Lingvistiikkaa hakusessa

Olen jo pidemmän aikaa naureskellut yksisarvisen englanninkieliselle termille unicorn - suoraan suomennettunahan se olisi yksimaissi. (Cornin voi toki myös kääntää viljaksi.)
Mielikuvani kauniista hopeanvalkeasta hevosolennosta, jonka otsaa koristaa kultainen maissintähkä, ei oikein tunnu luontevalta...

Kuten olemme todenneet usein viime aikoina, suora käännös toimii melko harvoin (erehdyn vieläkin usein puhumaan silmäkontaktista, vaikka pitäisi olla puhe katsekontaktista...): unicorn selittyy varsin yksinkertaisesti tutustumalla sanan etymologiaan.

Unicorn muotoutui keskiajan englannin sanasta unicorne (huomatkaa hurmaava Ye Olde English -kirjoitusasu!), joka puolestaan tuli käyttöön anglo-ranskasta, joka taas otti sanan mallin myöhäislatinalaisesta termistä unicornus - joka tietenkin on muodostettu latinan sanoista yksi- ja sarvinen (uni- ja cornu).

Lyhyesti sanottuna siis unicornin "corn" ei viittaa maissiin, vaan sarveen. Tadaa!

Sanaa on käytetty ensimmäisen kerran tutkijoiden mukaan jo 1200-luvulla, eli mitä me modernit tässä ihmettelemme - tuolloin yleisin käytössä oleva kieli oli latina, vaikkakin englanti oli jo alkanut muotoutua tuohon aikaan. Englannin ylhäistö puhui tosin latinan lisäksi tuohon aikaan vielä ranskaa, mikä on hupaisaa, kun ottaa huomioon tulevien vuosisatojen tulehtuneet anglo-frankosuhteet.


Yksisarvisen sarvi on muuten englanniksi alicorn. Tutkimukseni eivät vielä paljastaneet, mistä ali- tulee tai mihin se puolestaan viittaa...

Kuten loppukokeeni armaassa Albionin kielessä totesi, "English is the language that hides in dark alleyways to attack unaware languages, mauls them and rifles through their pockets for spare vocabulary without always knowing quite what to do with it."

Spotted dick, anyone?

Yksi hauskimmista huomioista eri kielten välillä on se, kuinka sama asia ei olekaan samanniminen toisella kielellä. Usein käännös ei ole edes suora, ja vaikka ei-äidinkielinen termi olisikin aivan looginen, ei se usein tule mieleen kuin sinä hölmönä äidinkielestä suorakäännettynä sanana.

Itse sorrun lähes aina tiikerikakusta puhuessani käyttämään lapsekasta termiä tiger cake, vaikka oikea nimitys marble cake onkin mielestäni selkeämpi nimike kuin tiikerikakku. Enemmänhän se marmorilta näyttää kuin tiikeriltä!

Ja kuitenkin, aina... "We had some tiger cake last night! ... I mean marble cake. Damn it."

Maanantaifiilis?

Deceased on huikean osuva sana kuolleelle.

Kun on deceased, on (lopullisella) tauolla elämästä. He has ceased to exist. He has deceased.

Tai jos haluaa ajatella elämää taisteluna, voi kelata, että deceased on loputtoman pitkällä tulitauolla, ceasefire.


Tänään on tiistai ja jos tätä lukee, todennäköisesti myös hengittää ja on vain pienellä paussilla.

Huikeaa historiaa!

Eikö historia olekin mielenkiintoinen kiinnostuksenkohde? Katsokaa vaikka tätä:

PURE adj. clean; unsoiled, unmixed; chaste, etc. - n. dog's faeces or any similar substance (Chambers Dictionary)

Viktoriaanisella aikakaudella oli olemassa jopa työ nimeltä pure collector (koska koiran ulostetta tarvittiin nahkatuotteiden valmistukseen).

(Tanning, joka tuohon aikaan viittasi nimenomaan "raakanahkan jalostamisprosessiin" - kieron hieno eufemismi, eikö? -, ymmärretään nykyään yleensä auringonottamiseksi ja ruskettumiseksi, mikä lisää sanan hauskuutta. Tanningiin tarvitaan koirankakkaa, siispä ruskea väri... Haha!)

