Suomen ja Skotlannin välisestä kahden tunnin aikaerosta oli näköjään niin rankkaa toipua, etten täälläkään saanut aikaiseksi kirjoitella...
Matka oli onneksi loistokas ja pieniä säästä johtuvia vastoinkäymisiä lukuunottamatta onnistui suunnitelmien mukaisesti.
Raahasin myös mukaani kotiin runsaasti kirjoja niin historiallisista linnoista, museoista kuin Waterstone'sistakin. (Viimeisimmän laskun mukaan ostin kymmenen kirjaa, taskukalenterin ensi vuodelle ja mukavan pinon tulevia päiväkirjoja, sekä kirjanmerkin.)
Teen valokuvamerkinnän hankinnoista ja muusta matkaan liittyvästä kirjallisuushöpöilystä, kunhan uskallan liittää iPhoneni taas tietokoneeseen kiinni. Jostakin syystä lähes aina, kun liitän iLaitteen tietokoneeseen, kaikki mediatiedostoni häipyvät laitteesta. Koska jokainen iLaitteeni sisältää sadoittain muistiinpanoja ja lukulistoja, en ole rohjennut riskeerata niiden häviämistä pitkään aikaan.
Ajankohtaisin asia hoidettavien juttujen listallani on kuitenkin syyskuun arvonnan voittaja. Koska ainoastaan yksi ihminen täytti arvontavaatimukset (asiallinen kommentti kolmeen eri merkintään), ei minun tarvinnut edes arpoa voittajaa.
Onnea Elinalle! Otathan yhteyttä yläoikealla olevaan sähköpostiosoitteeseen, että saamme palkintoasiaa hoidettua eteenpäin.
Lokakuun arvonta toimii kuten aiemmatkin, eli mikäli haluatte osallistua, kommentoikaa vain kolmea milloin vain julkaistua eri merkintää asiallisesti, niin olette mukana kirja-, kieli- ja kirjoitusaiheisten pikku palkintojen arvonnassa!
Kun palasin matkaltani, oli kotona ihmettelevien kissojen lisäksi odottamassa pino kirjaston kirjoja, joita pitäisi saada luettua melko ripeään tahtiin. Tartuinkin niistä pariin ja huomasin viihtyväni erittäin hyvin, kunnes neurologi Oliver Sacksin alaviitehuomautus hänen verrattomassa teoksessaan Mies joka luuli vaimoaan hatuksi sai minut haparoimaan hetkeksi.
Sacks kertoo alaviitteessään saaneensa joitakin vuosia aiemmin nuoren kirjailijan David Gilmanin käsikirjoituksen Croppy Boy luettavakseen. Gilman oli lähettänyt romaaninsa käsikirjoituksen Sacksille, koska neurologi oli julkaissut artikkelin miehestä, jonka muisti oli pysähtynyt vuoteen 1945 (luku Kadonnut merimies kirjassa Mies joka luuli vaimoaan hatuksi), ja Gilmanin teoksen päähenkilöllä oli samankaltainen vaiva - identiteetti katoaa, kun ei muista, tiedä tai tunne olevansa nykyhetkessä olemassa, ja kadonneen identiteetin tilalle tulee tarve keksiä ja kehitellä omia sepustuksia (katso myös luku Identiteettikysymys samassa Sacksin kirjassa). Sacks kuvailee käsikirjoitusta seuraavilla sanoilla: "[K]irja kertoo amnestisen neron hämmästyttävästä mielikuvituksesta kerrassaan joycemaisen rikkaasti ja innokkaasti. En tiedä, onko kirjaa julkaistu, mutta ainakin se pitäisi julkaista."
Kun Oliver Sacksin kaltainen asiantuntija kehuu käsikirjoitusta noin, sen on pakko olla lukemisen arvoinen. Innostuin teoksesta ja syöksyin suinpäin Googlen ihmeelliseen maailmaan, jossa odotti suuri pettymys. Croppy Boytä ei ainakaan vielä tähän päivään mennessä ole julkaistu (tai ainakin näin Google väittää).
Tunsin tavallaan jopa hupaisaa pettymystä, kun en saakaan lukea kirjaa, jonka olemassaolosta en edes tiennyt vielä vuorokausi sitten. Minua harmittaa miltei suhteettomasti verrattuna siihen, kuinka paljon (eli en juuri mitään) teoksesta tiedän.
Onko teille koskaan käynyt mitään vastaavaa? Eikö olekin harmillinen olotila?
Onneksi Oliver Sacksilta sentään löytyy lisää neurologisia ihmetyksiä esitteleviä teoksia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvonta. Näytä kaikki tekstit
7.9.2011
Kaikennäköistä sitä onkin liikkeellä.
Ei, en ole unohtanut teitä! Tässä on ollut taas kaikenlaista ja ei mitään, mikä on näköjään outo yhdistelmä aivoilleni.
On oikeastaan aika ärsyttävää, ettei saa kirjoitetuksi, kun aivot ovat täynnä ideoita. Olen pähkäillyt eri sanoja, käännellyt ja väännellyt niitä innoissani ja tökkinyt, ihmetellyt niiden vapinaa kämmenellä. Olen tuijottanut lakattuja kynsiäni ja miettinyt, miten eri korpintehoja värisävyissä onkaan.
Lauantaina täytti ensimmäinen tallessa oleva päiväkirjamerkintäni kymmenen vuotta, joka on minulle pitkä aika. On kummaa ajatella, että sen merkinnän kirjoitti ihminen, josta oli tulossa minä, mutta oli vielä joku ihan muu kuitenkin.
Pidin minä jo joskus tarhaikäisenä päiväkirjaa, vaikken osannut kirjoittaa - minä sanelin, isä kirjoitti juttuni talteen suloiseen pieneen päiväkirjaan, jonka ulkonäön muistan edelleen todella hyvin. Kun opin kirjoittamaan, oli kirja täynnä 6-vuotiaan innokkaita, työteliäitä harakanvarpaita ja aivan yhtä mielekkäitä kerronnanaiheita.
Ensimmäinen merkintäni koskaan, se isäni avustama, taisi muuten käsitellä oksennusta! Haha.
Cheers kaikille vanhoille minuille ja heidän unelmilleen, suruilleen ja lukemilleen kirjoille. Olen iloinen, että minulla on hyllyntäydeltä kronikoita elämästäni.
Lauantaina oli myös ala-asteeni luokkakokous, joka on itse asiassa syypää kirjoittamattomuuteeni. Olen vatvonut sitä jo monta kuukautta, ja tapahtuman lähestyessä vatvominen muuttui kouluaikojen muisteluksi, joka puolestaan muutti puolihuomaamatta itsensä masennukseksi.
Masennus on siitä omituinen ongelmatilanne, että sillä tuntuu itsellään olevan mielialahäiriö. Ainakin minulla synkät jaksot ovat usein kirjoittamisen kulta-aikaa, kun mikään muu ei tunnu mielekkäältä ja pää on täynnä soljuvia, värähteleviä virkkeitä.
Tällä kertaa synkkyys on kuitenkin luokkaa "meh", eli ei kiinnosta, ei jaksa, ei välitä.
Onneksi se on se harvinaisempi muoto.
Ja pitänee minun kuitenkin taas typoilla niitä kirja-arvioita pois tuolta laatikossa pyörimästä, joten ei täällä kovin pitkään voi hiljaa olla.
Olen varma, että ärsyttävin syy hiljaisuuteeni on elokuun kommenttiarvonnan voittajan julkistamisen viivästys. Hoidetaan se siis alta pois!
