Dublin & Edinburgh

Tämän viikon kirjoiksi osui listalta sopiva kaksikko; kahden ihanan kelttimaan pääkaupungit pääsevät esille kumpikin aivan omalla tavallaan.

• Tim Perry: Dublin (suomeksi) DK Eyewitness -sarjan Kaupunkikirjat -valikoiman opas Irlannin pääkaupungin nähtävyyksiin ja historiaan tutustumista varten, ruoka- ja majoitusvalikoimaa unohtamatta. Kuten kaikki DK Eyewitnessin teoksia selailleet tietävät, sarjan kirjat ovat yhdenmukaisesti muotoiltuja sisältönsä ja ulkonäkönsä puolesta. Formaatti toimii erittäin hyvin; sisältö on selkeää, hyvin jäsenneltyä ja hakemansa tiedon löytää jo ennen kuin ehtii kunnolla alkaa etsimään. Mukana on runsaasti kirkkaita värivalokuvia ja havainnollistavia, avuliaita pohjapiirroksia museoista, linnoista ynnä muista suosituimmista nähtävyyksistä. Teos on myös melko kevyt eikä paksuudellakaan pilattu, joten se sopii mainiosti matkailijan oppaaksi paikan päälle ja mahtuu hyvin käsilaukkuunkin. Olen lukenut vuosien varrella monia matkaoppaita eri maihin ja kaupunkeihin, mutta DK Eyewitnessin teokset ovat aina olleet listan huipulla juuri toimivuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi: kirjasta löytyy tekemistä, näkemistä ja kokemista varmasti kaikkiin makuihin sopien, ja lisäksi opastus niin karttojen kuin käytännön tietojen puolesta on selkeätä. Tämän teoksen kanssa ei Dubliniin kohdistuva matka voi mennä kokonaan pieleen!
• Terry Deary: Horrible Histories: Gruesome Guides. Edinburgh Dearyn kirjoja olenkin jo ennättänyt kehumaan kovasti aiempien Karmea totuus... -sarjan nidosten kohdalla. Deary ei petä tälläkään kertaa: Skotlannin pääkaupungin historian sivuja pölytetään lukijalle kaikessa iljettävyydessään, kammottavuudessaan ja verisyydessään. Kirja onkin hauska vastakohta paikan päällä kaupunkia tutkivan silmin. Kaunis, aurinkoinen kaupunki täynnä historian hienouksia esitellään nuoremmille lukijoille kohdennetussa kirjassa synkeänä murhaajien, ruumiinryöstäjien ja tautipesäkkeiden kotina. Huumoria ei ole onneksi unohdettu, joten teoksen karmeimmatkin anekdootit saavat lukijan pyrskähtelemään naurusta. Historian, huumorin ja hupsunoutojen skottien ystäville, ikään katsomatta (aivan pienille lapsille ei silti ehkä kuitenkaan...).

Tekee ihan mieli lähteä matkalle, kun lukee näitä!
Olin jo melkein päässyt yli Irlanninmatkan peruuntumisen aiheuttamasta pettymystulvasta, mutta DK Eyewitnessin kirja oli niin loistava, että irvistelin harmista useaan otteeseen mahtavien nähtävyyksien soljuessa sivuilta esiin.
Jokainen Skotlannista kertova teos saa kyllä sydänjuuret vuotamaan koti-ikävästä, joten tunne on valitettavasti melko tuttu. (Onneksi en sentään valikoinut tämänhetkiseen lukupinooni samaan aikaan skotti- ja irkkukirjoja!)

Tällä hetkellä kesken on edelleen Näe ja koe: Irlanti (kunhan saan tämän luettua, saan pitää hetken taukoa irkkukirjoista), Roope Ankan elämä ja teot 2 ja 1000 Years of Annoying the French, sekä jokapäiväinen pikku mietelmä Ajan virta -kirjasta.
Tuttuja teoksia siis yhä vieläkin. Asia ei tosin harmita, sillä jokaista lukee mielellään.

Luottosarjoja

Tällä kertaa viikon kirjoiksi valikoitui kirjoja, joiden sarjaa olen muutenkin lukenut mielelläni ja joita aion lukea jatkossakin. (... Haha, pitäisiköhän joskus keksiä jotakin oikeata sanottavaa, eikä vain etsiä pintapuolisesti yhteisiä tekijöitä teoksista?)

