Something old, something new...

... Something borrowed, something blue!
Tämänkertaisilla kirja-arviointikirjoillani pärjäisi häissäkin, haha.

Eli kaksi vanhaa, kaksi uutta tällä kertaa, että joskus saisin kaikki nuo pölyttymään jääneet kirjat kirjoiteltua pois!

• Philippa Gregory: The Boleyn Inheritance Gregoryn Tudor-sarjan kolmas kirja seuraa kolmen naispäähenkilön elämää Henrik VIII:n hovissa. Hieman mielenkiintoisesti Gregory on hypännyt The Other Boleyn Girl -teoksessa kuningasta ihastuttaneen, tulevan kolmannen vaimon Jane Seymourin ohi kokonaan - ilmeisesti kuninkaan ainoan miespuolisen perillisen synnyttäneen ja lapsivuoteeseen kuolleen kiltin Janen tarina oli joko liian haasteellinen tai helppo. Tämä kirja alkaakin kuninkaan etsiessä neljättä vaimoaan, joka oli Anna Kleveläinen, joka pääsi historiaan paitsi yhtenä sarjakuningattarista, myös ainoana, joka selvisi hengissä eron Henrikistä. Englantia huonosti osaavan uuden kuningattaren palvelijoiksi päätyvät myös edesmenneen Anne Boleynin käly Jane Boleyn ja serkku Katherine Howard (kuninkaan tuleva viides vaimo). Kirja pomppii ymmärrettävästi välillä melko pitkiäkin aikahyppyjä pystyäkseen kertomaan pitkän aikavälin tarinan luettavan pituisessa romaanissa, mutta kertomus ei kärsi hyppelystä. Pääasiat tulevat hyvin esille ja kolmen päähenkilön välillä vaihtelevat luvutkin pysyvät melko hyvin hyppysissä. Gregoryn tärkein anti on kuitenkin mielestäni historiallisten, hieman huomiottakin jääneiden hahmojen lihallistaminen. Anna Kleveläinen ei ollutkaan tyhmä lehmä, Jane Boleyn saattoi kyllä olla juonitteleva ilkimys mutta kuinka hän siitä kärsiikään Anne ja George Boleynin mestautusten jälkeen, ja nuori Kitty Howard on kertakaikkinen bimbo. Kittyn hahmo jäikin minulle etäisimmäksi, sillä hänestä oli tehty niin stereotyyppinen teini, ettei hahmo tuntunut enää edes todenmukaiselta. Toisaalta nuoria naisia ei tapahtuma-aikoihin koulutettu, ja Mary Boleynin typeryyttähän olen jo ehtinyt harmitella täällä, joten Kittyn hahmo pysyy juuri ja juuri realismin rajoissa. Sulostuttavana pikkudetaljina Jane Boleyn puhuu usein kälystään Annesta ja miehestään Georgesta aivan kuin he vielä eläisivät, juonittelisivat yhdessä ja nauraisivat linnan käytävillä kaksin kuten aina ennen. Janen haikeankatkera kaipaus ja siihen sekoittuva mustasukkaisuus luovat kauniin jännitteen kerrontaan, eivätkä edellisten kuningatarten ikävät kohtalot ole unohtuneet muiltakaan hahmoilta. Kuten aiemminkin, suosittelisin Gregoryn kirjoja lähinnä tapahtumien ja miljöön rikkaan kuvailun ja uljaiden hahmojen takia; historiasta kiinnostuneet voivat lukea teosten seuraksi jotakin paikkaansapitävämpää. Historiallisena puolifiktiona Gregoryn kirjat ovat aivan upeita, mutta muistakaa tarkastaa faktat jälkikäteen!