Osallistujia oli kolme, eli jos et tällä kertaa voittanut, osallistu ihmeessä uudelleen! Mahdollisuudet voittaa ovat melko suuret.
Onnetar (eli Random.orgin random number generator ja kolminkertainen arvonta) suosi tällä kertaa Ilkkaa! Otahan yhteyttä oikeanpuoleisessa marginaalissa mainittuun osoitteeseen, jotta saat palkintosi.
Muille muistutan vielä säännöistä; kun kommentoi kolmeen eri merkintään kalenterikuukauden aikana, on mukana arvonnassa. Merkintöjen ei tarvitse olla kuukauden aikana julkaistuja.
Muistakaa käyttää aina samaa nimimerkkiä tai jättää jokin tieto, jolla henkilöllisyytenne varmistuu.
Onnea voittajalle ja tämän kuukauden osallistujille!
Kyllä me niistä kynsilakoista ja sanaväännöksistäkin pääsemme pian puhumaan, kunhan olen tökkinyt tämän mustan pilven päästä erisävyiseksi. Valokuvapainotteisiakin merkintöjä on luvassa, kunhan posti toisi sen viimeisen kuvattavan, eli väriä elämään nyt vain. (Helppohan se on sanoa, juu...)
On oikeastaan aika ärsyttävää, ettei saa kirjoitetuksi, kun aivot ovat täynnä ideoita. Olen pähkäillyt eri sanoja, käännellyt ja väännellyt niitä innoissani ja tökkinyt, ihmetellyt niiden vapinaa kämmenellä. Olen tuijottanut lakattuja kynsiäni ja miettinyt, miten eri korpintehoja värisävyissä onkaan.
Lauantaina täytti ensimmäinen tallessa oleva päiväkirjamerkintäni kymmenen vuotta, joka on minulle pitkä aika. On kummaa ajatella, että sen merkinnän kirjoitti ihminen, josta oli tulossa minä, mutta oli vielä joku ihan muu kuitenkin.
Pidin minä jo joskus tarhaikäisenä päiväkirjaa, vaikken osannut kirjoittaa - minä sanelin, isä kirjoitti juttuni talteen suloiseen pieneen päiväkirjaan, jonka ulkonäön muistan edelleen todella hyvin. Kun opin kirjoittamaan, oli kirja täynnä 6-vuotiaan innokkaita, työteliäitä harakanvarpaita ja aivan yhtä mielekkäitä kerronnanaiheita.
Ensimmäinen merkintäni koskaan, se isäni avustama, taisi muuten käsitellä oksennusta! Haha.
Cheers kaikille vanhoille minuille ja heidän unelmilleen, suruilleen ja lukemilleen kirjoille. Olen iloinen, että minulla on hyllyntäydeltä kronikoita elämästäni.
Lauantaina oli myös ala-asteeni luokkakokous, joka on itse asiassa syypää kirjoittamattomuuteeni. Olen vatvonut sitä jo monta kuukautta, ja tapahtuman lähestyessä vatvominen muuttui kouluaikojen muisteluksi, joka puolestaan muutti puolihuomaamatta itsensä masennukseksi.
Masennus on siitä omituinen ongelmatilanne, että sillä tuntuu itsellään olevan mielialahäiriö. Ainakin minulla synkät jaksot ovat usein kirjoittamisen kulta-aikaa, kun mikään muu ei tunnu mielekkäältä ja pää on täynnä soljuvia, värähteleviä virkkeitä.
Tällä kertaa synkkyys on kuitenkin luokkaa "meh", eli ei kiinnosta, ei jaksa, ei välitä.
Onneksi se on se harvinaisempi muoto.
Ja pitänee minun kuitenkin taas typoilla niitä kirja-arvioita pois tuolta laatikossa pyörimästä, joten ei täällä kovin pitkään voi hiljaa olla.
Olen varma, että ärsyttävin syy hiljaisuuteeni on elokuun kommenttiarvonnan voittajan julkistamisen viivästys. Hoidetaan se siis alta pois!
Osallistujia oli kolme, eli jos et tällä kertaa voittanut, osallistu ihmeessä uudelleen! Mahdollisuudet voittaa ovat melko suuret.
Onnetar (eli Random.orgin random number generator ja kolminkertainen arvonta) suosi tällä kertaa Ilkkaa! Otahan yhteyttä oikeanpuoleisessa marginaalissa mainittuun osoitteeseen, jotta saat palkintosi.
Muille muistutan vielä säännöistä; kun kommentoi kolmeen eri merkintään kalenterikuukauden aikana, on mukana arvonnassa. Merkintöjen ei tarvitse olla kuukauden aikana julkaistuja.
Muistakaa käyttää aina samaa nimimerkkiä tai jättää jokin tieto, jolla henkilöllisyytenne varmistuu.
Onnea voittajalle ja tämän kuukauden osallistujille!
Kyllä me niistä kynsilakoista ja sanaväännöksistäkin pääsemme pian puhumaan, kunhan olen tökkinyt tämän mustan pilven päästä erisävyiseksi. Valokuvapainotteisiakin merkintöjä on luvassa, kunhan posti toisi sen viimeisen kuvattavan, eli väriä elämään nyt vain. (Helppohan se on sanoa, juu...)
28.8.2011
Something old, something new...
... Something borrowed, something blue!
Tämänkertaisilla kirja-arviointikirjoillani pärjäisi häissäkin, haha.
Eli kaksi vanhaa, kaksi uutta tällä kertaa, että joskus saisin kaikki nuo pölyttymään jääneet kirjat kirjoiteltua pois!
- Philippa Gregory: The Boleyn Inheritance Gregoryn Tudor-sarjan kolmas kirja seuraa kolmen naispäähenkilön elämää Henrik VIII:n hovissa. Hieman mielenkiintoisesti Gregory on hypännyt The Other Boleyn Girl -teoksessa kuningasta ihastuttaneen, tulevan kolmannen vaimon Jane Seymourin ohi kokonaan - ilmeisesti kuninkaan ainoan miespuolisen perillisen synnyttäneen ja lapsivuoteeseen kuolleen kiltin Janen tarina oli joko liian haasteellinen tai helppo. Tämä kirja alkaakin kuninkaan etsiessä neljättä vaimoaan, joka oli Anna Kleveläinen, joka pääsi historiaan paitsi yhtenä sarjakuningattarista, myös ainoana, joka selvisi hengissä eron Henrikistä. Englantia huonosti osaavan uuden kuningattaren palvelijoiksi päätyvät myös edesmenneen Anne Boleynin käly Jane Boleyn ja serkku Katherine Howard (kuninkaan tuleva viides vaimo). Kirja pomppii ymmärrettävästi välillä melko pitkiäkin aikahyppyjä pystyäkseen kertomaan pitkän aikavälin tarinan luettavan pituisessa romaanissa, mutta kertomus ei kärsi hyppelystä. Pääasiat tulevat hyvin esille ja kolmen päähenkilön välillä vaihtelevat luvutkin pysyvät melko hyvin hyppysissä. Gregoryn tärkein anti on kuitenkin mielestäni historiallisten, hieman huomiottakin jääneiden hahmojen lihallistaminen. Anna Kleveläinen ei ollutkaan tyhmä lehmä, Jane Boleyn saattoi kyllä olla juonitteleva ilkimys mutta kuinka hän siitä kärsiikään Anne ja George Boleynin mestautusten jälkeen, ja nuori Kitty Howard on kertakaikkinen bimbo. Kittyn hahmo jäikin minulle etäisimmäksi, sillä hänestä oli tehty niin stereotyyppinen teini, ettei hahmo tuntunut enää edes todenmukaiselta. Toisaalta nuoria naisia ei tapahtuma-aikoihin koulutettu, ja Mary Boleynin typeryyttähän olen jo ehtinyt harmitella täällä, joten Kittyn hahmo pysyy juuri ja juuri realismin rajoissa. Sulostuttavana pikkudetaljina Jane Boleyn puhuu usein kälystään Annesta ja miehestään Georgesta aivan kuin he vielä eläisivät, juonittelisivat yhdessä ja nauraisivat linnan käytävillä kaksin kuten aina ennen. Janen haikeankatkera kaipaus ja siihen sekoittuva mustasukkaisuus luovat kauniin jännitteen kerrontaan, eivätkä edellisten kuningatarten ikävät kohtalot ole unohtuneet muiltakaan hahmoilta. Kuten aiemminkin, suosittelisin Gregoryn kirjoja lähinnä tapahtumien ja miljöön rikkaan kuvailun ja uljaiden hahmojen takia; historiasta kiinnostuneet voivat lukea teosten seuraksi jotakin paikkaansapitävämpää. Historiallisena puolifiktiona Gregoryn kirjat ovat aivan upeita, mutta muistakaa tarkastaa faktat jälkikäteen!