Miss Lonelyhearts

Minusta on hauska katsella, mitä termiä eri blogien pitäjät käyttävät itsestään ja kollegoistaan. Seuraavan listan sanat esiintyvät lukemissani blogeissa eniten:

bloggaaja
blogaaja
bloggeri
blogisti


"Bloginpitäjä" olisi kai lähinnä alkuperäänsä, jos termi blog tulee sanasta weblog eli verkkolokikirja.  Verkkolokikirjanpitäjä tosin on aivan liian pitkä ja hölmönnäköinen nykypäivään sopivaksi, eikä bloginpitäjäkään oikein saa kannatusta.

Itse pidän listan sanoista eniten bloggaajasta, vaikka siinä on tuo suomeksi raiskatuille lainasanoille tyypillinen tarpeeton tupla-G.

Blogisti vivahtaa vahvasti turhalta snobismilta ja tärkeilyltä. Miksi täällä interverkossa pitäisi tärkeillä? Ei blogin pitäminen mitään varsin hohdokasta "työtä" ole! (Eikä hohdokkaan työnkään tekijän pitäisi tärkeillä, toim. huom.!)

I choose you!

Hurahdin kymmenen vuoden tauon jälkeen taas pelaamaan Pokémonia, ja heti ensimmäisillä peliminuuteilla sain aihetta hihkumiseen.

Ensimmäinen itse nappaamani taskuhirviö oli nimittäin suloinen, ovelan näköinen kissaotus, joka Pokédexin mukaan varastelee omistajaltaan tavaroita. Olion nimi on Purrloin!

Purr nyt tuo ilman muuta kehräävän kisun mieleen, mutta kuinka ovelaa saada nimeen varastamisen synonyymin homonyymi! To purloinhan on tavallaan hienompi termi varastamiselle, tuttu monelle ei-natiiville englanninpuhujalle varsinkin Edgar Allan Poen ihanasta etsivätarinasta The Purloined Letter.

Ekans ja Arbok ilahduttavat myös; peruskäärmeeltä näyttävä Ekans on vain snake väärinpäin, ja kobramainen Arbok on tietenkin kobra, mikäs muukaan.

Vulpixista hihkuinkin jo aiemmin sanan vulpine yhteydessä.

Hatunnosto pelien kääntäjille!

Nettietsivä

Vanhasta ET-lehdestä (numero 4/2011) löytyi oikea helmi:

"Käyn netimässä, totesi kainuulaisrouva ja kertoi etsivänsä tieto internetistä. Mikä uudissana!"

Aivan loistava termi! Pitääkin koettaa saada se omaankin sanavarastoon talteen. Googlettaminen / googlaaminen on niin brändikeskeinen ja ääntäminenkin menee aina vähän niin ja näin, kun vaihtaa äidinkielestä toiseen.

Pitkät piuhat

Olen varmaan hiukan vajaaälyinen, kun vasta muutama kuukausi sitten tajusin, että damn pitäisi oikeastaan kirjoittaa damn', koska se on lyhenne sanasta damned. Vanhoissa kirjoissahan ihmiset aina kiroavat esimerkiksi ontuvaa hevostaan "that damned lame horse"!
Nykykielellä sama hoituisi kai muodossa "that damn fuck-footed horse"...

"Tiede on taikuutta, mutta sähköllä varustettuna."

Tiedättekö, mitä hippopotomonstrosesquipedaliofobiasta kärsivä pelkää?

Pitkiä sanoja.

Ranskalainen luoti!

Tiede-lehden ihana kysymyspalsta piristää aina; kuinka muikeita kysymyksiä ihmiset pohtivat, ja kuinka huikeita vastauksia niihin saa!

Numerossa 1/2013 oli joku kysynyt asian, jota olen itsekin miettinyt ajoittain: miksi ranskalaiset viivat ovat nimenomaan ranskalaisia?

Suomen kielen professori Kaisa Häkkinen vastaakin, etteivät kielentutkijat tiedä varmasti. Hän kertoo, että kyseessä on melko uusi ilmaus kielessämme, eikä sille ole mitään suoraa kansainvälistä käännöstä (englanniksihan ranskalaisten viivojen tekeminen on bullet points, varsin eri asia termin synnyttämän mielikuvan suhteen).

Ilmaus saattaakin juontua siitä, että ranskalainen hallinto on aina ollut tykästynyt pitkiin, yksityiskohtaisiin luetteloihin, joihin on lisätty näitä "ranskalaisia viivoja" erittelyn ja lukuselkeyden vuoksi.