• G.W. Bernard: Anne Boleyn. Fatal Attractions Kuten olen aiemmin ääneen ihastellutkin, Anne Boleyn on yksi lempihahmoistani historian pitkässä näyttelijälistassa. Tämä päätyi siis kainaloon kirjastosta nimensä perusteella. ... Olisin periaatteessa voinut jättää väliin! Bernard tuskailee moneen otteeseen teoksessa aiempien aiheesta kirjoittaneiden historiantutkijoiden "viallisia" päätelmiä ja puutteellisia selityksiä sortuessaan itse heti perään aivan samoihin virheisiin. Lisäksi minua otti pannuun Bernardin tapa aloittaa kirja lööppimäisillä julistuksilla (kuten että kirjan aikana hän paljastaa, kuinka Annea vastaan nostetut syytteet olivatkin osittain totta eivätkä keksittyjä) ja suunnilleen viimeisessä luvussa sitten puolivillaisesti todeta, että osa syytteistä saattoi ehkä jopa olla totta. No ihanko tosi? Bernard viljelee tekstissään myös hyvin reippaasti toteamuksia "lukija tulee huomaamaan myöhemmin" ja "kuten tulen näyttämään myöhemmin". Hyvä ihminen, jos olet jo puoli sivua asiasta kirjoittanut, kerro nyt kokonaan se sitten tässä äläkä palaa sekavasti siihen sadan sivun ja viidenkymmenen uuden asian jälkeen. Epäilen myös vahvasti, että osa näistä "myöhemmin tulevista" asioista jäi kertomatta sitten myöhemmässä vaiheessa - en pitänyt listaa, mutta niitä oli todella paljon... Huomasin jossakin välissä teosta olevani vihainen kirjailijalle siitä, että hän oli ottanut niin negatiivisen asenteen Annea kohtaan, mikä taas oli minulle silmätavaava huomio; me emme tosiaankaan tiedä Annesta juuri mitään tärkeää - hänen motiivejaan, tunteidensa syvyyttä ja kohdetta tai kohteita... Useimmiten käykin niin, että historioitsijalla on jo valmiiksi jokin asenne Annea kohtaan, joka valitettavasti värittää sitten tutkijan tulkintaa Henrik VIII:n toisesta vaimosta ja hänen elämästään. Huonon ja hieman sekavan kirjoitustyylin takia haluaisin sanoa, ettei teos ole lukemisen arvoinen, mutta toisaalta sen sisältämä teoreettisen tutkinnan määrä ja lukijan itse kokemat hehkulamppuoivallukset antavat sille kyllä paljon lukuarvoa. Kunhan saan luettua muutaman muun Anne Boleynia käsittelevän historiallisen teoksen kykenen toivottavasti paremmin sanomaan, minkä arvoinen tämä teos sisällöltään on.
• Mervi Marttila: Molemmista päistä tähystetty - Päättömiä potilaskertomuksia 3 Sain syntymäpäivälahjaksi 10 euron lahjakortin, jonka käytin tämän ostamiseen. Minulla oli jo sarjan aiemmat osat, joista olen pitänyt kovasti, ja tämä oli kirjalistallanikin, joten valinta oli melko selkeä, mutta 15 euron hinnalla (no, 5 euroa lahjakortin kanssa) olisin odottanut hieman enemmän kuin 71 sivua. Näihin 71 sivuun sisältyy muutama aukeaman kokoinen kuva ja pari edellisistä kirjoista nostettua "potilaskertomusta". Ymmärrän, että rahaa pitää saada (... tai no, en kyllä itse asiassa ymmärrä) ja sarja on ollut ymmärtääkseni todella suosittu, joten jatko-osia ulos vain niin kauan kuin materiaalia riittää - mutta olisikohan tämänkin