- G.W. Bernard: Anne Boleyn. Fatal Attractions Kuten olen aiemmin ääneen ihastellutkin, Anne Boleyn on yksi lempihahmoistani historian pitkässä näyttelijälistassa. Tämä päätyi siis kainaloon kirjastosta nimensä perusteella. ... Olisin periaatteessa voinut jättää väliin! Bernard tuskailee moneen otteeseen teoksessa aiempien aiheesta kirjoittaneiden historiantutkijoiden "viallisia" päätelmiä ja puutteellisia selityksiä sortuessaan itse heti perään aivan samoihin virheisiin. Lisäksi minua otti pannuun Bernardin tapa aloittaa kirja lööppimäisillä julistuksilla (kuten että kirjan aikana hän paljastaa, kuinka Annea vastaan nostetut syytteet olivatkin osittain totta eivätkä keksittyjä) ja suunnilleen viimeisessä luvussa sitten puolivillaisesti todeta, että osa syytteistä saattoi ehkä jopa olla totta. No ihanko tosi? Bernard viljelee tekstissään myös hyvin reippaasti toteamuksia "lukija tulee huomaamaan myöhemmin" ja "kuten tulen näyttämään myöhemmin". Hyvä ihminen, jos olet jo puoli sivua asiasta kirjoittanut, kerro nyt kokonaan se sitten tässä äläkä palaa sekavasti siihen sadan sivun ja viidenkymmenen uuden asian jälkeen. Epäilen myös vahvasti, että osa näistä "myöhemmin tulevista" asioista jäi kertomatta sitten myöhemmässä vaiheessa - en pitänyt listaa, mutta niitä oli todella paljon... Huomasin jossakin välissä teosta olevani vihainen kirjailijalle siitä, että hän oli ottanut niin negatiivisen asenteen Annea kohtaan, mikä taas oli minulle silmätavaava huomio; me emme tosiaankaan tiedä Annesta juuri mitään tärkeää - hänen motiivejaan, tunteidensa syvyyttä ja kohdetta tai kohteita... Useimmiten käykin niin, että historioitsijalla on jo valmiiksi jokin asenne Annea kohtaan, joka valitettavasti värittää sitten tutkijan tulkintaa Henrik VIII:n toisesta vaimosta ja hänen elämästään. Huonon ja hieman sekavan kirjoitustyylin takia haluaisin sanoa, ettei teos ole lukemisen arvoinen, mutta toisaalta sen sisältämä teoreettisen tutkinnan määrä ja lukijan itse kokemat hehkulamppuoivallukset antavat sille kyllä paljon lukuarvoa. Kunhan saan luettua muutaman muun Anne Boleynia käsittelevän historiallisen teoksen kykenen toivottavasti paremmin sanomaan, minkä arvoinen tämä teos sisällöltään on.
- Mervi Marttila: Molemmista päistä tähystetty - Päättömiä potilaskertomuksia 3 Sain syntymäpäivälahjaksi 10 euron lahjakortin, jonka käytin tämän ostamiseen. Minulla oli jo sarjan aiemmat osat, joista olen pitänyt kovasti, ja tämä oli kirjalistallanikin, joten valinta oli melko selkeä, mutta 15 euron hinnalla (no, 5 euroa lahjakortin kanssa) olisin odottanut hieman enemmän kuin 71 sivua. Näihin 71 sivuun sisältyy muutama aukeaman kokoinen kuva ja pari edellisistä kirjoista nostettua "potilaskertomusta". Ymmärrän, että rahaa pitää saada (... tai no, en kyllä itse asiassa ymmärrä) ja sarja on ollut ymmärtääkseni todella suosittu, joten jatko-osia ulos vain niin kauan kuin materiaalia riittää - mutta olisikohan tämänkin teoksen kanssa voitu odottaa vielä jonkin aikaa, että olisi saatu lisää sivuja siihen? Kirjasen lukaisee aivan kevyesti alle puolessa tunnissa, naururemakat mukaan lukien. Onneksi teoksen tärkein ominaisuus eli hauskat ja kummastuttavat otteet potilaskertomuksista toimii. Itse ainakin nauroin pari kertaa niin, etten meinannut henkeä saada. Pelkäsin kaulasuoneni poksahtavan ja päätyisin seuraavan jatko-osan sivuille! Yhtä tai kahta "hauskan lausahduksen" hauskuutta en ymmärtänyt, mutta kenties joku avaa ne minulle joku päivä, ja pari nyt-en-tajunnut-miksi-tämä-on-muka-hauskaa -juttua ei pilaa kirjaa. Summa summarum: hauska kirja, mutta olisi kaivannut mielellään vielä ainakin 50 sivua lisää ollakseen hieman pitkäkestoisempi ja hintansa väärti.
- Helena Petäistö: Aamiainen Cocon kanssa. Lontoossa Edinburghissa ja Dublinissa Mainostelevisiosta ja vähän muualtakin tuttu legendaarinen kirjeenvaihtaja kertoo Aamiainen Cocon kanssa -sarjassaan Euroopan eri kaupunkien parhaat hotellit, ravintolat ja muutamia erikoisia nähtävyyksiä. Tämä miniteos keskittyy nimensä mukaisesti Lontooseen, Edinburgh'hun ja Dubliniin. Tavallista Berlitzin matkaopasta ei siis kannata odottaa - ja miksi pitäisikään? Jos lukija kaipaa Berlitzin opasta, lukija on hyvä ja ostaa/lainaa sellaisen. Petäistö kirjoittaa ihanan värikkäästi ja kaikella sillä asiantuntemuksella, jota hänelle on vuosien aikana kertynyt. Parissa kohtaa tekstiä Petäistö kuulosti hieman itseään kehuvalta, mutta ne tunteet menivät onneksi nopeasti ohi - ja annettakoon hänelle pieni lipsahdus anteeksi ihanien ravintola-, herkkukauppa- ja tunnelmahotellisuositusten takia. Pidin kovasti jokaisen kaupungin eri suosituslistoja edeltävistä pienistä esseistä, joissa Petäistö kertoo kyseisestä kaupungista omien kokemustensa valossa. Petäistö onnistuukin kautta kirjan välttelemään suurimpia perusmatkaoppaiden ominaisuuksia esittelemällä ja suosittelemalla omia suosikkejaan ja vähemmän tunnettuja paikkoja niiden tavallisten turistirysien sijaan. Myös esimerkiksi Dianan ja Harry Potterin ihailijoille löytyy omia arvokkaita vinkkejä paikoista, joissa kannattaa käväistä. Olen varma, että Petäistön sarjasta hyötyvät kaikki Euroopan matkailijat ja nojatuolimatkustajatkin, mikäli oma kohdekaupunki vain löytyy sarjasta - tutuksi luulemastaankin alueesta Petäistö osaa kertoa vaikka mistä mielenkiintoisista paikoista, joita tekee heti mieli lähteä kokeilemaan itsekin. Mikäli matkakohde on itselle tuntematon, kannattaa Coco pariuttaa vaikkapa sen tutun ja turvallisen (ja käytännöllisen) Berlitzin oppaan kanssa, varsinkin jos haluaa oikein lomailla matkallaan eikä vain juosta nähtävyyksien ja museoiden välillä. Coco ja Berlitz soveltuvatkin myös kokonsa puolesta hyvin matkalle mukaan otettaviksi, joten nyt reissaamaan! (Jos varat tai aika eivät riitä, nojatuoli on hyvä "lentopaikka".)
