Mysteerejä, mysteerejä...

Toinen tämänkertaisista viikon kirjoista ei oikeasti ole trilleriosastolla kirjastossa, matkakertomus kun on, mutta enpä ole vielä törmännyt kaikenkattavaan vastaukseen siitä, mitä Irlanti ja irlantilaisuus ovat ja mikä niissä viehättää. (Asia johtunee varmasti kyllä siitä, että vastauksia on niin monia!)
Oli myös mysteeri, miksi nappasin sen kainalooni, kun aihe satuttaa kuitenkin jonkin verran yhä edelleen...

• Ville Zilliacus: Irlantia etsimässä Euroopan länsireunalla sijaitseva Irlanti on pienikokoisuudestaan huolimatta yksi maailman vaikuttavimpia kulttuurimaita: maastamuuttajia ja heidän jälkeläisiään löytyy vähän joka paikasta, tunnelmalliset irkkupubit ovat täällä pohjolassakin suosittuja, kirjallisuuden Nobel-palkinto on mennyt maahan tietääkseni useammin kuin mihinkään muuhun... Lista on pitkä. Silti on hankala selittää edes itselleen, mistä maan ja sen asukkien viehätys johtuu. Jutustelevan vaarin puhetyyliä muistuttavaa kerrontaa sisältä teos etsii vastausta tähän maan historian ja lähitulevaisuuden näkymien kautta tehden samalla maantieteellisen tutkimusmatkan. Irlantia etsimässä on mukavan monipuolinen nojatuolimatka: se sisältää ankeaa historiaa, vihreitä nummia ja urbaania kaupunkielämää ystävällisyydestään kuuluja irlantilaisia unohtamatta. Valokuviakin on, kuten matkakirjassa kuuluukin olla. Pidin kirjoittajan helpostilähestyttävästä puherekisteristä, ja nostan hattua sille, että hän oli hankkinut viisi muiden kirjoittajien esseetä täydentämään teosta niiltä osin, joiden asiantuntija hän itse ei ollut. Nojatuolimatkailuun on hankala keksiä kattavampaa, mukavampaa teosta.
• Agatha Christie: Kortit pöydällä Kuten aina, kun Poirot kutsutaan kylään/illanviettoon/lomailemaan, paikalla tapahtuu murha, jota hurmaava yksityisetsivä ryhtyy selvittämään. Tällä kertaa omalaatuinen "rikollisten keräilijä" on kutsunut bridgeillalliselle Poirot'n lisäksi joukon murhaajia, jotka ovat päässeet kuin koira veräjästä. Valitettavasti joku heistä surmaa myös isännän kesken rattoisan korttipelin, eikä lisävahingoiltakaan vältytä, kun pienet harmaat aivosolut kiristävät verkkoa surmaajien ympärille... Christien teoksista huokuu aina hurmaava vanhanaikainen englantilaisuus; hän on todellakin onnistunut siirtämään miljöön paperille. Tässäkin teoksessa Poirot selvittelee tapahtumia vanhanaikaisilla lääkärinvastaanotoilla, bridge-pelejä analysoiden, maalaiskartanossa vieraillen... Kortit pöydällä ei ole lempi-Poirot'ni (Hastingsin uupuminen vaikuttaa eittämättä asiaan!), mutta tarina on kyllä mielenkiintoisuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta yksi parempia belgialaisherrasmiehen tutkimuksia.

Sain yhden ikuisuuksia kestäneistä lukemisistani loppuun, jee! Tai oikeastaan harmi, sillä nautin kovasti neljän musketöörin edesottamuksista - ja kuka voisikaan olla rakastamatta kaiken taitavaa Athosta? Myös A Song of Ice and Fire -sarja etenee miellyttävästi, vaikka kertomus aiheuttaakin ristiriitaisia tuntemuksia. (Seuraava teos on "ehkä valmis kahden vuoden päästä"?! Tuskaa!)
Jännitän muskettisoturien korvaajan lukemista, sillä teos sisältää lukemani mukaan zombeja. Kauhutarinat menevät yleensä auttamatta sietokykyni ylitse, joten saapa nähdä, mitä Edinburgh Dead -teoksen lukemisesta tulee...
Toisaalta selkäpiitä karmiva Lunar Park -kirjakin meni alas, sivu kerrallaan ja tsemppaavia lappusia apuna käyttäen.
Sivu kerrallaan!