Tänään ja eilen.

En ole unohtanut teitä, älkää huolehtiko! Tässä kuluneella viikolla on sattunut kaikenmoista, joka on pitänyt minut poissa koneelta. Koetan ensi viikolla päästä taas hieman normaalimpaan rytmiin - pyydän anteeksi tilapäistä häiriötä.

Juttuideoita minulla on kirjaimellisesti kansiokaupalla, mutta, koska olen ajankohtainen ja tiedostava ihminen (... Not!), pohdin tällä kertaa teille ääneen muutamia tämän viikon mietintöjäni.


Ensinnäkin osasyy kirjoittamattomuuteni on se, että kissaani pisti ampiainen ja kisu sitten hädissään kävi itsensä kimppuun, jota koettaessani estää omat käteni jäivät väliin. 75% käsistäni, ranteet mukaan lukien, on nyt naarmutettu loppuiäksi. Ei siinä sinänsä mitään, minulla oli arpia jo entuudestaan ihan riittävästi, mutta nyt tulehtuneet haavat estävät käsien täyden käyttämisen, mikä puolestaan on johtanut mitä kummallisimpiin ongelmiin. En saa limupulloa auki, DVD-levyn irtisaaminen kotelosta on vaikeaa, housujen päälle vetäminen kolmen sormen ollessa käytössä on tuskaisaa ja yllättävän pulmallista... ja mikä kamalinta, kirjoittaminen ja pelkkä kirjan kädessä pitäminen ovat hetkittäin aivan liian kivuliaita toimenpiteitä! (#whitepeopleproblems)
Eilisen vietinkin istuen sängyllä paksun coffee table -kirjan kanssa, joka lojui peitolla ja jonka sivuja sain varpailla pideltyä paikoillaan. Kirjoittamisessa taas olen suosinut iPadiä, koska sen näppäimistön käyttämiseen riittää pelkkä hipaisu.


Kirjoista ja yllättävistä tilanteista minulle kertyi pari päivää sitten toinenkin kumma uusi kokemus. Tapasin pitkästä aikaa kaverini, joka antoi minulle syntymäpäivälahjaksi kirjan Damn You, Autocorrect! (lyhykäinen arvio tulossa ensi viikolla!). (Kavereilta saamistani neljästä lahjasta kaksi on ollut kirjoja, mikä on melko mukava saldo, ja lisäksi kolmas lahjani oli Sherlock Holmes -nukke! Kiitokset asianomaisille!)
Kaverini sanoi lahjaa ojentaessaan, että se on kierrätetty kirja, mikä on minusta aivan OK - itsekin antaisin mielelläni enemmän kierrätettyjä kirjoja lahjoiksi, jos niitä ei karsastettaisi niin kovin. Sitä paitsi olin aivan ihastunut kannessa olevaan kirjakehuun, jonka oli antanut mielestäni paras mies sitten Oscar Wilden, Stephen Fry. Kaverini kuitenkin jatkoi selitystään kertomalla, että hän oli ostanut kirjan itselleen matkalukemiseksi ja ei keksinyt sille muutakaan käyttöä. Kirja olisi mennyt kai roskiin, jos syntymäpäiväni ei olisi ollut sopivasti lähettyvillä.
... Ei siinäkään sinänsä ole minusta mitään vikaa. Haluan painottaa tätä. Olen aivan todella vilpittömästi iloinen kaikista saamistani lahjoista. Jäin vain miettimään, miksi kaverini oli pitänyt kertoa asia minulle. Itse olisin mieluummin vain sanonut sen olevan käytetty kirja ja jättänyt asian siihen.
Silloin en myöskään pohtisi, mitä se kertoo, että kirjan välistä löytyi usealta sivulta veritahroja. (Tai, ainakin luulen niiden olevan verta. En uskaltanut tutkia kovin läheltä.)

Toistan vielä, että kaikki lahjat ovat mukavia ja on ihana saada niitä, samoin kuin on ihanaa, että on kavereita, jotka hankkivat niitä.
Kysymys kuuluukin kai enemmän, tarvitseeko lahjan, erityisesti kirjan, alkuperästä kertoa aina kaikkea, mikäli se on vähemmän imarteleva juttu...?


Kolmas tämän viikon pohdintani on liittynyt Disneyn uudehkon elokuvan nimen käännökseen. Englanninkielisissä maissa elokuva kulkee nimellä Tangled, ja kun nimeä ei oltu vielä käännetty, ehdotin kaverilleni, että se voisi olla Takussa. Nimi sopisi elokuvan Tähkäpää-tarinaan ja olisi lisäksi suhteellisen toimiva suora käännös alkuperäisnimestä. Jopa nimi Tähkäpää, tai Rapunzel kuten elokuva esimerkiksi Italiassa on nimeltään, olisi ollut ihan okei.
Vaan ei niin ei. Suomessa elokuva sai nimekseen Kaksin karkuteillä - hiuksia nostattava seikkailu. ... No okei, onhan siinä tuo mukava allitteraatio alussa, mutta silti! Eihän pääpari edes ole kaksin karkuteillä. Ja fraasista 'hiuksia nostattava' tulee ainakin minulle ensimmäisen assosiaationa mieleen kauhutarina, ei Disneyn seikkailuanimaatio prinsessoineen ja miltei-puhuvine eläimineen.


... Kaipa sitä voisi potkia päätään vaikka minkälaisten asioiden takia, jos vain vaivaantuu. Mutta muun muuassa tällaisia typeryyksiä olen vatvonut pääkopassani viime päivinä. Onneksi olen myös saanut muutaman kirjan luettua, joten koetan kirjoitella niistä juttua tulevan viikon ratoksi, samoin kuin jotakin hieman älyllisempää pohdittavaa rikkaille päillemme.


Toivottavasti te ja kätösenne voitte hyvin! (Muistakaa kirjoitella vikkelillä sormillanne kommentteja, jos haluatte osallistua kirja-arvontaan kuun loputtua! Tällä hetkellä vain kaksi on mukana arvonnassa, joten tulee tiukka arpominen, haha!)