Häitä ei nyt tällä hetkellä ole tiedossa, mutta tänään on Chewing on Pearlsin ensimmäinen syntymäpäivä! Jee!
 |
| (kuva täältä.) |
Om nom nom... Makoisaa ja rentoa sunnuntaita teille!
Muistakaa, että ensi viikolla kuun vaihtuessa päättyy elokuun kommenttiarvonta. Asiaa ei onneksi tarvitse surra, sillä silloin alkaa samalla syyskuun kommenttiarvonta!
27.8.2011
Tänään!
Minun piti linkittää teille älyttömän hupaisa sivusto kaupoissa ja lehdissä kohdatuista yltiöhuvittavista kirjoitus- ja kielioppimokista, mutta totta kai minun tuurillani sivusto on tällä hetkellä tilapäisesti pois käytöstä. Kokeillaan sitten ensi viikolla uudelleen...
Nauruhepulin sijaan tarjoilen teille taas pieniä ajankohtaisia paloja kirja- ja kirjoittamiselämästäni.
Ensinnäkin, Pottermore-tilini on viimein avattu! Hipsin äsken sydän pamppaillen ihmettelemään Potter-fanittamiseni pelastusta ja tulevan oikean elämäni kammotusta, mutta pääsin vasta ensimmäisen luvun alkuun ja päätin jo siinä, että minun on pakko lukea kirja samaan aikaan uudelleen, että saan kaiken irti. Lisäksi jännitän Lajitteluhattua ja taikasauvan valintaa (sitä, että sauva valitsee minut) niin paljon, etten uskaltanut vielä sinne asti edetä. Lunaa elokuvissa esittävän Evanna Lynchin "identiteettikriiseily" Twitterissä jätti pieniä henkisiä naarmuja minuunkin - Evanna lajiteltiin Rohkelikkoon suurista Korpinkynsi-odotuksistaan huolimatta, ja tämä aiheutti närää näyttelijättäressä.
Itse haluaisin kaikkiin tupiin kyllä (jokainen tupa saa totta kai omat tupakertomuksensa ja muut), mutta on minullakin suosikkitupani. Mikä pettymys olisi, jos ei päätyisi niihin!
Lajittelu on kyllä näkemäni perusteella tehty fiksusti; eräs mahdollisista kysymyksistä on silmien väri. Lajittelu- ja sauvakysymyksiin vastatessaan ei siis voi päätellä vastauksista, mihin tupaan niillä todennäköisimmin päätyy tai millaisen sauvan saa. Mielestäni melko ovela ja mukava keksintö. Olisi myös hauska nähdä, millaisilla matemaattisilla kaavoilla tupa ja sauva valikoituvat vastausten perusteella.
No, huomenna vain kaivamaan vanhaa rakasta Harry Potter and the Philosopher's Stonea kirjahyllystä; seikkailu alkaa jälleen...
Toinen mukava yllätys tänään oli, kun GoodReadsiin kirjautuessani huomasin saaneeni viestin. Viestin saaminen jo itsessään on tällaiselle sosiaalihylkiölle hieno juttu, mutta viestin sisältö se vasta ilahdutti - olen voittanut kirjan itselleni ennakkoarviointiarvonnassa! Jos jostakin pidän kirjamaailmassa, niin ilmaisista uusista tuttavuuksista, kuten tämä. Ensin ajattelin, etten lue kirjaa, sillä se ei ollut toivelistallani, mutta hetken tuumailtuani totesin, että miksi ei. Pian saamani teos kertoo siis burmalaisista pakolaisista ja heidän elinolosuhteistaan. Voi olla aika mielenkiintoinen lukuelämys. Ja miksen lukisi, kun kerran Pjongjangin akvaariot -kirja ja esimerkiksi keskitysleiriartikkelit lehdissä ovat olleet häkellyttävän pysähdyttäviä lukukokemuksia.
Jos kirja on hyvä, se saattaa jopa päätyä tänne blogin kuukausi-/kommenttiarvontaan!
Itse voit osallistua arvontoihin tekemällä GoodReadsiin tilin ja klikkaamalla Explore-välilehden giveaways-linkkiä sivuston oikeassa ylälaidassa.
Arvonnasta puheenollen, koska huomenna on Chewing on Pearlsin 1-vuotissyntymäpäivä (!!!), lisään tämän kuukauden kirjapakettiin jonkin mukavan pikku yllätyslahjan voittajan selvittyä. Muistakaa kommentoida, jos haluatte osallistua!
Lopuksi haluan vielä esittää julkisesti vilpittömän iloisuuteni siitä, että kissani viime viikolla raatelemat kädet ovat lähes parantuneet, ja että oikea käteni sai vähiten vammoja. Oikeakätisenä kirjoittajana kynän onnistunut pitäminen kädessä on minulle suunnattoman tärkeä asia.
Päivän vinkki voisikin olla: olkaa tänään "pienestä" iloisia!
Iloitkaa, että osaatte lukea, että teillä on internet-yhteys, että voitte sukeltaa mielenkiintoisiin maailmoihin ja kokeilla toisten ihmisten kenkiä omassa olohuoneessanne.
Ilahduttavaa viikonvaihdetta teille kaikille.
Nauruhepulin sijaan tarjoilen teille taas pieniä ajankohtaisia paloja kirja- ja kirjoittamiselämästäni.
Ensinnäkin, Pottermore-tilini on viimein avattu! Hipsin äsken sydän pamppaillen ihmettelemään Potter-fanittamiseni pelastusta ja tulevan oikean elämäni kammotusta, mutta pääsin vasta ensimmäisen luvun alkuun ja päätin jo siinä, että minun on pakko lukea kirja samaan aikaan uudelleen, että saan kaiken irti. Lisäksi jännitän Lajitteluhattua ja taikasauvan valintaa (sitä, että sauva valitsee minut) niin paljon, etten uskaltanut vielä sinne asti edetä. Lunaa elokuvissa esittävän Evanna Lynchin "identiteettikriiseily" Twitterissä jätti pieniä henkisiä naarmuja minuunkin - Evanna lajiteltiin Rohkelikkoon suurista Korpinkynsi-odotuksistaan huolimatta, ja tämä aiheutti närää näyttelijättäressä.
Itse haluaisin kaikkiin tupiin kyllä (jokainen tupa saa totta kai omat tupakertomuksensa ja muut), mutta on minullakin suosikkitupani. Mikä pettymys olisi, jos ei päätyisi niihin!