Mielenkiintoista, että kyseinen ilmaus on (tietääkseni) ainutlaatuinen juuri meidän kielellemme! Ranskasta ja sen loisteliaasta hovista ja byrokratiasta on pitkä matka tänne meidän kylmille kielialueillemme.

Nyt minua kutkuttaa saada tietää, miksi samaa hommaa kutsutaan englanniksi luotipisteiksi. Toinen asia, joka ei liity kieliin mutta jota olen pohtinut viime aikoina, on: miksi kasvot turpoavat/pöhöttyvät itkemisen yhteydessä? Mikä evoluution jänkäys siinä on takana?
Pitänee pistää postia menemään Tiede-lehdelle...

Oppia ikä kaikki

Jokainen hetki voi opettaa jotakin!

Opin aikoinaan roomalaiset numerot Final Fantasy -pelisarjan ansiosta, ja tuossa muutama päivä sitten luin jostakin kirjasta, kuinka hahmolla oli "vulpine smile" naamallaan.
En olisi välttämättä osannut ymmärtää kyseistä adjektiivia ilman sanakirjaa, mikäli en nuorempana olisi ollut kova Pokémon-fani. Vulpix-hahmo nimittäin toi heti mieleen ketun, ja "vulpine" viittaakin kettumaisuuteen ja oveluuteen.

Sanakirjaa ei tällä kertaa kaikesta kiinnostuneen lapsi-minän takia tarvittu. Tattista vaan taskumonstereiden nimien keksijöille!

Hienoja sanoja!

Englannin kielessä esiintyvä muikea slighting tarkoittaa nykyään sitä, että ärsyttää jotakuta olemalla huomioimatta tätä laisinkaan.

1700-luvulla sama sana merkitsi linnan tuhoamista siten, että puolet tykitettiin ja räjäytettiin maan tasalle, ja loput jätettiin luonnonvoimien armoille. Hiuksiaan repivä linnanherra ei mahtanut strategialle yhtikäs mitään (varsinkin, kun rakennusajat olivat tuohon aikaan hieman pidemmät kuin nykyiset...).

Nokkelasti voikin ajatella, että vaikka sanan fyysinen tarkoitus on muuttunut, symbolisesti sama homma pätee edelleen: huomioimatta jättäminen on entisaikain ruutia ja tykinkuulia, ja toisen osapuolen ärsytys hoitelee tuhohomman loppuun kuten sade, tuuli, kasvit ja eläimet ennen.


Slighting liittyy myös mielessäni jotenkin sanaan lame, vaikkakin en juuri nyt saa päähäni, miksi näin on... Mutta ei kai ole suuri harppaus ajatella, että kun käyttää strategiaa slighting johonkuhun, tekee tästä lamen eli ramman tai nilkuttavan.
Linnanherratkaan tuskin hyppivät riemusta, kun vihamies pommitti kanuunoilla itäseinämän upouudesta 37-huoneisesta, sisävessalla (!) varustetusta linnasta alas.


Muikeaa uutta vuotta!
Älköön kukaan slightatko teitä.

Hear me roar!

Näin talviurheilun luvattuun aikaan sopivasti suomalaisesta urheilusta:

The Finnish word for sport is closely related to bravery and heroism - it's all about fighting and winning against all odds - and, above all, not giving up. As a foreign observer, it appears that the most important thing is not the method or how well you play/do it, but that you take it deadly seriously!

(Deborah Swallow'n kirjasta CultureShock! Finland.)

Asiakas on aina oikein

Satu Salosen Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle -teoksesta opin kaiken muun hyödyllisen lisäksi tällaisen mielenkiintoisen seikan:

Englannissa käytetään termiä client asiantuntijapalveluiden (esimerkiksi juuri lääkärin) asiakkaista, ja customer-termiä taasen ostoksiin (esimerkiksi kioskilla ja kaupoissa) keskittyvän ihmisryhmän kuvaajana.

Tämä itsessään ei ollut mikään uutinen, vaikkakin se on pieni erotus, joka usein unohtuu ei-natiivipuhujilta.
Ajatus, joka jäi mietityttämään, oli, että meillä ei Suomessa ole vastaavanlaista erotusta. Käytämme kaikista yhtälaisesti sanaa asiakas.

