Voi jösses.

Heti, kun pääsin sanomasta, ettei ole ollut kielioppiaiheisia valituksia teille purnattaviksi, löytyi lehdestä suupieleni irvistämään saava juttu.

9.8.2011 ilmestyneessä Ilta-Sanomat -lehdessä oli aukeaman juttu Opettajien painajainen, joka kertoi siis kiusallisista, hankalista, jopa pelottavista oppilaiden vanhemmista. Artikkeliin sisältyi informaatiota Hannele Cantellin samaa aihetta käsittelevästä teoksesta Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat?, ja aukeaman alalaita oli omistettu lainauksille kirjasta.

Lainaukset ovat siis opettajien kokemuksia vanhemmista, ymmärtääkseni ihan opettajien itse kirjottamia kommentteja.

Eräs kertoi kirjain kirjaimelta lehden mukaan näin:

"Se, että vanhemmat huolestuvat jokaisesta yksittäisestä asiasta kuulostaa erikoiselle. Ikään kuin vanhemmat eivät olisi ymmärtäneet, että koulun yksi tarkoitus on itsenäistää heidän lastaan."

... Siis. Mitä.

"-- kuulostaa erikoiselle."

No tuo koko kommentin muotoilu kyllä kuulostaa minusta erikoiselta. Eikö opettaja osaa näin helppoja kielioppiasioita?
Kuulostaako viimeinen lause kenenkään muun mielestä oudolta?

Alakoulussa opettaja on kuitenkin melko lailla vastuussa lasten kokonaisvaltaisesta opetuksesta, ja muutenkin odottaisin kaikkien osaavan edes tuon verran kielioppia. Opettajan ei tietenkään odoteta osaavan tai tietävän kaikkea, niin suuri järkytys kuin se joillekin voi ollakin, mutta... edes tuon verran? Pretty please?

(Ja jos opettaja opettaa yläkoulussa tai jopa lukiossa, tuijotan häntä vielä vihaisemmin yllälainatun kommentin muotoilun vuoksi. Eikä puolustukseksi riitä esimerkiksi matemaattis-luonnontiedeaineiden opettajien suosima "emme me tarvitse kieliopin tuntemusta!". Piste.)



Myönnän kyllä auliisti edelleen, että vedän kenties hieman liian isokokoisen herneen nenään tuosta "kuul(l)ostaa jollekin" -muotoilusta, mutta voi jestas silti.


(Olisikohan tässä päivän vitutukset nyt virallisesti hoidettu?)

No love, no glory

Sydänsuruihin auttaa tiukka sääntöihin tuijottelu. Näin ainakin uskoin joskus monta vuotta sitten.

Joka tapauksessa en ole pitkään aikaan muistanut / jaksanut urputtaa kieliopista, joten linkitän teille nyt tämmöisen hauskan pikku pelin. Koulun penkille palaaville se on varmasti enemmän kuin paikallaan aivojen virkistämiseksi hikisen kesän jälkeen, ja kyllä me kaikki muutkin luultavasti sitä kaipaamme!
Itse ainakin olen välillä joutunut mulkoilemaan juurikirjoittamiani tekstejä ja etsimään hätäisesti muokkausnappulaa, kun kieliopin perussäännöt ovat unohtuneet takaraivon ylähyllylle.

Mutta pidemmittä höpötyksittä, tässä on mukava lyhyt peli kieliopin taitojen testaamiseen.

Felix Felicis, Liquid Luck

En tiedä, muistaako kukaan ehdottamaani kommenttiarvontasysteemiä, joten kirjoitan siitä nyt uudelleen ja tarkemmin.

Näin alkuun ainakin arvontakausi on aina kalenterikuukauden mittainen. Kun kuukauden nimi vaihtuu, nollaantuvat kommenttimäärät ja arvontapalkinto vaihtuu (koska edellinen on toivottavasti saanut uuden kodin).

Jokainen kommentoija, joka jättää vähintään kolmeen eri merkintään asiallisen kommentin, on mukana arvonnassa.
Merkintöjen ei tarvitse olla arvontakauden aikana julkaistuja, eli vanhempiinkin merkintöihin saa kommentoida, jos siltä tuntuu.