• David Dickinson: Death in a Scarlet Coat Lord Powerscourt -yksityisetsiväsarjan kymmenes teos (aloitin sarjan lukemisen fiksusti yhdeksännestä osasta!). Tällä kertaa Powerscourt tutkii jahtiaamuna kuolleena löydetyn lordin murhaa ja uusin veritöihin johtavaa ketjua unisessa pikkukylässä. Juoni kuulostanee tutulta, sillä asetelma on englantilaisdekkareissa hyvin yleinen. Dickinson saa kuitenkin teoksensa eroamaan Marpleista ja Poirot'n seikkailuista hahmoillaan - jokseenkin staattiset hahmot, vaikkakin melko pinnallisesti rakennettuja, ovat mukavaa seuraa lukijan koettaessa päästä mysteerin juurille. Sivuhahmot on tehty mielestäni riittävän oivaltavasti, ongelmana on sarjassa toistuvasti esiintyvien hahmojen yksipuolisuus. Lord Powerscourt selvittää kaiken ja hänen ihastuttava vaimonsa on kaikessa hyvä - onpa puuduttavaa! Onneksi Powerscourtin ystävä ja sarjan comic relief Johnny Fitzgerald on niin mainio ja toimiva hahmo, että pääpariskunnan virheetkin antaa anteeksi. Pidin Dickinsonin tavasta tuoda esille tapahtuma-ajan kulttuuria muun muassa Silver Ghost -auton avulla - ilman hevosia kulkeva vehje! - ja informaatiohan kulkee poliisilaitoksen väen kesken iskemällä nuori konstaapeli pyörän selkään. Kuten edellisessä osassakin, nautin teoksen juonesta, murhan tai pikemminkin murhien selvittelystä, ja mukavista hahmoista miellyttävine miljöineen, mutta jokin jää uupumaan Dickinsonin teoksista joka kerta. Ne eivät missään nimessä ole huonoja, mutta lukemisen jälkeen lukijalle jää epämääräisen tyytymätön tunne. Se ei onneksi ole suuri tai kestä kovin pitkään, joten sarjan uskaltanee lukea, haha. Kenties se johtuu vain siitä, etten ole lukenut hahmojen alkuvuosien seikkailuja! Asia korjaantuu tai ainakin selviää lukemalla lisää...
• Terry Deary: Karmea totuus keskiajasta Karmea totuus... -sarja on, kuten toivottavasti kaikki hyvin tietävät, yksi maailman parhaimpia kirjasarjoja kaikenikäisille. Sarjasta löytyy teoksia monipuolisesti suklaasta matematiikkaan, ja vaikka kirjoittajia on monia, kirjojen taso pysyy vitsikkään muikeana. Huumorin avulla kerrottu tietokavalkadi iskostuu kummasti helpommin - yrittämättäkään - päähän kuin pölyinen vuosilukuluettelo. Deary on tullut sarjaa lukiessa tutuksi monen historiallisen kirjan tekijänä, ja tässä kyllä on mies oikeassa ammatissa. Karmea totuus keskiajasta on halkileikkaava, kevyydestään huolimatta syväluotaava ja monipuolinen katsaus keskiajan brittien karmeaan elämänmenoon niin yläluokkaisten kuin maalaisten osalta, unohtamatta koko Euroopan kiertomatkan tehnyttä Mustaa surmaa. Kuten historiallisten romaanien kanssa, kaikkia faktoina esiteltyjä tiedonpalasia ei välttämättä kannata niellä ainakaan maistelematta (vaikka täytyy sanoa, etten ole mitään räikeän väärää koskaan Dearyn kirjoista löytänyt), mutta pääosin Karmea totuus... -sarja antaa lukijalleen nimenomaan sitä, mitä lupaa: karmean uskomatonta totuutta. Koululaisille sopivilla vitseillä varusteltuna! What's not to love? Historia ja huumori saisivat liittoutua useamminkin.

Lueskeluvuorossa on tällä hetkellä menossa toinen hupaisa historianopus, 1000 Years of Annoying the French, ja vanhat tutut Dublin ja Näe ja koe: Irlanti. Dublinista tosin on enää aukeamallinen jäljellä, joten Roope Ankan elämä ja teot pääsee pian ihailtavaksi.