teoksen kanssa voitu odottaa vielä jonkin aikaa, että olisi saatu lisää sivuja siihen? Kirjasen lukaisee aivan kevyesti alle puolessa tunnissa, naururemakat mukaan lukien. Onneksi teoksen tärkein ominaisuus eli hauskat ja kummastuttavat otteet potilaskertomuksista toimii. Itse ainakin nauroin pari kertaa niin, etten meinannut henkeä saada. Pelkäsin kaulasuoneni poksahtavan ja päätyisin seuraavan jatko-osan sivuille! Yhtä tai kahta "hauskan lausahduksen" hauskuutta en ymmärtänyt, mutta kenties joku avaa ne minulle joku päivä, ja pari nyt-en-tajunnut-miksi-tämä-on-muka-hauskaa -juttua ei pilaa kirjaa. Summa summarum: hauska kirja, mutta olisi kaivannut mielellään vielä ainakin 50 sivua lisää ollakseen hieman pitkäkestoisempi ja hintansa väärti.
• Helena Petäistö: Aamiainen Cocon kanssa. Lontoossa Edinburghissa ja Dublinissa Mainostelevisiosta ja vähän muualtakin tuttu legendaarinen kirjeenvaihtaja kertoo Aamiainen Cocon kanssa -sarjassaan Euroopan eri kaupunkien parhaat hotellit, ravintolat ja muutamia erikoisia nähtävyyksiä. Tämä miniteos keskittyy nimensä mukaisesti Lontooseen, Edinburgh'hun ja Dubliniin. Tavallista Berlitzin matkaopasta ei siis kannata odottaa - ja miksi pitäisikään? Jos lukija kaipaa Berlitzin opasta, lukija on hyvä ja ostaa/lainaa sellaisen. Petäistö kirjoittaa ihanan värikkäästi ja kaikella sillä asiantuntemuksella, jota hänelle on vuosien aikana kertynyt. Parissa kohtaa tekstiä Petäistö kuulosti hieman itseään kehuvalta, mutta ne tunteet menivät onneksi nopeasti ohi - ja annettakoon hänelle pieni lipsahdus anteeksi ihanien ravintola-, herkkukauppa- ja tunnelmahotellisuositusten takia. Pidin kovasti jokaisen kaupungin eri suosituslistoja edeltävistä pienistä esseistä, joissa Petäistö kertoo kyseisestä kaupungista omien kokemustensa valossa. Petäistö onnistuukin kautta kirjan välttelemään suurimpia perusmatkaoppaiden ominaisuuksia esittelemällä ja suosittelemalla omia suosikkejaan ja vähemmän tunnettuja paikkoja niiden tavallisten turistirysien sijaan. Myös esimerkiksi Dianan ja Harry Potterin ihailijoille löytyy omia arvokkaita vinkkejä paikoista, joissa kannattaa käväistä. Olen varma, että Petäistön sarjasta hyötyvät kaikki Euroopan matkailijat ja nojatuolimatkustajatkin, mikäli oma kohdekaupunki vain löytyy sarjasta - tutuksi luulemastaankin alueesta Petäistö osaa kertoa vaikka mistä mielenkiintoisista  paikoista, joita tekee heti mieli lähteä kokeilemaan itsekin. Mikäli matkakohde on itselle tuntematon, kannattaa Coco pariuttaa vaikkapa sen tutun ja turvallisen (ja käytännöllisen) Berlitzin oppaan kanssa, varsinkin jos haluaa oikein lomailla matkallaan eikä vain juosta nähtävyyksien ja museoiden välillä. Coco ja Berlitz soveltuvatkin myös kokonsa puolesta hyvin matkalle mukaan otettaviksi, joten nyt reissaamaan! (Jos varat tai aika eivät riitä, nojatuoli on hyvä "lentopaikka".)