Mielestäni kerrankin suomen keino on parempi - miksi asiakkaita pitää nimittää eri tavoilla sen mukaan, mitä he ostavat? Antamalla palvelun ostajalle eri nimikkeen kuin sipsipussin ja lottokupongin lunastajalle antaisimme samalla arvoa ihmisten erottelulle ja arvottamiselle.

Asiakas nyt ei vielä ole harmillinen tapaus, mutta me erottelemme ihmisiä jo aivan liikaa tässä maailmassa heidän "arvonsa" mukaan.

En ole koskaan edes oikein ymmärtänyt, miksi ammattinimikkeillä pitää olla sukupuolille omat versionsa. Onko se niin justiinsa, että on vaikkapa firewoman firemanin sijaan? Pääte -manhän viittaa tässä ihmiseen, eikä juuri mieheen.
Sukupuolineutraalit termit, kuten firefighter, puolestaan toimivat joskus ja joskus taas kuulostavat ylikorrektoiduilta.

Miksi palo"miehenä" toimivan naisen pitäisi välittää ammattinimikkeestään? Hän tekee hienoa, tärkeätä työtä, eikä kenenkään tulisi motkottaa moisesta teknisestä seikasta hänen kirjaimellisesti elintärkeän työnsä rinnalla.


Loppukevennyksenä talletan tähän aikoinaan Cosmopolitanista (!) lukemani hauskan anekdootin.
Kolumnin kirjoittaja (jota en nyt valitettavasti enää muista nimeltä...) oli palannut pitkän Pohjois-Amerikassa oleilun jälkeen palannut Suomeen, ja oli kovin pettynyt kotimaiseen kauppojen asiakaspalvelualttiuteen totuttuaan Amöriikkojen avuliaaseen palveluun. Eräskin kerta hän seisoi hölmönä kassalla, kun kassaneiti vain juorusi kollegansa kanssa välittämättä asiakkaasta tuon taivaallista.
Lopulta kolumnin kirjoittaja puuttui puheeseen keskeyttäen, "Anteeksi, mutta tiedätkö sä kuka mä oon?"
Molemmat kassaneidit olivat hiljentyneet ja tutkineet kolumnistia silmät pyöreinä. "Ei... Ooksä joku julkkis?"
"Minä olen asiakas."
Tämän jälkeen palvelu oli pelannut ainakin joten kuten asioinnin loppuun saakka.

7 Little Words

iLaitteille saa jos jonkinmoista peliä, mutta yksi suursuosikeistani on ollut jo pitkään ilmaiseksikin pelattava 7 Little Words (lataus ilmainen).

Pelissä on tarjolla maksullisiakin sanasettejä, mutta niiden lisäksi pelissä on yksi ilmainen setti, johon lisätään ajoittain uusia pelejä, ja päivittäinen ilmainen peli, jonka saa vieläpä valita britti- tai amöriikänenglannilla pelattavaksi. Pelattavaa siis löytyy, vaikkei haluaisikaan maksaa mitään! Pelin saa myös tietääkseni ainakin ranskaksi ja espanjaksi, mutta kieliä taitamattomana en ole kumpaakaan kokeillut.

7 Little Wordsin ideana on siis löytyy tavusotkusta seitsemän sanaa, joiden vihjeet näkyvät ruudulla sanan sisältämän kirjainmäärän kanssa. Peliä vaikeuttaakseen kirjainmäärät voi ottaa pois näkyviltä, mutta itse ainakin saan välillä tapella aivan riittävästi helpotusten kanssakin...

 

Shuffle-nappulalla voi sekoittaa tavukasaa - joskus etsitty sana ilmestyy sattumanvaraisesti tavujen osuessa oikeaan järjestykseen lähekkäin.

 



 

Sanoja ei tarvitse arvata missään järjestyksessä, joten jos jokin vinkki on helpompi avata, siitä saa aloittaa. Joskus harvoin tulee niin vaikea tai ennestään tuntematon erikoissana, että pitää käydä Googlen kanssa neuvottelemassa. Onneksi pelissä ei ole ajanottoa tai mitään aikarajoitusta!

 

 

Viimeiset sanat ovat usein niitä, jotka on tarkoituksella jättänyt viimeisiksi niiden vaikeuden takia, mutta kovasti huventunut tavuvalikoima helpottaa sanojen löytämistä (tai arvaamista).