Arvonnan ratkettua otan yhteyttä voittajaan, jotta voin postittaa hänen voittonsa hänelle.


Nämä ovat hieman pelkistetyt ohjeet/säännöt, joten kysykää ihmeessä, jos jokin jäi epäselväksi!


Onnea arvontaan!

No hohhoijaa...

Kävimme eilen isäni kanssa ajelemassa Loviisaan, josta ei kulkenut lauttaa Svartholman linnoitukseen, joten ajoimmekin sitten Strömforsin ruukkialueelle. Kaunista seutua, ainakin näin kesällä. Käsityöpajat olivat samankaltaisia kuin Fiskarsin alueellakin, mutta arvatkaapa mitä löysimme pienestä latokirpputorimyymälästä?

Tietosanakirjasarjan vuodelta 1948. Se on nähtävästi suunnattu ylioppilaille tai senkaltaisille opiskelijoille, sillä volyymi yksi oli alaotsikoitu nimellä Jatko-opintoja yleistieteellisesti katsoen.

Selailin teoksia jo hieman (luen ne kokonaan myöhemmin), ja ainakin algebran, englanninkielen ja kemian ja fysiikan osastot olivat vanhanaikaisuudessaan suloisen hupaisia.

Koko seitsemänosainen sarja maksoi vain 10e. Maltan tuskin odottaa, että pääsen päivittelemään tietojani ja oppimaan uutta. Ja ehkä ihan vähän ihastelemaan vanhoja kirjoja noin muuten vain.


Kävimme myös kirjastossa. Arvanette jo, miten minun kävi... Heti alakertaan pomppiessani näin syrjäsilmällä eräässä hyllyssä nimen Agatha Christie, ja se tarttuikin kainaloon. Hylly oli onnekseni poistohylly, kaikki kirjat 50 senttiä kappale, joten omistan nyt kirjan Helmeilevä kuolema. (Aivan mahtava nimi, ja englanniksi vielä parempi - Sparkling Cyanide. Hykertelen innosta.)

Kuplivan kuolonjuoman lisäksi nappasin lainahyllyistä itselleni vielä lisää lukemista, koska edellisissä kahdessatoista ei nähtävästi ollut tarpeeksi... Yhden teoksen sentään jätin hyllyyn, vaikka se lukulistallani onkin, sillä se vaikutti yöunet syövältä tarinalta, ja sitä ei stressaantunut kehoni juuri nyt kaipaa.

Harvinaista kyllä käytin siis järkeäni kirjastossa. Stop the presses!


Kaiken lukemisen ohella minun pitäisi siivoilla huonettani, mikä on mielenkiintoinen urakka, sillä jokaisen lattialla lojuvan vaatteen alta tuntuu löytyvän pino sivuun siirrettyjä kirjoja. Saunalahden mainosta mukaillen olenkin monta kertaa huokaissut, "Mistä näitä kirjoja oikein tulee?!"
Välillä tuntuu, että ne sikiävät siellä itsekseen pimeyden turvin, tai kloonailevat toisiaan. Ainakin Jane Austenin Pride and Prejudice ja F. Scott Fitzgeraldin Tender is the Night -teoksia tuntuu olevan useampi kuin yksi kappale...

Joululahjalistaongelmat on kuitenkin helposti ratkaistu: kirjahyllyjä, kirjahyllyjä ja ehkä vielä yksi kirjahylly.


Muistakaa: asiat ovat ongelmia vain, jos annatte niiden olla ongelmia.

No mutta!

Kirjoittelenpa tänne nyt sitten ihan muuten vain nyt aluksi.

Visual Bookshelf, josta minun pitkään piti kirjoittaa ihasteleva merkintä, on päättänyt lopettaa toimintansa, ja suositteli sijalle GoodReadsiä.

