Stevyn Colgan kirjoitti jokin aika sitten blogissaan niinsanotusta sivun 99 testistä.
Sivun 99 testi perustuu Ford Madox Fordin lausahdukseen "Open the book to page ninety-nine and read, and the quality of the whole will be revealed to you."
En ole koskaan kokeillut tuota tekniikkaa, vaikka usein selaankin uusia kirjatuttavuuksia kaupassa tai kirjastossa nähdäkseni, millaista tekstiä teos sisältää. Uskoisin kuitenkin, että sivun 99 testi toimii, sillä sata sivua tarinaan tai teokseen sukellettuaan teksti on yleensä melko tyypillistä kirjan kokonaisuuden kannalta, kun alun solmutukset ja lopun selvitykset eivät vie suurinta osaa kirjoittajan huomiosta ja tekstin sisällöstä.
Harry Potter -versiona testistä olisi totta kai sivu 394, mutta melko monen teoksen kohdalla sivut loppuvat jo kesken.
Jos itse kohtaan vaikkapa kirjastossa uuden tuttavuuden, se yleensä päätyy kainalooni seuraavista syistä:
-kiinnostava tai puhutteleva nimi
-kiinnostava tai silmäänosuva kansi
-houkutteleva takakansi- tai lieveteksti
-sisältö, joka vaikuttaa (kirjoitustyyliltään) sellaiselta, että kestäisin lukea sen
Useimmiten kaikki syyt yhdessä vetoavat minuun, mutta muutama on tullut luettua ihan yhdenkin syyn takia. Useimmiten "riski" kannattaa, mutta aina ei tietenkään voi voittaa. Onneksi on jääty reippaasti plussan puolelle!
Happy Hallowe'en!
Kauhu olisi nyt hyvä genre, mutta ylivilkas mielikuvitukseni sulkee sen mutinoitta pois laskuista. Tyydyn mieluusti Britannian ja Ranskan mutkikkaan oudon huvittavaan yhteiseen historiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!