Suuria sotia

Viikon kirjoissa on tällä kertaa shoppailua, stressiä ja jos jonkinmoisia sotia, jee!

• Sophie Kinsella: Shopaholic Abroad Himoshoppaaja-sarjan toisessa osassa Becky neuvoo auttavasti finanssiongelmien kanssa painivia kansalaisia aamutelevisiossa ja painelee sitten itse shoppailemaan juuri poismaksettujen laskujen tilalle uusia. Mutkia matkaan tuo eläköityvä ystävällinen pankkiiri, jonka korvaaja ei ole yhtä myötämielinen Beckyn elämäntapojen suhteen, ja omien bisnespulmiensa kanssa pähkäilevä poikaystävä, jonka olemassaoloa Beckyn lapsuusmaisemien asukit epäilevät. Onneksi nokka osoittaa pian kohti New Yorkia, shoppailun mekkaa! Liiallinen ostosten teko heittää kuitenkin lähes julmia kapuloita viattomanhölmön Beckyn rattaisiin. Kirjan perusidea on (chick litiksi) melko ovela: Beckyn touhut ovat täysin käsittämättömiä, eikä hänen tavassaan selvittää sotkujaan ole yleensä mitään järkeä, mutta kuitenkin lukija tsemppaa loppuun asti (hurraten!) Beckyä ja toivoo, että kaikki kääntyy parhain päin. Tarkemmalla itsetutkiskelulla tajuaa myös, ettei Beckyn holtiton elämä olekaan niin kaukana omasta kuin toivoisi... (Vaan missäs se rikas, komea, ihanan huolehtiva mies on, häh?) Kirja on genreensä sopivasti kevyt ja nopealukuinen, mutta onnistuu herättämään lukijassaan tunteita puoleen ja toiseenkin. Nostan myös hattua kirjailijalle Beckyn urakäännöksistä, sillä saman homman jatkuminen kirjasta toiseen tympäännyttäisi nopeasti. Odotan mielenkiinnolla kolmannen osan lukemista.
• Pertti Jarla: Fingerpori. Kamppailuni Minialbumi kokoaa yksiin kansiin sota-aiheisia Fingerpori-strippejä. Sivuilta löytyy niin Lapin sotaa kuin Hitlerin ja Eva Braunin suhdepohdintaa. Vaikka jotkin stripit toki eivät vain naurata kovasti, on joukossa niitäkin, joille jaksaa räkättää kerta toisensa jälkeen. Albumin harmistus onkin sen lyhyys; paksut Fingerpori-albumit tarjoavat enemmän naurettavaa niiden muutaman ei-hauskan stripin vastapainoksi. Sota-aiheseen sitominen rajoittaa myös hupia, sillä mielestäni "oikeissa" Fingerpori-albumeissa hauskaa on juuri se, että vitsiaiheet vaihtelevat stripistä toiseen mukavan monipuolisesti. Sotahistoriasta kiinnostuneille Fingerpori-faneille tämä kokoelma on kuitenkin oiva, eikä elämässä voi mielestäni olla kovin paljon liikaa Fingerporia. Esipuheen on muuten kirjoittanut sarjan tummaa huumoria kunnioittaen ihana Roman Schatz.

Meitillä on tätä nykyä kesken seuraavat teokset:
- The Book of the Thousand Nights and One Night, volume II (luen kolme yötä päivässä)
- If Ignorance is Bliss, Why Aren't There More Happy People? (yksi sitaattiaihepiiri ennen päiväkirjaan kirjoittamista)
- The Three Musketeers (kännykällä, yksi luku päivässä)
- A Clash of Kings (niin paljon kuin sielu vetää!)
- Stalinin lehmät (mahdollisimman paljon, koska kirjasto halunnee sen pian takaisin)

Historiankirjat uusiksi!

Viikon kirjat ovat tällä kertaa syyllistyneet allekirjoittaneen hauskuuttamiseen ja useiden mielenkiintoisten ajatusten herättämiseen.

