Intouduin eräs ilta päiväkirjaan päivästäni vahingossa runoillessani miettimään, miksi jotkin englanninkieliset tavut kirjoitetaan -ee- ja toiset -ea-, vaikka molemmat äännetään pitkinä iinä. Alla on pieni lista sanoista, joita minulle tuli ensimmäisenä mieleen asian tiimoilta (kaikki loppuvat k-kirjaimeen yhdenmukaisuuden vuoksi):
seek
eek
leek
peek
meek
week
leak
meak
speak
peak
bleak
weak
Toki sama ilmiö on myös esimerkiksi sanoissa meet ja meat, joten loppukirjaimella ei missään nimessä ole mitään väliä. Minusta oli vain hauska etsiä nimenomaan koohon loppuvia sanoja.
Mielenkiintoisen poikkeuksen ii-sääntöön tekee steak, joka ei kirjoitusasustaan huolimatta ole ääntämysmuodoltaan stiik vaan steik. Sana stake äännetään täsmälleen samalla tavalla eri kirjoitusasustaan välittämättä.
Ah, englanti, rakas henkinen äidinkieleni. Kanssasi ei koskaan ole tylsää tai liian simppeliä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!