Häitä ei nyt tällä hetkellä ole tiedossa, mutta tänään on Chewing on Pearlsin ensimmäinen syntymäpäivä! Jee!

(kuva täältä.)

Om nom nom... Makoisaa ja rentoa sunnuntaita teille!
Muistakaa, että ensi viikolla kuun vaihtuessa päättyy elokuun kommenttiarvonta. Asiaa ei onneksi tarvitse surra, sillä silloin alkaa samalla syyskuun kommenttiarvonta!

Tutkielma eri sävyissä

Viime viikon kirjat, kuten lupasin. Pidemmittä puheitta, olkaa hyvät:

• Charlaine Harris: From Dead to Worse Vampyyrisarjan kahdeksas osa. Samaa vanhaa, periaatteessa, mutta ei kuitenkaan niin tylsää tai itseääntoistavaa, että lukija kyllästyisi tai puutuisi. Luin kirjan melko innokkaasti ja jännitin jopa parissa kohtaa, miten hahmoille käy. Teoksessa ei ilmene sen ihmeempiä uutuuksia niin juonen kuin tekstin kannalta - itse asiassa ehdin jo unohtaa suurimman osan juonesta -, mutta sarjan ystäville teos on varmasti mukavaa luettavaa. Ja paljon ei voisi juonesta kertoakaan ilman juonen paljastamista. Sen verran voin sanoa, että Jason joutuu hankaluuksiin, Sookie on hankaluuksien keskellä (kuten tavallista), ja Stackhouseien sukuun ilmaantuu uutta verta. Kirjaimellisesti... Vampyyrit ovat ihania, kuten aina tässä sarjassa, mutta tällä kertaa he eivät ole aivan yhtä suuressa roolissa kuin yleensä. Harmi.
• Anne Rooney: 1001 järisyttävää tieteellistä faktaa Nimensä mukaisesti teos sisältää 1001 faktaa elämästä, avaruudesta ja vaikka mistä. (En kylläkään laskenut, mutta kyllä niitä faktoja oli aikamoinen määrä.) Maapalloa koskeva faktakokoelma on melko ahdistavaa luettavaa, varsinkin tiedostaville aikuisille, mutta muut luvut olivat täynnä hupaisia, joskus yllättäviäkin tietoiskuja. Tiesittekö esimerkiksi, että kun mustekala stressaantuu liikaa, se alkaa syömään itseään? Ahdistavuuden lisäksi moitin suuresti suomentajaa, joka oli kääntänyt joitakin helppoja englanninkielisiä virkkeitä täysin väärin. Vaikka kirja onkin suunnattu lapsille, ei käännöstä silti pitäisi tehdä hutiloiden. Oikolukijat, missä lienette?
• Graham Moore: The Sherlockian Dan Brownin teosten Enkelit ja demonit sekä Da Vinci -koodi mukaisesti tämäkin murhamysteeri sekoittaa totta ja fiktiota taitavasti ja liikkuu useammalla aikatasolla. Tällä kertaa tarina liikkuu vuoroluvuin nykyajassa, jossa Baker Street Irregularsien uusi jäsen selvittää vanhan jäsenen murhaa ja etsii tältä kadonnut Arthur Conan Doylen päiväkirjaa, ja 1900-luvun alussa, jossa Conan Doyle tappaa Sherlock Holmesin ja ajautuu tahtomattaan selvittämään ovelaa sarjamurhaa. Lopussa kaksi erillistä tarinaa sitoutuvat yhteen, kuten on lukijalle sopivaa. Tarinan perään kirjoittaja on lisännyt ilahduttavan tekstin, jossa hän kertoo tarinan sisältämistä faktoista ja historiasta. Oli mukava huomata, kuinka paljon tekstistä pohjautuu tosielämään. Mielestäni teoksen molemmat juonenpätkät toimivat, mutta nautin paljon enemmän Conan Doylen ja muiden tuttavien (J.M. Barrie ja Oscar Wilde, esimerkiksi) seurassa ihmettelemisestä. Jokin nykyajan sankarissa Haroldissa otti lähinnä pannuun puolet ajasta. Harold hapuilee ja ihmettelee, mikä voisi olla lukijaa ja hahmoa lähentävää, mutta toteutuu suurimman osan ajasta häiritsevänä taustaininänä. Juoni kulkee kyllä hyvin eteenpäin, ja varsinkin Conan Doylen lukujen ansiosta Haroldiakin kestää ilman sen suurempia purnauksia. Kaiken kaikkiaan kirja ei yllä sille korkealle tasolle, jonka Holmes jätti jälkeensä, mutta puolikevyenä iltalukemisena teos loistaa. Kunhan et odota liikoja, pidät varmasti teoksesta!
• Alice Fellows: Berlitz Skotlanti matkaopas Koska Bertlizin matkaoppaat ovat taskukokoisia, ei niiltä sovi odottaakaan syvällisiä ja yksityiskohtaisia, monisivuisia listoja kaikista mahdollisista turistikohteista ynnä muista. Tässä Berlitz onnistuukin erittäin hienosti; pienestä koostaan huolimatta kirja sisältää suuren määrän näkemisen arvoisten kohteiden ehdotuksia ja esittelyjä samoin kuin maan historiaa ja kulttuuria, sekä matkalla käytännölliset kieli-, tieto-, hotelli- ja ravintolaosiot. Hieman ihmettelen suuren Edinburgh'hun ja Glasgow'hun keskittyvän tiedon määrää; eikö kaupungeille olisi voinut tehdä omat erilliset oppaat (kuten sarjasta löytyy muun muuassa Lontoolle ja Dublinille)? Näin kirjassa olisi ollut enemmän tilaa keskittyä pienempiin, vähemmän tunnettuihin, mutta aivan yhtä kauniisiin kohteisiin. Eipä minulla tuon isompaa motkottamista ole. Teos sopii mainiosti niin nojatuolimatkailuun, matkakohteeseen etukäteen tutustumiseen kuin paikan päällä selailuunkin, eli se täyttää kriteerit täysin.

Oletko sinä koskaan lukenut tai selaillut matkaoppaita? Millainen on mielestäsi hyvä? Herättävätkö ne kipeän matkakuumeen vai auttavatko ne tyrehdyttämään matkanhimoa?