 

"Palkkioksi" selvitetystä seitsemän sanan setistä saa mukavan pling!-äänen ja hymiön kehuineen. Parasta on kuitenkin fiksuuden tunne, kun on taas selvittänyt tiensä puzzlen läpi ja ehkä jopa oppinut samalla uusia sanoja.

Sanoja, sanoja

Joskus tylsistyneenä luen fiksusti kirjojen sijaan Bash.orgin random-sivulta sekalaisia IRC-keskustelujen "helmiä". Useimmat ovat melko hauskoja, ja joskus seasta löytyy oikeasti syvällisiä ja nauruhermoja kutkuttavia lainauksiakin.

Tällä kertaa tämä keskustelu kiinnitti minussa asuvan lingvistin huomion:

<Oceandream9> On another note, they should create a word that doesn't mean horny, but just having the urge to cuddle.
<Oceandream9> Yeah, there's cuddly, but that's more of an adjective. I want the actual yearning to cuddle to become a word.
<Oceandream9> Can anybody think of one?
<Combat_taco> cundry
<Thunder_cunt> Cuddlesome?
<Unpleasantries> snugglish
<Sm0t> “FEMALE”
 

Mielestäni cuddlesome kuulostaa tarkoitukseen sopivalta. Toisaalta pelkkä femalekin on osuva, vaikkakin melko yliyleistävä.

... Olen kuin anti-joke chicken! Ugh.

Tarvitsen halin.

La vie

Vietimme railakkaan lauantai-illan kotona pelaten kirjastosta lainattua Olipa kerran ihminen -lautapeliä. Historian siivillä havinoitua lasten tietopeliä oli aivan odottamattoman hauska pelata! (Asiaan ei toki yhtään vaikuta se, että olin nukkunut aamulla kaksi tuntia parin päivän valvomisen jälkeen...)

Pelatessamme tuli esille, ettei siskoni tiennyt, mikä Cro-Magnonin ihminen on. Selitin sen olevan ihmisen esi-isä, jolloin vastakysymys oli "... Hä?" Innostuin selittämään, että muumeillakin oli ne hassut pitkulaiset esi-isät, ne pelottavat, mankelin läpi vedettyjen muumien näköiset esi-isät.
Huomasin vasta kymmenen minuutin kuluttua, että olin puhunut koko selostukseni ajan esi-isämuumeista vahingossa sanalla muumeli. Kai tämä on tätä nykyaikaa, että on helpompi keksiä uusi yhdystermi kuin sanoa mankelin läpi mennyt muumi.
Eli ensi kerralla, kun puhun muumeleista, kyseessä ei ole virhe!

Huomasin myös hauskan sattuman (...?), kun katselimme Olipa kerran... ihminen -DVD:tä. Sarjahan on alunperin ranskalainen, joten Sydän-jakson nimi näkyi ruudussa Le coeur.
Englannissa, joka on lainannut iloisesti runsain määrin sanoja naapurimaidensa - varsinkin vihaamansa Ranskan - kielistä, lähin le coeuriltä kuulostava sana on liquor, viina.
Tästä voimmekin tehdä aivan asiallisen päätelmän, että rakkaus johtaa alkoholismiin. Kun le coeur sammuu, liquor astuu tilalle. Tai kenties liquor on se sammuttaja. Tai lääke!

Näkökulmia on yhtä monta kuin katsojaakin.


Kun le coeur on kipeänä, auttaa myös Muumi-sarjakuvien lukeminen muumeleineen. Pus.

Pientä söpöilyä

The Animal Rescue Siten Facebook-sivuilta löytyi aikoinaan tällainen suloinen sanaleikkihauskuus:

 

 

Haha, eikö olekin suloinen?

Touch the sky

150. merkintä! Jee. Olen jaksanut tämän kanssa enemmän kuin melkein mitään koskaan...

Näin vihdoin viimein torstaina jo kaksi vuotta innolla odottamani Disney Pixarin animaatiouutuuden Brave. Käytän elokuvasta sen originaalinimeä, koska seuralaiseni ja minä olimme molemmat vakaasti sitä mieltä, että kyseinen leffa tulee katsoa originaalina eikä dubattuna. (Disneyn animaatioelokuvat ovat kyllä lähes kaikki loistavasti dubattuja niin käännösten kuin sanaleikkien osalta, joten en valita - skottiaksentit Bravessä oli vain pakko saada kuulla!)