Lajittelu on kyllä näkemäni perusteella tehty fiksusti; eräs mahdollisista kysymyksistä on silmien väri. Lajittelu- ja sauvakysymyksiin vastatessaan ei siis voi päätellä vastauksista, mihin tupaan niillä todennäköisimmin päätyy tai millaisen sauvan saa. Mielestäni melko ovela ja mukava keksintö. Olisi myös hauska nähdä, millaisilla matemaattisilla kaavoilla tupa ja sauva valikoituvat vastausten perusteella.
No, huomenna vain kaivamaan vanhaa rakasta Harry Potter and the Philosopher's Stonea kirjahyllystä; seikkailu alkaa jälleen...
Toinen mukava yllätys tänään oli, kun GoodReadsiin kirjautuessani huomasin saaneeni viestin. Viestin saaminen jo itsessään on tällaiselle sosiaalihylkiölle hieno juttu, mutta viestin sisältö se vasta ilahdutti - olen voittanut kirjan itselleni ennakkoarviointiarvonnassa! Jos jostakin pidän kirjamaailmassa, niin ilmaisista uusista tuttavuuksista, kuten tämä. Ensin ajattelin, etten lue kirjaa, sillä se ei ollut toivelistallani, mutta hetken tuumailtuani totesin, että miksi ei. Pian saamani teos kertoo siis burmalaisista pakolaisista ja heidän elinolosuhteistaan. Voi olla aika mielenkiintoinen lukuelämys. Ja miksen lukisi, kun kerran Pjongjangin akvaariot -kirja ja esimerkiksi keskitysleiriartikkelit lehdissä ovat olleet häkellyttävän pysähdyttäviä lukukokemuksia.
Jos kirja on hyvä, se saattaa jopa päätyä tänne blogin kuukausi-/kommenttiarvontaan!
Itse voit osallistua arvontoihin tekemällä GoodReadsiin tilin ja klikkaamalla Explore-välilehden giveaways-linkkiä sivuston oikeassa ylälaidassa.
Arvonnasta puheenollen, koska huomenna on Chewing on Pearlsin 1-vuotissyntymäpäivä (!!!), lisään tämän kuukauden kirjapakettiin jonkin mukavan pikku yllätyslahjan voittajan selvittyä. Muistakaa kommentoida, jos haluatte osallistua!
Lopuksi haluan vielä esittää julkisesti vilpittömän iloisuuteni siitä, että kissani viime viikolla raatelemat kädet ovat lähes parantuneet, ja että oikea käteni sai vähiten vammoja. Oikeakätisenä kirjoittajana kynän onnistunut pitäminen kädessä on minulle suunnattoman tärkeä asia.
Päivän vinkki voisikin olla: olkaa tänään "pienestä" iloisia!
Iloitkaa, että osaatte lukea, että teillä on internet-yhteys, että voitte sukeltaa mielenkiintoisiin maailmoihin ja kokeilla toisten ihmisten kenkiä omassa olohuoneessanne.
Ilahduttavaa viikonvaihdetta teille kaikille.
5.8.2011
Felix Felicis, Liquid Luck
En tiedä, muistaako kukaan ehdottamaani kommenttiarvontasysteemiä, joten kirjoitan siitä nyt uudelleen ja tarkemmin.
Näin alkuun ainakin arvontakausi on aina kalenterikuukauden mittainen. Kun kuukauden nimi vaihtuu, nollaantuvat kommenttimäärät ja arvontapalkinto vaihtuu (koska edellinen on toivottavasti saanut uuden kodin).
Jokainen kommentoija, joka jättää vähintään kolmeen eri merkintään asiallisen kommentin, on mukana arvonnassa.
Merkintöjen ei tarvitse olla arvontakauden aikana julkaistuja, eli vanhempiinkin merkintöihin saa kommentoida, jos siltä tuntuu.
Arvonnan ratkettua otan yhteyttä voittajaan, jotta voin postittaa hänen voittonsa hänelle.
Nämä ovat hieman pelkistetyt ohjeet/säännöt, joten kysykää ihmeessä, jos jokin jäi epäselväksi!
Onnea arvontaan!
Näin alkuun ainakin arvontakausi on aina kalenterikuukauden mittainen. Kun kuukauden nimi vaihtuu, nollaantuvat kommenttimäärät ja arvontapalkinto vaihtuu (koska edellinen on toivottavasti saanut uuden kodin).
Jokainen kommentoija, joka jättää vähintään kolmeen eri merkintään asiallisen kommentin, on mukana arvonnassa.
Merkintöjen ei tarvitse olla arvontakauden aikana julkaistuja, eli vanhempiinkin merkintöihin saa kommentoida, jos siltä tuntuu.
Arvonnan ratkettua otan yhteyttä voittajaan, jotta voin postittaa hänen voittonsa hänelle.
Nämä ovat hieman pelkistetyt ohjeet/säännöt, joten kysykää ihmeessä, jos jokin jäi epäselväksi!
Onnea arvontaan!
2.7.2011
Asdfghjklöä.
Vastaus viimeviikkoiseen triviakysymykseen on totta kai notre ami, belgialaisten aivosolujen ja siistien viiksien kiistaton esikuva Hercule Poirot!
Mielestäni vihje - tai pikemminkin vain herran lausahdus - oli melkoisen riittävä arvaamaan henkilöllisyyden. Poirot viihtyy sisätiloissa tehdessään töitä, ja salapoliisina ja tärkeiden tietojen vaalijana hän kammoksunee mys salakuuntelijoita, joita avoimen ikkunan takana saattaa lymytä.
Siispä "raittiin ilman myrkytys" oli Poirot'n mielestä varsin hyvä syy suutahtaa...
Koska kukaan ei ottanut osaa arvailuun, eikä teistä muutenkaan kuulu miltei koskaan mitään, olen miettinyt sekä arvontojen ja muiden vastaavien lisäämistä että niiden poistamista ohjelmasta.
Toisaalta olisi mukava, jos ihmiset kommentoisivat enemmän, ja toisaalta tuntuu typerältä järjestää ja keksiä erilaisia pikku kisailuja, kun kukaan ei lähes koskaan kommentoi muutenkaan.
Yksi idea, jota olen pyöritellyt melko paljon mielessäni, olisi määrätä jokin kommenttien määräraja per lukija/kommentoija, ja tämän rajapyykin ylittäneiden kesken arvottaisiin esimerkiksi kerran kuussa kirja.
Miltä tämä kuulostaisi?
Elokuun suurta juhla-arvontaa en näillä näkymin järjestä, edellämainituista syistä. En halua käyttää montaa kymmentä tai jopa sataa euroa palkintoihin vain huomatakseni, ettei kukaan ole edes osallistunut.
Mutta jospa saisimme edes tuon kirja-arvonnan käyntiin...?
Arvontoihin ja muihin kannattaa kyllä osallistua, ja kommentoida yleensäkin, sillä mitä enemmän osallistujia täällä on, sitä enemmän voidaan teitäkin palkita.
Alla on iloinen Kalevalan päivän arvonnan voittajamme Elina uuden Sherlock Holmes -muistikirjasensa ja teemamuottiin tungetun kynän kanssa.
![]()
... Puhukaa, ihmiset! Täällä on kovin yksinäistä ja hiljaista ilman teitä, vaikka kirjoja roppakaupalla löytyykin.
Mielestäni vihje - tai pikemminkin vain herran lausahdus - oli melkoisen riittävä arvaamaan henkilöllisyyden. Poirot viihtyy sisätiloissa tehdessään töitä, ja salapoliisina ja tärkeiden tietojen vaalijana hän kammoksunee mys salakuuntelijoita, joita avoimen ikkunan takana saattaa lymytä.
Siispä "raittiin ilman myrkytys" oli Poirot'n mielestä varsin hyvä syy suutahtaa...
