattelin edelleen paasata, tällä kertaa tosin englannin. On se kumma, että riittää näitä tuttuja, joille haluaisi sanoa jotakin, muttei sitten viitsi.
Puran siis ahdistustani tänne.
Suomessa opetetaan englantia pääsääntöisesti kolmannelta luokalta alkaen. Jotkut onnekkaat ovat päässeet kielikylpytarhoihin tai, kuten minä, aloittaneet jo ensimmäisellä luokalla. Aloitusvuodesta riippumatta osa ihmisistä omaksuu ihmeellisen hyvin vieran kielen ja pärjää sillä paitsi etelänmatkoillaan, myös syvemmissä keskusteluissa internetin maailmassa.
Kaikkea ei tietenkään kykene tai ehdikään oppia, mutta minua ihmetyttää, miten vähän itse kielioppia tankataan koulussa. Muistan epäsäännöllisten verbien sanatestit puolen vuoden välein kolmannelta aina yläasteen puoliväliin asti, muistan sanaston opettelua (tiedänpähän nyt, miltä plateau näyttää), muistan mitä vinkeimpiin kielen omituisuuksiin tutustumista... mutta kielioppia käytiin verrattain vähän läpi.
Se on ihan okay. Moni pärjää vähän vähemmälläkin kieliopin osaamisella ulkomailla tai lukee vaikkapa kirjaa sanakirjan kanssa.
Minulla oli kahdeksannella luokalla ihana englanninopettaja, joka inspiroi minua ottamaan selvää kielestä, sen rakenteesta ja paikallisista outouksista. Minä kirjoitin proosatekstejä, joiden oikeaoppisuuden hän tarkasti; tein koulukirjan tehtävät jo syksyn aikana, joten kevätlukukaudeksi sain omia lisätehtäviä ja kielitasokokeita, jotka selätin yhä innokkaampana ja taitavampana. Opin arvostamaan englanninkielisiä kirjoja ja Englannin pitkäikäistä kirjallisuutta.
Häneltä opin kolme elämäni helpointa kielioppimuistisääntöä:
Kaikille englannin kielen hienouksia arvostaville ja niistä kiinnostuneille suosittelen Bill Brysonin Mother Tongue -kirjaa, jota tämä kasiluokan opettaja suositteli minulle. Ihastuin kirjaan; kuinka hupaisa, antoisa ja mielenkiintoinen kieli voikaan olla! Panen hyvän kiertämään ja suosittelen erittäin lämpimästi.
Tack och adjö! ;)
Puran siis ahdistustani tänne.
Suomessa opetetaan englantia pääsääntöisesti kolmannelta luokalta alkaen. Jotkut onnekkaat ovat päässeet kielikylpytarhoihin tai, kuten minä, aloittaneet jo ensimmäisellä luokalla. Aloitusvuodesta riippumatta osa ihmisistä omaksuu ihmeellisen hyvin vieran kielen ja pärjää sillä paitsi etelänmatkoillaan, myös syvemmissä keskusteluissa internetin maailmassa.
Kaikkea ei tietenkään kykene tai ehdikään oppia, mutta minua ihmetyttää, miten vähän itse kielioppia tankataan koulussa. Muistan epäsäännöllisten verbien sanatestit puolen vuoden välein kolmannelta aina yläasteen puoliväliin asti, muistan sanaston opettelua (tiedänpähän nyt, miltä plateau näyttää), muistan mitä vinkeimpiin kielen omituisuuksiin tutustumista... mutta kielioppia käytiin verrattain vähän läpi.
Se on ihan okay. Moni pärjää vähän vähemmälläkin kieliopin osaamisella ulkomailla tai lukee vaikkapa kirjaa sanakirjan kanssa.
Minulla oli kahdeksannella luokalla ihana englanninopettaja, joka inspiroi minua ottamaan selvää kielestä, sen rakenteesta ja paikallisista outouksista. Minä kirjoitin proosatekstejä, joiden oikeaoppisuuden hän tarkasti; tein koulukirjan tehtävät jo syksyn aikana, joten kevätlukukaudeksi sain omia lisätehtäviä ja kielitasokokeita, jotka selätin yhä innokkaampana ja taitavampana. Opin arvostamaan englanninkielisiä kirjoja ja Englannin pitkäikäistä kirjallisuutta.
Häneltä opin kolme elämäni helpointa kielioppimuistisääntöä:
- I before E, except after C eli esimerkiksi receiver ja retriever
- When in doubt, go without. (kyseessä väliviiva) eli esimerkiksi backwards slash deal, ei backwards slash -deal. (Englannissa käytetään HYVIN vähän väliviivoja: vielä vähemmän kuin suomessa.)
- split infinitive eli EI NÄIN: to boldly go where no man has gone before. Vaan NÄIN: to be or not to be . Ei tungeta sinne väliin mitään sanoja. Ei mitään. Se ei ole to not be, se on not to be.
Kaikille englannin kielen hienouksia arvostaville ja niistä kiinnostuneille suosittelen Bill Brysonin Mother Tongue -kirjaa, jota tämä kasiluokan opettaja suositteli minulle. Ihastuin kirjaan; kuinka hupaisa, antoisa ja mielenkiintoinen kieli voikaan olla! Panen hyvän kiertämään ja suosittelen erittäin lämpimästi.
Tack och adjö! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)