Eureka!

Merkintä on hieman myöhässä, pahoittelen asiaa.

Piristysruiskeeksi harmaaseen eloon on tarjolla muikea kirjallisuusanekdootti:


Edgar Allan Poe'n runo Eureka vuodelta 1848 sisältää esityksen siitä, että kaikki materia on joskus ollut yksi ainokainen partikkeli, joka sitten levisi täyttämään tilan ja avaruuden - tämä samainen teoria hyväksyttiin tiedemaailmassa vasta vuonna 1931.
Eureka ennustaa myös yleisen suhteellisuusteorian, rinnakkaisuniversumit ja atomin rakenteen.

Kuten eräs tuttuni totesi, "Aika hyvin runolta, joka ei edes rimmaa."

Mestarillisia tarinankertojia

Mielenkiintoisia tarinoita ja aiheita tällä kertaa viikon kirjoissa.

• Jeffrey Eugenides: The Marriage Plot Eugenidesin kaksi edellistä teosta, Virgin Suicides ja Middlesex, häikäisivät molemmat kauneudellaan ja upealla tarinankerronnallaan. Odotukset olivat siis korkealla kolmannen romaanin suhteen. Pääosin The Marriage Plot ei petäkään; Eugenides kirjoittaa hienosti kolmen päähenkilön äänillä, sujahtaa uskomattoman uskottavasti nuoren naisen pään sisälle ja tykittää lukijalle koruttomia totuuksia itsestä, uskomuksista ja sairaudesta alleviivaamatta mitään liikaa. Päähenkilöinä collegessa tutustuneet Madeline, hänen kärsivä poikaystävänsä Leonard ja Madelineen toivottomasti rakastunut ystävä Mitchell selvittävät - tai pakenevat - tunne-elämänsä ongelmia ja solmuja häkellyttävän samastuttavasti. Oman lisänsä tarinaan tuo tapahtuma-aika, 1980-luku, joka tuo tekstiin menneen nuoruuden haikeutta. Mukaan on myös saatu aimo annos metakirjallisuutta Madelinen graduaiheen ("romaanien avioliittojuonet") ja lukemisten myötä, mutta Eugenides tasapainottelee vaivattoman oloisesti eri osatekijöiden kanssa, samalla tavalla kuin vaihtuvien kertojanäänienkin. Teoksesta löytyy varmasti sykähdyttäviä osia kaikenlaisille eri lukijoille. Osuvimmin kirjaa kuvasikin mielestäni takakannen teksti (ei sanasta sanaan näin, mutta tähän tyyliin): "If you were ever young and in love and thought you knew what you wanted, then this book is for you."
• Gabriela Stoppelman & Jorge Hardmeier: Edgar Allan Poe vasta-alkaville ja edistyville Sarjakuvan muodossa toteutettu graafinen novelli on sekoitus Poe'n elämäkertaa ja hänen teostensa syväluotausta. Nimensä mukaisesti teos sopii sekä Poe'een vasta tutustuville ja jo hänet ja hänen työnsä paremmin tunteville. Siloittelematon, rosoinen piirrostyyli saattaa särkeä joiden lukijoiden silmää, eikä teoksesta saa mitenkään kaikenkattavaa kuvaa gotiikan mestarista ja hänen huikean monimuotoisesta tuotannostaan, mutta aloittelijoille ja pikaista kertausta tai muutamaa uutta näkökulmaa varten kirjanen sopii hyvin. Kuten aina, mestareiden tuotantoon ja elämään tutustuessa kannattaa sukeltaa mahdollisimman moneen kirjaan ja koota tutkimuksista omat päätelmänsä; tällä logiikalla Stoppelmanin ja Hardmeierin kirjakin kannattaa sisällyttää Poe-lukemistoon!

Ahmin edelleen A Clash of Kingsiä, jonka sivussa aina välillä nautin muutaman luvun 1001 Nightsia ja muskettisotureita. Iltaisin päiväkirjasessiotani piristää If Ignorance is Bliss, Why Aren't There More Happy People? -sitaattikokoelma.
Ainoa harmistukseni on, että kaikki lukemiseni sattuvat olemaan englanniksi. Olisi mukava, jos olisi jokin suomenkielinen teos muiden tasapainoksi, mutta pitää saada yksi noista ensin loppuun...
Yksipuolisuudesta ei onneksi tarinoitani voi syyttää!

Aakkosia.

Tiedättekö, mikä minua ärsyttää?

Oikea vastaus on "aika hiton moni asia", mutta ollakseni tarkempi, minua ärsytti eräs asia suhteettomasti vieraillessani Akateemisessa kirjakaupassa.

Sanon "suhteettomasti", sillä asia on periaatteessa mitättömän pieni, mutta mielestäni silti tarpeeksi huomattava aiheuttamaan ärtymystä.

Etsin hyllystä Sir Arthur Conan Doylen teoksia, eikä niitä löytynyt. Osoitin ystävälleni hämmentyneesti kirjahyllyä ja totesin, että tässä kirjat olisivat, mutta niitä ei ole ainuttakaan. Miten Helsingin suurimmassa kirjakaupassa ei ole Conan Doylen teoksiä hyllyssä?

Ystäväni siirtyi metrin oikealle ja löysi kirjat.

Arvatkaa, missä vika oli.


Kyllä. Minä etsin tyhmänä C-kirjaimen kohdalta (kirjathan ovat tekijän sukunimen mukaan aakkostettuina), kun taas kirjat olivat D-kirjaimen kohdalla.

Vika ei tässä tapauksessa ollut harmittavan häiritsevä, sillä C ja D ovat onneksi vierekkäin, mutta mitä jos Holmesin luoja ei olisikaan Conan Doyle vaan esimerkiksi Conan Xavier?

Ymmärrän myös, ettei jokaikinen kadulla tallaaja tiedä tai välitäkään tietää, että Conan Doyle on kaksiosainen sukunimi, eikä toinen etunimi ja sukunimi -pari, mutta odottaisin Akateemisen kirjakaupan tasoiselta putiikilta asian tietämystä.

Conan on toki nimenä hämäävä, sillä se kohdataan useimmiten etunimenä. Tämän asian olisi kuitenkin voinut tarkistaa helposti ja nopeasti internetistä tai jopa kirjojen takakansiteksteistä tai tekijänoikeustiedoista.


Itse taas hämäännyin Edgar Allan Poen kanssa. Allanhan voisi myös olla toinen etunimi, jättäen sukunimeksi vain Poen, mutta Allan oli Edgarin adoptioperheen sukunimi, joten eikö Edgarinkin sukunimi olisi Allan Poe?

Järkeilyni oli Wikipedian mukaan ihan siedettävää, mutta Poe otti oman sukunimensä takaisin käyttöön otettuaan adoptioperheen Allanin toiseksi etunimekseen.


Eli muistakaa kirjakaupassa: "Conan Doyle, Arthur" ja "Poe, Edgar Allan".

Poe ja Conan Doyle ovat ainoat "kolminimiset" kirjailijat, joita luen paljon, mutta kunnioitettavaan komppaniaan kuuluvat myös muun muuassa Ford Madox Ford, Mario Vargas Llosa ja Gabriel García Márquez.

Ei nimi miestä pahenna.