Olin ennen elokuvan Suomen ensi-iltaa ajatellut jostakin syystä aina, että Brave suomennettaisiin muotoon Rohkea.
Kuten jokainen on varmasti huomannut, elokuva saikin nimekseen Urhea.

Suuri hatunnosto suomentajalle! Pidän sanasta urhea enemmän kuin rohkea, varsinkin elokuvan tarinan huomioon ottaen. Sanoilla on varsin suuri nyanssiero, vaikka niitä toistensa synonyymeina voikin vallan hyvin yleensä käyttää.

Minulle rohkea on sellainen, joka syöksyy taistoon pelkäämättä.

Urhea taas on se, jonka polvet tutisevat niin, ettei pystyssä meinaa pysyä, ja joka silti syntää myös taisteluun.

Animaation nähneet ovat luultavasti samaa mieltä kanssani, että urhea kuvaa Meridaa (ja hänen äitiään) paremmin kuin rohkea, jota voisi hyvin käyttää kuvailemaan elokuvan hullunhauskoja mieshahmoja.
Olin todella vaikuttunut elokuvan loppupuolella, kun Mor'du iskee Meridan maahan ja karjuu kalmanhajuiset leuat levällään, ja Merida kirkuu kauhusta. Juuri sellaista reaktiota hakisinkin siihen tilanteeseen, mutta elokuvien sankarit usein vain pyristelevät pois pihaustakaan päästämättä.

Merida ei ole rohkea, hän on itsepäinen teini - mutta hän on myös urhea.

Kahden vuoden jännittynyt odotus, joka kulminoitui tyhjässä elokuvateatterissa (kannattaa mennä elokuviin torstaiaamupäivänä, saa yli sadan hengen salin itselleen ja kaverilleen) mainosten aikana järkyttyneenä seuralaiseltani kysymääni "... Mitä jos tää on huono?!" ja hetkeä myöhemmin innostuneeseen käsientaputukseeni...
Brave oli kaikkea, mitä odotin, ja enemmän. Kiitos, Disney Pixar ja suomentaja.

DVD:n aion katsoa myös suomeksi, mutta tuskin ihanaa skottimurretta saadaan käännettyä, vaikka dubbaus muuten loistokasta olisikin.


Loppuun vielä lisähehkutus: kävimme ystäväni kanssa Hesburgerissa elokuvan jälkeen, ja katselimme elokuvatrailereita keskustelun lomassa, joten innostuimme puhumaan myös sankarielokuvista ja Batman-elokuvan ammuskelusta - olisiko Brave-elokuvaan sitten pitänyt varautua jousipyssyin? Ystäväni kertoi innoissaan The Avengersin Hawkeyen jousiammunnasta ja hahmon hienosta, pyörivästä nuoliviinestä (tässä kohtaa Hesburgerin pahvimuki toimitti viinen virkaa tyylikkäästi). Sana viini ei vain tullut kaverini mieleen, joten hän sanoi "... Mikä se sana on? ... Quiver?" Vastasin heti innokkaasti, "Viini." "Just se!" ja keskustelu jatkui.
Tykästyin todella paljon hetkeen jostakin typerästä syystä. Pidän siitä, että keskustelu toimii, vaikka kaikki sanat eivät aina löytyisikään, tai vain väärillä kielillä. Tai vaikka välillä puhuttaisiin aivan ristiin tai hukkuisi viime aikoina viljelemiini kielikuviin ("Ku on huono päivä ni oon merenneito ni en huku siihen pahan olon myrskyyn...").
Tai jopa silloin, kun lähetän innostuneen ilahtuneen "kiitos tästä!" -tekstiviestin skottienglanniksi, ja saan takaisin hämmentyneen viestin "Ööh jees jees veri kud xD nyt meni hieman ohi :D".


Ollaan urheita! Viikko, päivä tai vaikka hetki kerrallaan.
Ihanat kirjat, ilahduttavan upeat elokuvat ja ennen kaikkea rakkaat ystävät auttavat pysymään pystyssä.
Huonoina hetkinä voi karata Jane Eyren luo Thornfieldiin tai sukeltaa vaikka Pienen merenneidon kanssa aaltoihin siis~.