Sivustosta on muutamassa päivässä tullut useimmin katselemani sivusto, ja pidän sen monipuolisesta tarjonnasta. Typoilenkin varmaan lähitulevaisuudessa siitä laajemman oijoijoij-merkinnän, mutta jo nyt haluan ihastella yleisön edessä marginaaliin liittämääni laatikkoa, jossa näkyy osa kirjoistani.

Laatikkoa saa muokata aivan miten itse haluaa - minä laitoin sen valitsemaan satunnaiset viisi kirjaa tämänhetkisestä lukupinostani.

Se miltei inspiroi lukemaan! (Tällaista kelpaa sanoa, kun on juuri käynyt hakemassa "yhden varatun kirjan" eli seitsemän lainaa kirjastosta, edellisen keskeneräisen pinon kamuksi.)


GoodReadsistä löytyy myös muun muuassa ilmaisia arviointikappaleita tulevista teoksista, triviakysymyksiä ja, mikä parasta blogia ajatellen, ominaisuus liittää GoodReadsissä kirjoitetut kirja-arviot linkittymään suoraan blogiin.

Tulevat mahdolliset kirja-arviot ovatkin luultavimmin sitten niitä, joten niitä putkahtelee esiin sitä mukaan kun kirjoja tulee luettua loppuun. Ensimmäinen on jo jonossa.


Palataan asiaan...

Oh, take me back to the start

Muutama ihana lukija on kirjoitellut enemmän kommentteja kuin sain kolmessa kuukaudessa ennen lopetuspäätöstä, ja ainakin pari heistä ymmärtääkseni lukisi mielellään lisää blogimerkintöjä täällä. (Korjatkaa ihmeessä nopsaan, jos olen ymmärtänyt väärin...!)

En yleisesti ottaen koe olevani takinkääntäjä, mutta sekä näiden muutaman ihanan ihmisen kommentit että oma vilpitön ja yllättävän syvä suruni ovat saaneet minut vielä miettimään asiaa. On ollut outoa lukea kirjoja loppuun ja miettiä, missä ja kenelle niistä kertoisin.

Lukisitteko te, jos kirjoittaisin?

Enkä nyt tarkoita, että jokaisen olisi pakko kommentoida jokaista jutunpätkää hartaasti ja sivkertomuksilla varustettuna!

Olisi vain mukava joskus kuulla teidänkin mielipiteitänne, mietintöjänne, toiveitanne ja ääntänne ylipäätään.

Jos ette pidä jostakin blogissa olevasta asiasta, saatte aivan mielellänne kertoa siitä minulle sekä kommentein että palautelaatikon kautta.

Kaiken lisäksi minulla on valtava pino arvontaan tarkoitettuja kirjoja, joista pitäisi päästä eroon! Että kuulkaas nyt.


... Eipä minulla kai tässä muuta. Jätän lopullisen päätöksen teidän käsiinne. Jos emme palauta blogia toimintaan, kiitos teille, jotka kommentoitte sen puolesta! Ette edes tiedä, kuinka liikutuin kirjoituksistanne.



[Tähän piti laittamani YouTubesta Coldplayn The Scientist -kappaleen video, mutta iPadillä ei nähtävästi saa Bloggerissa liitettyä videoita tekstiin. Samaten "syytän" törkeistä kirjoitusvihreistä iPadin hömelöä näppäimistöä. J'accuse!]

Pienimuotoinen ilmoitus

Blogi lopetetaan ihmisten mielenkiinnon puutteen vuoksi.

Yksinpuhelua varten minulla on päiväkirja, joka vaatii paljon vähemmän vaivaa ja antaa takaisin enemmän.

Kiitos niille harvoille, jotka joskus viitsivät jotain kommentoidakin.

Lukekaa ja kirjoittakaa joka päivä ja iloitkaa kyvystänne tehdä niin.




toivoo nooris

Englannista Helvetin ja Japanin kautta koto-Suomen metsiin.

Viime viikon kirjat, olkaahan niin hyvät.