• Pertti Jarla: Fingerpori kuntauudistus Aiempien Fingerpori-teemakokoelmien mukaisesti tämäkin teos sisältää valikoiman strippejä sarjakuvan vuosien varrelta, tällä kertaa vaatimattomasti "Fingerpori kaupunkina ja asuinpaikkana" teemanaan. Strippien lisäksi teokseen on ripoteltu kaupunginjohtajan selostuksia ja kehuja tämän Suomen hienoimman kaupungin upeista kulttuuritapahtumista, harrastepiireistä ynnä muista. Stripitkin on jaoteltu näiden esitelmien aiheisiin sopivasti. Uusia strippejä ei mielestäni kokoelmasta löytynyt, mutta onneksi Jarlan tuotanto on niin monipuolista ja huvittavaa, ettei vanhojen strippien uudelleenlueskelu haittaa. Lisäksi sarjakuvien edellämainittu järjestely aiheittain esittelyjen kera tuo lukijalle uusiakin nauruelämyksiä ja huomioita. Teoksesta voisi varmasti sanoa vielä vaikka mitä, mutta äsh. Summa summarum: Fingerpori - you can't go wrong!
• Stephen Fry: Making History Nuori historiantutkija ja vanha fyysikko, kumpikin omien syidensä painamana, päätyvät yhdessä muuttamaan historiaan niin, ettei Hitleriä koskaan ollutkaan. Valitettavasti tulos ei olekaan se paratiisi, josta miehet naiivisti unelmoivat. Älykkäänä humoristina ja jokapaikandandynä tunnettu Fry ei ole tuottanut parasta tekstiään teokseen, mutta sen lähtökohta samoin kuin tuloksien tutkinta korvaavat tekstilliset pikkupuutteet. Tämä ei toki tarkoita, etteikö tekstissä olisi erittäin nautittavia kohtia (siirappinen loppu ei tosin valitettavasti kuulu näihin), mutta viihteen sijaan kirjan anti perustuu, kenties tarkoittamatta sitä, sen herättämiin mietintöihin ja historian arvostukseen. Faabelin tavoin kirjalla on tarjottavaan tärkeä opetus: kuinka kauheidenkin asioiden keskeltä löytyy asioita, joista olla kiitollinen ja tyytyväinen. Älykäs ja huikaisevan mielenkiintoinen teos!

Keskeneräisinä kirjoina pinossani on edelleen samat tutut 1001 yötä ja Hullu rakkaus, sekä nopeammin edistyvä (kirjaston laina!) Michael Connellyn The Fifth Witness.
Pikkuhiljaa...

Kulttuurishokkeja Fingerporissa

Viikon kirjoina on tällä kertaa kulttuurishokkeja niin asiallisessa seurassa Albionin kauniilla saarivaltakunnalla kuin hieman räväkämmässä menossa kotimaisen Fingerporin parissa.

• Terry Tan: CultureShock! Great Britain CultureShock!-sarjahan on suunniteltu varta vasten muista maista ja kulttuureista kirjan käsittelemään maahan tai kaupunkiin muuttaville tai siellä työskenteleville, joten perusmatkaopasmeininkiä hotellisuosituksineen ja nähtävyyslistoineen tästä teoksesta ei löydy. Terry Tan on asunut Isossa-Britanniassa jo useamman kymmenen vuoden ajan kasvettuaan ensin itämaisen kulttuurin keskellä, ja kertoo reippaasti omista alkuaikojen kömmähdyksistään varoittavina esimerkkeinä itse asiatekstin ohella. Mielestäni sivuhuomautukset olivat mukavia ja usein erittäin hyödyllisiäkin, ja niillä oli rohkaiseva vaikutus lukijaan: "Katso, minäkin mokasin näin ja näin ja silti selvisin!" Jos