Koska kukaan ei ottanut osaa arvailuun, eikä teistä muutenkaan kuulu miltei koskaan mitään, olen miettinyt sekä arvontojen ja muiden vastaavien lisäämistä että niiden poistamista ohjelmasta.
Toisaalta olisi mukava, jos ihmiset kommentoisivat enemmän, ja toisaalta tuntuu typerältä järjestää ja keksiä erilaisia pikku kisailuja, kun kukaan ei lähes koskaan kommentoi muutenkaan.
Yksi idea, jota olen pyöritellyt melko paljon mielessäni, olisi määrätä jokin kommenttien määräraja per lukija/kommentoija, ja tämän rajapyykin ylittäneiden kesken arvottaisiin esimerkiksi kerran kuussa kirja.
Miltä tämä kuulostaisi?
Elokuun suurta juhla-arvontaa en näillä näkymin järjestä, edellämainituista syistä. En halua käyttää montaa kymmentä tai jopa sataa euroa palkintoihin vain huomatakseni, ettei kukaan ole edes osallistunut.
Mutta jospa saisimme edes tuon kirja-arvonnan käyntiin...?
Arvontoihin ja muihin kannattaa kyllä osallistua, ja kommentoida yleensäkin, sillä mitä enemmän osallistujia täällä on, sitä enemmän voidaan teitäkin palkita.
Alla on iloinen Kalevalan päivän arvonnan voittajamme Elina uuden Sherlock Holmes -muistikirjasensa ja teemamuottiin tungetun kynän kanssa.
... Puhukaa, ihmiset! Täällä on kovin yksinäistä ja hiljaista ilman teitä, vaikka kirjoja roppakaupalla löytyykin.
16.3.2011
Famous last lines of a fool
Aikataulutusta voisin kenties hieman harjoitella, tiedetään...
Ensimmäisen arvontamme voittajaksi arpoutui (... onkohan tuo edes sana? ja jos ei, saanko keksiä sen?) Elina! Paljon onnea Elinalle ja suurkiitokset kaikille osallistujille (Elina, Ilkka ja Maria)!
Elinalle lähtee piakkoin palkinnoksi kustomoitu kirjoitukseen liittyvä setti - hän halusi pitää sen yllätyksenä, joten en vielä paljasta yksityiskohtia täällä.
Muutaman kuukauden päästä on sitten se suuri hieno arvonta/kilpailu, jossa on upeita palkintoja (olen jo konsultoinut kuvataiteilijaa palkintojen teosta ja designista).
Tästä hienosti ihan ilman mitään aasinsiltaa muistuttavaakaan siirryn päivän aiheeseen:
Olen parin viikon päästä lähdössä vajaan viikon reissulle, ja kesällä on tiedossa toinen samanlainen, samoin kuin alkusyksystäkin mahdollisesti. Minulla on siis kaksi tai kolme vajaan viikon mittaista hetkeä poissa kotikirjastoni luota.
Kysymys kuuluukin: miten ihmeessä minä selviän?
Jos kulutan päivän touhuten, ei se tietenkään tunnu hukatulta, mutta mieltäni aina kaihertaa, mikäli en ole lukenut mitään päivän aikana. Siksi reissujanikin varten olisi hyvä olla lukemista mukana.
Ongelmana on kuitenkin se, etten tietenkään voi raahata esimerkiksi kaikkia kesken olevia kirjojani reissuun. Siinä menisi selkä, laukkutila ja ylipainomaksut lentokoneessa. Ratkaisu tähän on tietty ottaa vain yksi kirja mukaan.
Mutta kirjan pitää olla pitkä! joku huudahtaa takaraivosta. Jos se ei ole pitkä, luen sen loppuun jo ensimmäisenä iltana, ja mitäs sitten tehdään?
Tilanne alkaa muistuttaa huolestuttavasti sitä klassikkopulmaa: minkä yhden kirjan ottaisit autiosaarelle mukaasi?
Vaihtoehtojani tällä hetkellä ovat siis Raamattu, Lonely Planet: Ireland -matkaopas ja Shakespearen kootut. Jälkimmäinen on turhan iso laukkuun, joten se putoaa listalta. Raamattu taas on sellainen, että luen sitä vain yksin ollessani. Koen jostakin syystä suurta häpeää aina, kun joku näkee minun lukevan sitä. Pelkään kai, että ulkopuolinen luulee minun olevan Bible thumber eli jonkin sortin uskovainen hihhuli. (Sillä en tunne ketään "normaalia" järkevää kristittyä, joka lukisi Raamattua esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä.)
Ensimmäiselle reissulle taitaa siis lukemistoksi valikoitua Irlannin matkaopas, jonka ostin kahdeksannella ja jossa kirjanmerkkini on edelleen sivulla 184 - olisi jo aikakin saada se loppuun... Siinä ainakin riittäisi lukemista ja ihmettelemistä, ja pitäisihän minun saada se luettua ennen ensi kesän matkaa! (Walesissä ja Skotlannissa ollessani ensimmäiset kaksi päivää meni aina maan historian ja kulttuurin orientoimiseen. 9€ matkaopas olisi pelastanut paljolta molemmilla matkoilla!)
Ireland it is, then. Reissukirja #1 selvitetty.
Joku fiksu varmaan tässä välissä ihmettelee, miksen ota iPadiä. Siinähän on pienessä laitteessa kokonainen pikkukirjasto (ihan oikeasti; minulla on iPadilläni noin 20 000 sivua eri kirjoja). Kirjaa voisi vaihtaa lennosta, jos kyllästyy, ja vaikka kirjan lukisi loppuun, ketään ei haittaisi.
Syyni ovat kenties vähän hölmöt, mutta riittävät minulle.
1. En halua, että laite katoaa tai varastetaan matkalla. En tunne ketään ensimmäisen matkan reissukumppaneistani, joten se ainakin on täysin poissuljettu vaihtoehto.
2. Akun lataus, vaikkakin harvoin tarvittava, voi jossakin välissä olla hankalaa. Oikeaa kirjaa ei tarvitse ladata.
3. Jos ihan oikeasti kirja loppuu kesken, lataan iPhoneen jonkin ilmaisen kirjan ja luen sitä. Toistan tempun, jos sekin kirja loppuu.
iPad tosiaan olisi hyvä kapistus matkalle, jos en pelkäisi niin kovasti sen menettämistä. Se oli kallis ja sisältää monia muistiinpanojani päiväkirjoja ja "romaaniani" varten, joten en uskalla ottaa riskiä ainakaan ensimmäisen matkan kohdalla. Kolmannelle reissulle otan 'Padin todennäköisesti mukaan, koska se matka on perhereissu ja hotellissa on turvasäilö.
... Kyllä matkustaminen on rentouttavaa, haha.
(Tämä koko merkintä on vielä siitä ironinen ja hölmö, että aina ulkomailla ostan ainakin yhden kirjan. Miksen lukisi sitä loppureissun sitten? Voi Nooris, Nooris. Aivoja saa käyttää.)
Kertokaahan tekin: jos joutuisit vaikkapa viikoksi tai kahdeksi viikoksi autiolle saarelle, minkä yhden kirjan / mitkä kaksi kirjaa ottaisit mukaan?
Huomio! Autiolla saarella ei voi ladata iPadia. Heh.
Jos ei olisi paino- ja kokorajoituksia, ottaisin itse varmasti kahdeksankiloisen Shakspeare Library -järkäleeni. (Kyllä, kannessa lukee Shakspeare.)
Ensimmäisen arvontamme voittajaksi arpoutui (... onkohan tuo edes sana? ja jos ei, saanko keksiä sen?) Elina! Paljon onnea Elinalle ja suurkiitokset kaikille osallistujille (Elina, Ilkka ja Maria)!