• Carol Shields: Jane Austen (suomeksi) Melko proosallinen elämäkerta Jane Austenista. Itse asiassa elämäkerta saattaa olla hieman väärä sana, sillä teos on hyvin nopealukuinen eikä paneudu yksityiskohtiin juuri lainkaan. Esimerkiksi päivämäärät mainitaan usein pelkkinä vuosilukuina, ei sen tarkemmin. Austenia tuntemattomalle teos on kuitenkin melko mukava aloitusaskel kirjailijattaren maailmaan ja elämään, eikä Austenin kirjojakaan tarvitse tuntea läpikotaisin (joskin niiden lukeminen auttaa tekstin ymmärtämistä). Minua häiritsivät jokseenkin paljon Shieldsin omat analyysit ja tulkinnat Austenin teksteistä ja niiden symboliikasta. Shields ei tue väitteitään juuri millään perusteluilla, ja usein tulkinnat putkahtavat esille ilman minkäännäköistä aasinsiltaa. Pienten vikojensa ja yleiskatsantonsa takia kirja ei ole mikään päätähuimaava tai ylenpalttisesti suositeltava, mutta kyllä sen lukaisee, jos aihe kiinnostaa.
• Aarni Korpela: Pieni kuolema Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä esiintyneet yksiruutuiset sarjakuvat kuolleista hurmaavat kirjanakin. Huumori ei ole aivan mustaa, mutta ironian tajua lukijalla pitää olla, eikä saa olla täysi tiukkapipo. Kuvat ovat toisinaan hyvin samanlaisia, joten se voi olla vähän puuduttavaa, mutta itse ideat ja tekstit ovat onneksi suhteellisen monipuolisia. Nimensä mukaisesti teos on mukava pieni (nauru)kuolema, heh.
• Arthur Golden: Geishan muistelmat Kun luin tämän englanniksi, halusin kirjan loppuun saatuani aloittaa sen heti uudelleen alusta. Nyt en kokenut aivan samankaltaista suurta intoa teosta kohtaan, mutta tunne ei paljon jäänyt maalista. En tiedä kuinka todenmukainen geishojen maailma on amerikkalaisen Goldenin käsissä, mutta ainakin lukijalle välittyy maaginen kuva salaisesta maailmannurkasta, jossa alistuvanoloisilla naisilla on hyppysissään uskomaton voima. Teos on suhteellisen paksu yli puolella tuhannella sivullaan, mutta ne lukee hujauksessa, niin magneettinen ja kiinnostava Sayurin kasvutarina on. Suosittelen kieltä taitaville englanninkielistä versiota; siinä on jotakin lisähurmaa, joka jää suomenkielisestä versiosta uupumaan... Mutta kyllä tämä suomenkielinenkin loistaa!
• Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja Ihastuttava sarja vanhan papan mieltä pahoittaneista asioista (muun muuassa lähipalveluiden katoaminen ja jonottaminen). Kyrö osaa nuoresta iästään huolimatta asettua kahdeksankymppisen metsäläispapan saappaisiin todella hienosti. Ja mikä parasta, suurin osan papan purnaamisesta on aivan asiallista - kuten Eniten vituttaa kaikki -teoksen kanssa, lukija on samaa mieltä yllättävän monista kirjan sisältämistä mielipahoista. Teos saa myös pohtimaan maamme vanhuksia ja heidän elämäänsä aivan uudelta kantilta - heidän omasta näkökulmastaan. Lukijalle jää samaan aikaan hyvä ja paha mieli lukemisesta; varautukaa tunnetulviin.

Saas nähdä, tuleeko ensi viikolla viikon kirjoja lainkaan. Tällä hetkellä en ole lukenut vielä yhtään kirjaa loppuun tämän viikon aikana.
Onneksi meillä on sijainen, jos kirjoja ei tule...


Vaikuttaako teoksen tapahtumamaa kiinnostukseesi lukea se?
Itse ainakin karsastan hieman kirjoja, jotka sijoittuvat maihin, jotka eivät iske minuun kuin pallosalama verisuonissa. Toisaalta moni sellainen kirja on ollut iloinen yllätys, lopulta, ja samalla oppii aivan uudesta kulttuurista paljon.

Asdfghjklöä.