Kalevi Sorsa Irlannissa

Nyt olen hieman hämmentynyt - taas kaksi kotimaista teosta viikon kirjoina! Olin jo pelännyt, ettei lukulistaltani löydy tarpeeksi suomalaisia kuin pariin arvioon.

• Hanna Tuuri: Tuulen maa Tuuri kertoo edellisistä kirjoistaan tuttuun tapaan elämästään pienessä irlantilaiskylässä. Teos koostuu lyhyistä, anekdoottimaisista luvuista, joita on mukava lukea vaikka pari kerralla ja jotka kokonaisuutena nivoutuvat sopivasti yhteen. Tuuri kirjoittaa irlantilaisten omalaatuisista touhuista ja mietteistä lämmöllä ja huumorilla, mutta ottaa toisinaan suomalaista etäisyyttä menoon ja vertaa sitä Suomen meininkiin valitsematta kuitenkaan puolta tai toista. Kahden maan joskus suuretkin erot esitellään lukijalle ilahduttavan hyväntahtoisesti - lievästä ajoittain esille tulevasta kritiikistä huolimatta teos jättää lukijalle hyvän mielen ja kaihoisan halun päästä itsekin vierailemaan ystävällisten irkkujen luona. Suuria, elämäämuuttavia valaistuksen hetkiä kirja ei välttämättä tarjoa (vaikka mistä sitä ikinä tietää!), mutta näin pimeiden syysiltojen ja tuulen iskiessä tänne Tuulen maa tarjoilee lämpimiä, luonnontäyteisiä hetkiä mukavien ihmisten kanssa. Täydellinen kirja myrskyiseen iltaan, viltin alle teemuki kädessä käpertyneenä luettavaksi. 
• Anssi Kela: Kesä Kalevi Sorsan kanssa Muusikosta kirjailijaksi oikein mukavasti välillä muuntautuvan Kelan esikoisromaani on mieluisaa luettavaa, kuten herran laululyriikoistakin olisi jo voinut arvata. Tarina kulkee hyvin ja selkeästi sekalaisista aikahypyistä huolimatta, ja hahmot ovat juuri sopivan rosoisia ollakseen realistisia olematta ärsyttäviä. Sympaattinen Kalevi Sorsan haamu (tai hallusinaatio, miten sen nyt haluaa nähdä) opastaa lähimuistinsa menettänyttä Johannesta selvittämään niin kadonneiden päivien tapahtumat kuin muutenkin vähän solmuun menneen elämänsä. Asetelma kuulostaa kenties hieman hölmöltä, mutta teosta lukiessa hölmöys ei tule mieleen, sen verran hyvin tarina rullaa ja Johannes kelaa niin entisen pääministerin ilmestymisen kuin ylipäätään elämän outoutta. Jos jotakin valittamista kirjasta täytyy mainita, nostaisin esille Kelan paikoitellen melko kliseisen kielenkäytön, joka ei onneksi haitannut lukiessa juuri lainkaan muutoin hyvintoimivan tarinan ansiosta. Itsessäni kirja ei herättänyt suurensuuria tunteita, mutta poimin teoksesta kyllä talteen muutaman erittäin viisaan ajatuksen, joista olen vieläkin tyytyväinen, ja kuten jo sanoin, tarina kulkee ja hahmot ovat tykästyttäviä. Kelpoluettavaa!

Lukukierrossa on tällä hetkellä vuorossa CultureShock! Great Britain ja And Another Thing..., mutta innostuin uuden Kotiopettajattaren romaani -elokuvan katsottuani lukemaan Jane Eyren jälleen kerran, joten suhaan noiden kolmen väliä innokkaasti.

Eipä ollut turha reissu viimeviikkoinen Kissojen yökään - kaiken muun ihanan ja upean kokemani lisäksi opin, mikä siipirataslautta on englanniksi! Ensi kerralla voin opastaa englantilaisia puddlewheelerille.
... Nyt, kun mietin, sana on varmasti tullut vastaan Mark Twainin teoksissa, mutta en ole tuolloin kiinnittänyt asiaan tarpeeksi huomiota.

Puddlewheeler Vispilä ei valitettavasti taida kulkea enää tähän aikaan vuodesta, mutta Kissojen yötä vietämme vielä tämän viikon perjantaina klo 16-24. Kaikki kynnelle kykenevät paikalle!