olisin muuttamassa Elizabeth II:n saarelle, kirja olisi kyllä hyödyllinen lukemisto, varsinkin, jos en tuntisi brittimenoa kovin hyvin. Nojatuolimatkakirjanakin teos oli melko viihdyttävä; se sisältää aimo annoksen opastusta niin brittien kulttuurisuuntauksiin, omalaatuiseen huumoriin, karmivankuuluisaan ruokaan kuin käytännön asioihin asunnon hankkimisesta vapaa-ajan viettoon. Tan keskittyi kenties hieman liikaa Lontooseen teoksessaan - valitan asiasta siksi, että sarjasta löytyy Lontoolle aivan oma erillinen teoksensa, joka on Tanin teosta paksumpi! -, mutta toisaalta arvostan sitä, että mies todellakin kertoi omien kokemustensa kautta Englannissa asumisesta. Sarjaan kuuluu myös Skotlanti-opas, josta on myös tulossa arvio, mutta Walesista ja Pohjois-Irlannista olisin mielelläni lukenut enemmänkin, samoin kuin Englannin muista maa-alueista. Tan kyllä sivuaa kaikkia, mutta selkeä pääpaino kaikissa luvuissa on suur-Lontoon alueelta löytyvillä kohteilla. Toinen pieni häiriötekijä oli muutama kielioppivirhe ja useampi kirjoitusvirhe. Kielioppivirheitä ei ollut tarpeeksi, että niistä voisi suoranaisesti valittaa, varsinkin ajatellessa, että teos on suunnattu Englantia tuntemattomille maahanmuuttajille, mutta kirjoitusvirheiden suuri lukumäärä alkoi hieman ärsyttää. Kirja alkoi tuntua hätäisesti kasaankyhätyltä, mikä puolestaan saa tietokirjan fakta-arvon laskemaan lukijan alitajunnassa. Tanillä ei myöskään aina ole kovasti sanottavaa kaikista teoksen aihealueista, joten hän kertoo asiaan jotenkin liittyvistä jutuista tai pyörittelee samoja juttuja uudelleen esiin. Loppuje lopuksi virheet kuitenkin jäävät hyvien asioiden varjoon, ja Tanin puherekisteri on niin leppoisan ystävällinen, että lukija tuntee miltei kuulevansa mukavalta sedältään matka- ja elämisohjeita.
• Pertti Jarla: Fingerpori 2 Kaikille suomalaisille jo varmasti tuttu Fingerpori jatkaa kakkosalbumissa ensimmäisestä kokoelmakirjasta tutulla linjalla - vitsit ovat ehkä hitusen parempia ja piirrosjälki sujuvampaa, mutta se on vain hyvä asia! (Ja paremmilla vitseillä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että ne naurattavat vielä useammin kuin ykkösosassa - yläluokkaisen sivistynyttä huumoria etsivät voivat kyllä edelleen kiertää sarjan kaukaa.) Ihanan musta huumori joskus aivan hykerryttävän älykkäine sanaleikkeineen kukkii, eikä valittamista löydy juuri muusta aiheesta kuin siitä, että teoksen lukee aivan liian nopeasti. Pitäisi olla koko sarja pinossa odottamassa, muuten hupi loppuu liian lyhyeen! Joku tasokkaampi arvostelija kirjoittaisi varmasti tästäkin kirjasta viiltävän analyysin osuvine moitteineen, mutta minusta Fingerpori on lyhyesti sanottuna yksi parhaista ja hauskimmista sarjakuvista ikinä. En oikein löydä moitteen sijaa, sillä stripeistä löytyy kyllä vitsejä lähes jokaiselle. (Ja miksi edes pitäisi aina moittia? Tämä teos on loistava; hienoa, Jarla! Tätä lisää.) The end.

