Vietimme railakkaan lauantai-illan kotona pelaten kirjastosta lainattua Olipa kerran ihminen -lautapeliä. Historian siivillä havinoitua lasten tietopeliä oli aivan odottamattoman hauska pelata! (Asiaan ei toki yhtään vaikuta se, että olin nukkunut aamulla kaksi tuntia parin päivän valvomisen jälkeen...)
Pelatessamme tuli esille, ettei siskoni tiennyt, mikä Cro-Magnonin ihminen on. Selitin sen olevan ihmisen esi-isä, jolloin vastakysymys oli "... Hä?" Innostuin selittämään, että muumeillakin oli ne hassut pitkulaiset esi-isät, ne pelottavat, mankelin läpi vedettyjen muumien näköiset esi-isät.
Huomasin vasta kymmenen minuutin kuluttua, että olin puhunut koko selostukseni ajan esi-isämuumeista vahingossa sanalla muumeli. Kai tämä on tätä nykyaikaa, että on helpompi keksiä uusi yhdystermi kuin sanoa mankelin läpi mennyt muumi.
Eli ensi kerralla, kun puhun muumeleista, kyseessä ei ole virhe!
Huomasin myös hauskan sattuman (...?), kun katselimme Olipa kerran... ihminen -DVD:tä. Sarjahan on alunperin ranskalainen, joten Sydän-jakson nimi näkyi ruudussa Le coeur.
Englannissa, joka on lainannut iloisesti runsain määrin sanoja naapurimaidensa - varsinkin vihaamansa Ranskan - kielistä, lähin le coeuriltä kuulostava sana on liquor, viina.
Tästä voimmekin tehdä aivan asiallisen päätelmän, että rakkaus johtaa alkoholismiin. Kun le coeur sammuu, liquor astuu tilalle. Tai kenties liquor on se sammuttaja. Tai lääke!
Näkökulmia on yhtä monta kuin katsojaakin.
Kun le coeur on kipeänä, auttaa myös Muumi-sarjakuvien lukeminen muumeleineen. Pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!