Elinalle lähtee piakkoin palkinnoksi kustomoitu kirjoitukseen liittyvä setti - hän halusi pitää sen yllätyksenä, joten en vielä paljasta yksityiskohtia täällä.
Muutaman kuukauden päästä on sitten se suuri hieno arvonta/kilpailu, jossa on upeita palkintoja (olen jo konsultoinut kuvataiteilijaa palkintojen teosta ja designista).
Tästä hienosti ihan ilman mitään aasinsiltaa muistuttavaakaan siirryn päivän aiheeseen:
Olen parin viikon päästä lähdössä vajaan viikon reissulle, ja kesällä on tiedossa toinen samanlainen, samoin kuin alkusyksystäkin mahdollisesti. Minulla on siis kaksi tai kolme vajaan viikon mittaista hetkeä poissa kotikirjastoni luota.
Kysymys kuuluukin: miten ihmeessä minä selviän?
Jos kulutan päivän touhuten, ei se tietenkään tunnu hukatulta, mutta mieltäni aina kaihertaa, mikäli en ole lukenut mitään päivän aikana. Siksi reissujanikin varten olisi hyvä olla lukemista mukana.
Ongelmana on kuitenkin se, etten tietenkään voi raahata esimerkiksi kaikkia kesken olevia kirjojani reissuun. Siinä menisi selkä, laukkutila ja ylipainomaksut lentokoneessa. Ratkaisu tähän on tietty ottaa vain yksi kirja mukaan.
Mutta kirjan pitää olla pitkä! joku huudahtaa takaraivosta. Jos se ei ole pitkä, luen sen loppuun jo ensimmäisenä iltana, ja mitäs sitten tehdään?
Tilanne alkaa muistuttaa huolestuttavasti sitä klassikkopulmaa: minkä yhden kirjan ottaisit autiosaarelle mukaasi?
Vaihtoehtojani tällä hetkellä ovat siis Raamattu, Lonely Planet: Ireland -matkaopas ja Shakespearen kootut. Jälkimmäinen on turhan iso laukkuun, joten se putoaa listalta. Raamattu taas on sellainen, että luen sitä vain yksin ollessani. Koen jostakin syystä suurta häpeää aina, kun joku näkee minun lukevan sitä. Pelkään kai, että ulkopuolinen luulee minun olevan Bible thumber eli jonkin sortin uskovainen hihhuli. (Sillä en tunne ketään "normaalia" järkevää kristittyä, joka lukisi Raamattua esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä.)
Ensimmäiselle reissulle taitaa siis lukemistoksi valikoitua Irlannin matkaopas, jonka ostin kahdeksannella ja jossa kirjanmerkkini on edelleen sivulla 184 - olisi jo aikakin saada se loppuun... Siinä ainakin riittäisi lukemista ja ihmettelemistä, ja pitäisihän minun saada se luettua ennen ensi kesän matkaa! (Walesissä ja Skotlannissa ollessani ensimmäiset kaksi päivää meni aina maan historian ja kulttuurin orientoimiseen. 9€ matkaopas olisi pelastanut paljolta molemmilla matkoilla!)
Ireland it is, then. Reissukirja #1 selvitetty.
Joku fiksu varmaan tässä välissä ihmettelee, miksen ota iPadiä. Siinähän on pienessä laitteessa kokonainen pikkukirjasto (ihan oikeasti; minulla on iPadilläni noin 20 000 sivua eri kirjoja). Kirjaa voisi vaihtaa lennosta, jos kyllästyy, ja vaikka kirjan lukisi loppuun, ketään ei haittaisi.
Syyni ovat kenties vähän hölmöt, mutta riittävät minulle.
1. En halua, että laite katoaa tai varastetaan matkalla. En tunne ketään ensimmäisen matkan reissukumppaneistani, joten se ainakin on täysin poissuljettu vaihtoehto.
2. Akun lataus, vaikkakin harvoin tarvittava, voi jossakin välissä olla hankalaa. Oikeaa kirjaa ei tarvitse ladata.
3. Jos ihan oikeasti kirja loppuu kesken, lataan iPhoneen jonkin ilmaisen kirjan ja luen sitä. Toistan tempun, jos sekin kirja loppuu.
iPad tosiaan olisi hyvä kapistus matkalle, jos en pelkäisi niin kovasti sen menettämistä. Se oli kallis ja sisältää monia muistiinpanojani päiväkirjoja ja "romaaniani" varten, joten en uskalla ottaa riskiä ainakaan ensimmäisen matkan kohdalla. Kolmannelle reissulle otan 'Padin todennäköisesti mukaan, koska se matka on perhereissu ja hotellissa on turvasäilö.
... Kyllä matkustaminen on rentouttavaa, haha.
(Tämä koko merkintä on vielä siitä ironinen ja hölmö, että aina ulkomailla ostan ainakin yhden kirjan. Miksen lukisi sitä loppureissun sitten? Voi Nooris, Nooris. Aivoja saa käyttää.)
Kertokaahan tekin: jos joutuisit vaikkapa viikoksi tai kahdeksi viikoksi autiolle saarelle, minkä yhden kirjan / mitkä kaksi kirjaa ottaisit mukaan?
Huomio! Autiolla saarella ei voi ladata iPadia. Heh.
Jos ei olisi paino- ja kokorajoituksia, ottaisin itse varmasti kahdeksankiloisen Shakspeare Library -järkäleeni. (Kyllä, kannessa lukee Shakspeare.)
28.2.2011
Hyvää Kalevalanpäivää!
Chewing on Pearls täyttää tänään virallisesti puoli vuotta! (Kuinka sopiva päivä!) Sen kunniaksi, kuten lupasin, järjestämme pienen kilpailun/arvonnan.
Mikäli ette ymmärrä jotakin kohtaa tai olen ilmaissut itseni vielä tavallistakin sekavammin, kysykää rohkeasti!
SÄÄNNÖT
osallistumisaika: tämän merkinnän julkaisusta ensi viikon ensimmäisen merkinnän julkaisuun (luultavimmin tiistaina). Loppuviikosta julkaisen siis tutun viikon kirjat -merkinnän, mutta se ei vaikuta kisailuun mitenkään. Ensi viikolla saa siis osallistua niin kauan kuin uusin merkintä etusivulla on tuo tämän viikon viikon kirjat.
osallistumismäärä: rajaton (lukekaa alla ohjeista lisää).
palkinto: personalisoitu kirjoittamiseen liittyvä setti.
OHJEET
Jokaisella osallistujalla on käytössään 1-x määrä "arpoja" (x:n määrä riippuu teistä itsestänne). Arvonnan osallistumisajan loputtua arvon kaikkien arpojen kesken voittajan. Eli mitä useammin osallistutte, sitä paremmat ovat voittomahdollisuudet!
Näin osallistut: jätä tähän merkintään kommentti, jossa kerrot joko
*sitaatin, joka liittyy suomalaiseen kirjallisuuteen (esimerkiksi on kirjasta, kertoo kirjoista tai on kirjoittajan sanoma). Kerro lisäksi mistä sitaatti on ja kenen lausuma se on (mikäli se on kirjasta, kerro kirjoittajan nimi). Näistä saat kaksi arpaa. Jos haluat, voit myös kertoa miksi sitaatti on sinun mielestäsi tärkeä. Tästä saat yhden lisäarvan.
TAI
*lempisanasi suomen kielessä. Perusteluista saat yhden arvan, sanan keksijästä ja sanan alkuperäiskäytöstä kaksi lisäarpaa.