Olen viime aikoina huomannut ilolla, kuinka terapeuttista kirjoittaminen on, mutta tätä merkintää oli kyllä järkyttävän vaikea saada kasaan - tekstissä on varmaan tuhottomasti juuri niitä kirjoitusvirheitä, joista aina purnaan. Karma iskee!
Kai siihen terapeuttisen kirjoitustason saavuttamiseen sitten vaaditaan jonkinlainen perusvire alle. Kyllä elämän pitää olla hankalaa!

Lukumaailmassa on tällä hetkellä vuorossa Anni Polvan romanttista kevytviihdettä mummin hyllystä (Vihaan hameväkeä), lisää nojatuolimatkailua (Näe ja koe: Irlanti) ja edwardinaikaista yksityisetsivätouhuilua (Death in a Scarlet Coat).
Miehiä, matkailua ja murhia!

Viikon kireät

Viime viikon kirjat, kuten lupasin, olkaa niin hyvät.

• Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa Olen viimeksi lukenut tämän muistaakseni kuudennella luokalla. Muistin lopun paljon onnellisemmaksi (tarkoitan, että Saaran isä tuli takaisin)... Totta kai loppu oli nytkin onnellinen: kaikki saivat ansionsa mukaan. Vaikka tarina ja teksti olivat vain keskinkertaisen hyviä, silmäni kostuivat lopussa - siinä on jotakin disneymäisen ihanaa, kun vääryydet korjataan. En tiedä, kuinka moni aikuinen osaa arvostaa tätä teosta ja jaksaa lukea sen loppuun asti, mutta suosittelisin kirjaa ehdottomasti maailman jokaiselle murrosikäiselle tytölle. Aikuistenkin tulisi toki tuntea teos, koska se on klassikko ja perustason kulttuuria. Minua ainakin ihastutti kovasti kuvailu elämästä 1800-luvun puolivälin englantilaiskaupungissa. Tämä on historiaa kaikista miellyttävimmässä muodossaan.
• Nanna Aito-Ihkula: Pissismin vaaleanpunainen kirja (Ei, en tiedä onko kirjoittajan nimi oikea. Hauska sattuma - jos se edes on sattumaa - mikäli se on oikea.) Kirja on ikään kuin käsikirja kaikille pissiksiksi haluaville pojille ja erityisesti tytöille. Se on kirjoitettu satiiriseen, sarkastiseen tyyliin, mutta minua huolettaa, että suurin osa sen lukijoista ei ymmärrä vitsiä ja ottaa opit aivan tosissaan. Teos osuu aivan nappiin kuvatessaan, mitä kaikkea ärsyttävää pissikset tekevät, sanovat ja ajattelevat. Tämä tietenkin sai minut raivostumaan, sillä minä vihaan pissiksiä ja siksi kirja ärsytti, vaikka olikin täysin oikeassa. Kaksi asiaa ärsytti minua kirjassa (pissismin lisäksi): ensinnäkin, että kirjoittaja käytti englanninkielisiä fraaseja osaamatta kieltä kovinkaan hyvin (esimerkiksi, hän kirjoitti "major exposition!" ja minulta kesti monta minuuttiä ymmärtää kontekstin avullakin, että hän tarkoitti "major exposure"...) - tosin tämä saattaa olla joku pissisjuttu, jonka vitsiä en ymmärtänyt -, ja toiseksi, että yksi tytöistä, jonka kanssa kirjoittaja poseerasi valokuvissa tehdessään pilaa pissisvalokuvista, toljotti lähes joka kuvassa suoraan kameraan aivosoluton ilme kasvoillaan. Gaah. Mikä tapa tehdä pilaa itsestään pilkatessaan muita. Kaiken kaikkiaan, tosin, kirja on melko huvittava, jos kykenee olemaan huomioimatta sitä järkyttävää raivoa, jota pissismi aiheuttaa, ja teos todisteli minullekin, että meissä kaikissa on vähän pissistä... Ikävä kyllä!
• Pertti Jarla: Fingerpori III Tämä oli vahingossa uudelleenlukeminen, koska muistin lukeneeni tämän vasta jo aloitettuani uudelleen, joten luin sen loppuun, koska jokainen aloitettu kirja luetaan loppuun. Ja minä todella nautin kaikista kekseliäistä sanaleikeistä ja riuskasta huumorista - tämä on kuin minulle räätälöity sarjakuva! Korkeaälyisiä sanoilla leikittelyjä yhdistettynä alkukantaiseen huumoriin. Rakastan strippejä, jossa Spiderman aivastaa huppuunsa ja jossa gootti paistaa pullia kunnes ne ovat "kauniin värisiä" - hänen mielestään kun musta on kaunis väri... Periaatteessa ainoa valitukseni kirjan suhteen on sen lyhyys! Tarvitsen lisäääääää.
• Jane Austen: Mansfield Park Tämä oli oikeastaan aika hyvä! Ymmärrän hyvin, miksei tämä ole yhtä kuuluisa ja suosittu kuin Pride and Prejudice, mutta kyllä tämä teos ehdottomasti Emman kanssa samalle tasolle yltää. Kirjailijan kypsyys näkyy teoksessa - kirjassa on enemmän pohdintaa ja moraalia kuin Austenin aiemmissa töissä. Rakastan sitä, että teos on lähes kaksisataa vuotta vanha ja silti tarina, huumori ja kaikki muukin sisältö toimivat. Hahmot ovat rakastettavia ja hauskoja tai vihastuttavia, kumpaa Austen sitten tarkoittikin, ja minä ainakaan en miltei kyennyt pistämään kirjaa alas, koska halusin tietää, mitä ihanan hiljaiselle kasvattityttö Fannylle (teos on suomeksi nimeltään Kasvattitytön tarina) ja muille tapahtui. Kuten muissakin Austenin romaaneissa, vanhemmat ihmiset hoitavat huumoripuolen ja kevyen hyvän mielen, kun taas nuoremmat henkilöt tuovat tarinaan dramatiikan ja romanssit. Metodi on paljon käytetty ja ainakin Austenin käsissä hyväksi havaittu, joten luota minuun: sillä ei ole väliä, kuinka monta samantapaista kirjaa olet lukenut tai kuinka monta muuta Austenia olet kahlannut läpi (monipuolisuus ei ollut Austenin vahvimpia tarinankerrontapuolia) - Mansfield Park on yhtä ihana ja nautittava kuin muutkin. Ei mitään ihmeellisen upeaa, mutta hyvä ja nautinnollinen lukukokemus joka tapauksessa!

Ensi viikolla onkin sitten luvassa jälleen dramaattista antiikin saippuaoopperaa Callirhoen muodossa, ja kenties lisää kuolattavaa Sherlock Holmesia (tällä hetkellä His Last Bow käsissä ja ihastustaso on mennyt jo mittarin yli).

Hyvää viikonloppua ja käykää lähikirjastossanne ihastumassa!