Vastaus viimeviikkoiseen triviakysymykseen on totta kai notre ami, belgialaisten aivosolujen ja siistien viiksien kiistaton esikuva Hercule Poirot!

Mielestäni vihje - tai pikemminkin vain herran lausahdus - oli melkoisen riittävä arvaamaan henkilöllisyyden. Poirot viihtyy sisätiloissa tehdessään töitä, ja salapoliisina ja tärkeiden tietojen vaalijana hän kammoksunee mys salakuuntelijoita, joita avoimen ikkunan takana saattaa lymytä.
Siispä "raittiin ilman myrkytys" oli Poirot'n mielestä varsin hyvä syy suutahtaa...


Koska kukaan ei ottanut osaa arvailuun, eikä teistä muutenkaan kuulu miltei koskaan mitään, olen miettinyt sekä arvontojen ja muiden vastaavien lisäämistä että niiden poistamista ohjelmasta.
Toisaalta olisi mukava, jos ihmiset kommentoisivat enemmän, ja toisaalta tuntuu typerältä järjestää ja keksiä erilaisia pikku kisailuja, kun kukaan ei lähes koskaan kommentoi muutenkaan.

Yksi idea, jota olen pyöritellyt melko paljon mielessäni, olisi määrätä jokin kommenttien määräraja per lukija/kommentoija, ja tämän rajapyykin ylittäneiden kesken arvottaisiin esimerkiksi kerran kuussa kirja.
Miltä tämä kuulostaisi?

Elokuun suurta juhla-arvontaa en näillä näkymin järjestä, edellämainituista syistä. En halua käyttää montaa kymmentä tai jopa sataa euroa palkintoihin vain huomatakseni, ettei kukaan ole edes osallistunut.
Mutta jospa saisimme edes tuon kirja-arvonnan käyntiin...?

Arvontoihin ja muihin kannattaa kyllä osallistua, ja kommentoida yleensäkin, sillä mitä enemmän osallistujia täällä on, sitä enemmän voidaan teitäkin palkita.

Alla on iloinen Kalevalan päivän arvonnan voittajamme Elina uuden Sherlock Holmes -muistikirjasensa ja teemamuottiin tungetun kynän kanssa.

... Puhukaa, ihmiset! Täällä on kovin yksinäistä ja hiljaista ilman teitä, vaikka kirjoja roppakaupalla löytyykin.

Tutkielma eri sävyissä

Viime viikon kirjat, kuten lupasin. Pidemmittä puheitta, olkaa hyvät:

• Charlaine Harris: From Dead to Worse Vampyyrisarjan kahdeksas osa. Samaa vanhaa, periaatteessa, mutta ei kuitenkaan niin tylsää tai itseääntoistavaa, että lukija kyllästyisi tai puutuisi. Luin kirjan melko innokkaasti ja jännitin jopa parissa kohtaa, miten hahmoille käy. Teoksessa ei ilmene sen ihmeempiä uutuuksia niin juonen kuin tekstin kannalta - itse asiassa ehdin jo unohtaa suurimman osan juonesta -, mutta sarjan ystäville teos on varmasti mukavaa luettavaa. Ja paljon ei voisi juonesta kertoakaan ilman juonen paljastamista. Sen verran voin sanoa, että Jason joutuu hankaluuksiin, Sookie on hankaluuksien keskellä (kuten tavallista), ja Stackhouseien sukuun ilmaantuu uutta verta. Kirjaimellisesti... Vampyyrit ovat ihania, kuten aina tässä sarjassa, mutta tällä kertaa he eivät ole aivan yhtä suuressa roolissa kuin yleensä. Harmi.
• Anne Rooney: 1001 järisyttävää tieteellistä faktaa Nimensä mukaisesti teos sisältää 1001 faktaa elämästä, avaruudesta ja vaikka mistä. (En kylläkään laskenut, mutta kyllä niitä faktoja oli aikamoinen määrä.) Maapalloa koskeva faktakokoelma on melko ahdistavaa luettavaa, varsinkin tiedostaville aikuisille, mutta muut luvut olivat täynnä hupaisia, joskus yllättäviäkin tietoiskuja. Tiesittekö esimerkiksi, että kun mustekala stressaantuu liikaa, se alkaa syömään itseään? Ahdistavuuden lisäksi moitin suuresti suomentajaa, joka oli kääntänyt joitakin helppoja englanninkielisiä virkkeitä täysin väärin. Vaikka kirja onkin suunnattu lapsille, ei käännöstä silti pitäisi tehdä hutiloiden. Oikolukijat, missä lienette?
• Graham Moore: The Sherlockian Dan Brownin teosten Enkelit ja demonit sekä Da Vinci -koodi mukaisesti tämäkin murhamysteeri sekoittaa totta ja fiktiota taitavasti ja liikkuu useammalla aikatasolla. Tällä kertaa tarina liikkuu vuoroluvuin nykyajassa, jossa Baker Street Irregularsien uusi jäsen selvittää vanhan jäsenen murhaa ja etsii tältä kadonnut Arthur Conan Doylen päiväkirjaa, ja 1900-luvun alussa, jossa Conan Doyle tappaa Sherlock Holmesin ja ajautuu tahtomattaan selvittämään ovelaa sarjamurhaa. Lopussa kaksi erillistä tarinaa sitoutuvat yhteen, kuten on lukijalle sopivaa. Tarinan perään kirjoittaja on lisännyt ilahduttavan tekstin, jossa hän kertoo tarinan sisältämistä faktoista ja historiasta. Oli mukava huomata, kuinka paljon tekstistä pohjautuu tosielämään. Mielestäni teoksen molemmat juonenpätkät toimivat, mutta nautin paljon enemmän Conan Doylen ja muiden tuttavien (J.M. Barrie ja Oscar Wilde, esimerkiksi) seurassa ihmettelemisestä. Jokin nykyajan sankarissa Haroldissa otti lähinnä pannuun puolet ajasta. Harold hapuilee ja ihmettelee, mikä voisi olla lukijaa ja hahmoa lähentävää, mutta toteutuu suurimman osan ajasta häiritsevänä taustaininänä. Juoni kulkee kyllä hyvin eteenpäin, ja varsinkin Conan Doylen lukujen ansiosta Haroldiakin kestää ilman sen suurempia purnauksia. Kaiken kaikkiaan kirja ei yllä sille korkealle tasolle, jonka Holmes jätti jälkeensä, mutta puolikevyenä iltalukemisena teos loistaa. Kunhan et odota liikoja, pidät varmasti teoksesta!
• Alice Fellows: Berlitz Skotlanti matkaopas Koska Bertlizin matkaoppaat ovat taskukokoisia, ei niiltä sovi odottaakaan syvällisiä ja yksityiskohtaisia, monisivuisia listoja kaikista mahdollisista turistikohteista ynnä muista. Tässä Berlitz onnistuukin erittäin hienosti; pienestä koostaan huolimatta kirja sisältää suuren määrän näkemisen arvoisten kohteiden ehdotuksia ja esittelyjä samoin kuin maan historiaa ja kulttuuria, sekä matkalla käytännölliset kieli-, tieto-, hotelli- ja ravintolaosiot. Hieman ihmettelen suuren Edinburgh'hun ja Glasgow'hun keskittyvän tiedon määrää; eikö kaupungeille olisi voinut tehdä omat erilliset oppaat (kuten sarjasta löytyy muun muuassa Lontoolle ja Dublinille)? Näin kirjassa olisi ollut enemmän tilaa keskittyä pienempiin, vähemmän tunnettuihin, mutta aivan yhtä kauniisiin kohteisiin. Eipä minulla tuon isompaa motkottamista ole. Teos sopii mainiosti niin nojatuolimatkailuun, matkakohteeseen etukäteen tutustumiseen kuin paikan päällä selailuunkin, eli se täyttää kriteerit täysin.

Oletko sinä koskaan lukenut tai selaillut matkaoppaita? Millainen on mielestäsi hyvä? Herättävätkö ne kipeän matkakuumeen vai auttavatko ne tyrehdyttämään matkanhimoa?