Kummastakin kommenttityypistä saa siis maksimissaan kolme arpaa itselleen. Voitte kuitenkin kirjoittaa niin monta uutta kommenttia kuin keksitte. Muistakaa vain tosiaan tehdä se uuteen kommenttiin, eli yksi sitaatti tai lempisana per kommentti.
Jättäkää myös jokin yhteystieto joka kommenttiinne mahdollista voittoanne varten. Vaikka tuntisimme kuinka hyvin, jättäkää jokin kontaktitieto.
Eipä tässä sitten muuta kuin hyvää arvontaa!
Mikäli ette ymmärrä jotakin kohtaa tai olen ilmaissut itseni vielä tavallistakin sekavammin, kysykää rohkeasti!
SÄÄNNÖT
osallistumisaika: tämän merkinnän julkaisusta ensi viikon ensimmäisen merkinnän julkaisuun (luultavimmin tiistaina). Loppuviikosta julkaisen siis tutun viikon kirjat -merkinnän, mutta se ei vaikuta kisailuun mitenkään. Ensi viikolla saa siis osallistua niin kauan kuin uusin merkintä etusivulla on tuo tämän viikon viikon kirjat.
osallistumismäärä: rajaton (lukekaa alla ohjeista lisää).
palkinto: personalisoitu kirjoittamiseen liittyvä setti.
OHJEET
Jokaisella osallistujalla on käytössään 1-x määrä "arpoja" (x:n määrä riippuu teistä itsestänne). Arvonnan osallistumisajan loputtua arvon kaikkien arpojen kesken voittajan. Eli mitä useammin osallistutte, sitä paremmat ovat voittomahdollisuudet!
Näin osallistut: jätä tähän merkintään kommentti, jossa kerrot joko
*sitaatin, joka liittyy suomalaiseen kirjallisuuteen (esimerkiksi on kirjasta, kertoo kirjoista tai on kirjoittajan sanoma). Kerro lisäksi mistä sitaatti on ja kenen lausuma se on (mikäli se on kirjasta, kerro kirjoittajan nimi). Näistä saat kaksi arpaa. Jos haluat, voit myös kertoa miksi sitaatti on sinun mielestäsi tärkeä. Tästä saat yhden lisäarvan.
TAI
*lempisanasi suomen kielessä. Perusteluista saat yhden arvan, sanan keksijästä ja sanan alkuperäiskäytöstä kaksi lisäarpaa.
Kummastakin kommenttityypistä saa siis maksimissaan kolme arpaa itselleen. Voitte kuitenkin kirjoittaa niin monta uutta kommenttia kuin keksitte. Muistakaa vain tosiaan tehdä se uuteen kommenttiin, eli yksi sitaatti tai lempisana per kommentti.
Jättäkää myös jokin yhteystieto joka kommenttiinne mahdollista voittoanne varten. Vaikka tuntisimme kuinka hyvin, jättäkää jokin kontaktitieto.
Eipä tässä sitten muuta kuin hyvää arvontaa!
19.12.2010
Sisäinen kauneus viehättää vain kirurgia.
Hei rakkahat! (Suomenopettajani IB:llä aloitti aina sähköpostiviestinsä ja muut asiointinsa meidän kanssa noilla sanoilla; nähtävästi suloisuus on tarttuvaa.)
Tässä on vielä jokunen viikko Chewing on Pearlsin puolivuotispäivään, mutta koska se on minulle tärkeähkö virstanpylväs, pitää suunnittelu aloittaa ajoissa etukäteen. Olen ajatellut järjestää pienimuotoisen "kilpailun" eli arvonnan päivän kunniaksi, ja kisaideatkin ovat jo valmiina... Huolenaiheeni on palkinto.
Palkinnon tulisi olla blogin aihepiireihin liittyvä, mutta ei kovin kallis (blogia ei ole vielä budjetoitu rahankäyttötarkoituksiini kunnolla). Keksin kyllä useita asioita, jotka sopivat kriteeriin, mutta paras tapa varmistaa hyvä palkinto on kysyä teiltä, mahdollisilta voittajilta.
Eli. Mikäli sattuisit olemaan arvonnan onnekas, mitä haluaisit voittaa?
Arvontoja tulee toki myöhemmin lisää ja palkintojen koko saattaa vaihdella, mutta aloitetaan tällä lailla pienimuotoisesti.
Toinen asiani koskee blogin taustakuvaa. Se on melko mukava - pidän siitä, ettei kirjojen selkämyksissä ole nimiä, mikä antaa jokaiselle katsojalle mahdollisuuden kuvitella omanlaisiaan tai mitä tahansa kirjoja hyllyyn -, mutta se on Bloggerin oma taustakuva. Haluaisin jotakin hieman uniikimpaa, jonkun tuntemani ihmisen ottamaa tai suosittelemaa.
Jos olet esimerkiksi ottanut taustakuvaksi sopivan kuvan ja haluaisit kenties jakaa sen meidän kanssamme, kerro ihmeessä!
Myös muita vinkkejä ja ideoita otetaan mielihyvin vastaan.
Kuva vanhanaikaisesta, 1930-luvun Englannin rikkaan kartanon lämminsävyisen kirjaston hyllystä kirjojen hienoine nahkakansineen ja kullattuine nimikkeineen olisi upea.
Toivottavasti kuulen teistä pian! (Kaikissa merkinnöissä paitsi kahdessa on liuta kommentteja, suurkiitos siitä! Lämmitätte sydäntäni.)
Tässä on vielä jokunen viikko Chewing on Pearlsin puolivuotispäivään, mutta koska se on minulle tärkeähkö virstanpylväs, pitää suunnittelu aloittaa ajoissa etukäteen. Olen ajatellut järjestää pienimuotoisen "kilpailun" eli arvonnan päivän kunniaksi, ja kisaideatkin ovat jo valmiina... Huolenaiheeni on palkinto.
Palkinnon tulisi olla blogin aihepiireihin liittyvä, mutta ei kovin kallis (blogia ei ole vielä budjetoitu rahankäyttötarkoituksiini kunnolla). Keksin kyllä useita asioita, jotka sopivat kriteeriin, mutta paras tapa varmistaa hyvä palkinto on kysyä teiltä, mahdollisilta voittajilta.
Eli. Mikäli sattuisit olemaan arvonnan onnekas, mitä haluaisit voittaa?
Arvontoja tulee toki myöhemmin lisää ja palkintojen koko saattaa vaihdella, mutta aloitetaan tällä lailla pienimuotoisesti.
Toinen asiani koskee blogin taustakuvaa. Se on melko mukava - pidän siitä, ettei kirjojen selkämyksissä ole nimiä, mikä antaa jokaiselle katsojalle mahdollisuuden kuvitella omanlaisiaan tai mitä tahansa kirjoja hyllyyn -, mutta se on Bloggerin oma taustakuva. Haluaisin jotakin hieman uniikimpaa, jonkun tuntemani ihmisen ottamaa tai suosittelemaa.
Jos olet esimerkiksi ottanut taustakuvaksi sopivan kuvan ja haluaisit kenties jakaa sen meidän kanssamme, kerro ihmeessä!
Myös muita vinkkejä ja ideoita otetaan mielihyvin vastaan.
Kuva vanhanaikaisesta, 1930-luvun Englannin rikkaan kartanon lämminsävyisen kirjaston hyllystä kirjojen hienoine nahkakansineen ja kullattuine nimikkeineen olisi upea.
Toivottavasti kuulen teistä pian! (Kaikissa merkinnöissä paitsi kahdessa on liuta kommentteja, suurkiitos siitä! Lämmitätte sydäntäni.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)