Uutuutena blogista löytyy nyt tuosta yläoikealta GoodReadsin viimeaikaiset touhuiluni. Twitteriä en juurikaan käytä, joten olkoon GoodReads-touhuamispäivitykseni tämän blogin Twitter-boksi.
Pitkään uuden laatikon tilalla hillunut keskeneräisten lukemistojeni laatikko on edelleen olemassa ja löytyy suosikkilinkkien ja infopisteen välistä (koska kaikille tänne eksyneillehän on älyttömän huikaisevan tärkeätä saada tietää, mitä kirjoja currently-reading -hyllylläni on GoodReadsissä!).

Vähiten vituttaa Skotlanti

Ah, huumoriteokset. Niitä on hauska lukea, ne ovat kevyitä ja nopealukuisia (jos esimerkiksi yhtäkkiä huomaa olevansa GoodReadsin lukuaikataulusta jäljessä...) ja ne ovat usein täynnä piilotettuja totuuksia. Asiat myös muistaa paremmin hauskojen juttujen avulla, joten lisää Horrible Histories -kirjoja lukupinoon!

• Pasa ja Atpo: Eniten vituttaa parisuhde Poikkesin harvinaislaatuisesti päätöksestäni ostaa vain kirjoja, joita ei HelMetistä löydy. Järkeilin, että omistan jo koko muun Eniten vituttaa kaikki -sarjan, tämä kyseinen teos löytyi Suomalaisesta kirjakaupasta signeerattuna, ja tällä hetkellä kaipaan kovasti ihmissuhdeneuvoja tai -nauruja. Kirja antoikin molempia, joten se oli hyväksyttävä ostos. Teoksessa Pasa ja Atpo siis jatkavat tutulla linjallaan, tällä kertaa keskittyen parisuhdemaailman lukuisiin kompastuskiviin, ärsytyksiin ja vitutuksiin. Kirosanoja herrat ovat jonkin verran karsineet aihepiirin vuoksi, mutta toisaalta se tekee tekstistä entistä osuvampaa. Vitutuksien pointit menevät perille vielä upeammin, kun virkkeet ovat pääosin melko asiallisia, joskin loukkaavia - kiroilut on säästetty erityisiin painotuskohtiin. Teos on myös suhteellisen paksu, joten luettavaa riittää lyhykäisistä luvuista huolimatta useammaksi päiväksi. Kaksikko onkin keksinyt ihailtavan paljon (aivan asiallista) motkotettavaa parisuhteista - siitäkin huolimatta, että teos keskittyy eniten heteropariskuntiin. Aiempien osien ystävät pitävät varmasti tästäkin nidoksesta, ja kaikkien parisuhteessa olevien, olleiden tai siihen haluavien tulisi lukea tämä käsikirjanakin menevä teos. Eniten vituttaa kaikki paitsi tämä sarja. 
• Terry Deary: Horrible Histories. Scotland Skotlanninmatkalla piti totta kai ostaa useita maahan ja sen historiaan liittyviä kirjoja, ja mikäs sen parempi tapa lueskella nopeasti läpi mielenkiintoisimmat tapaukset Kaledonian monituhatvuotisesta historiasta kuin Horrible Histories -sarjan teos. Kirja selaakin parinsadan sivunsa aikana piskuisen pohjoisen maan valtavan historian parhaat palat aina lähes nykyhetkeen saakka. Nuorille lukijoille suunnattuna sarjana teoksen sisältö ei ole raskasta, vaan kevyt huumori, hauska kuvitus, mielenkiintoiset anekdootit ja tietovisailut ynnä muut (esimerkiksi herkullisten vaniljaruutujen resepti keskiajalta!) ovat pääosassa. Vaikka historia onkin tuhottoman mielenkiintoista ja sitä jaksaisi aiheesta riippuen lukea tuhansia sivuja yksityiskohtaista tekstiä, Horrible Histories -sarja on loistava juuri helppolukuisuutensa ja kepeytensä vuoksi, ja teoksista huokuu ihana innostus historiaa kohtaan. Kiinnostavimmista kohdista voi nykyaikana onneksi aina hakea helposti lisää lukemistoa muualta.

Koetin tasapainottaa lukemistoani, joten tällä hetkellä kaksi eniten lukemaani teosta ovat yksi proosateos (juuri nyt Viilto) ja yksi faktapainoinen teos (Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle).