Satu Salosen Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle -teoksesta opin kaiken muun hyödyllisen lisäksi tällaisen mielenkiintoisen seikan:
Englannissa käytetään termiä client asiantuntijapalveluiden (esimerkiksi juuri lääkärin) asiakkaista, ja customer-termiä taasen ostoksiin (esimerkiksi kioskilla ja kaupoissa) keskittyvän ihmisryhmän kuvaajana.
Tämä itsessään ei ollut mikään uutinen, vaikkakin se on pieni erotus, joka usein unohtuu ei-natiivipuhujilta.
Ajatus, joka jäi mietityttämään, oli, että meillä ei Suomessa ole vastaavanlaista erotusta. Käytämme kaikista yhtälaisesti sanaa asiakas.
Mielestäni kerrankin suomen keino on parempi - miksi asiakkaita pitää nimittää eri tavoilla sen mukaan, mitä he ostavat? Antamalla palvelun ostajalle eri nimikkeen kuin sipsipussin ja lottokupongin lunastajalle antaisimme samalla arvoa ihmisten erottelulle ja arvottamiselle.
Asiakas nyt ei vielä ole harmillinen tapaus, mutta me erottelemme ihmisiä jo aivan liikaa tässä maailmassa heidän "arvonsa" mukaan.
En ole koskaan edes oikein ymmärtänyt, miksi ammattinimikkeillä pitää olla sukupuolille omat versionsa. Onko se niin justiinsa, että on vaikkapa firewoman firemanin sijaan? Pääte -manhän viittaa tässä ihmiseen, eikä juuri mieheen.
Sukupuolineutraalit termit, kuten firefighter, puolestaan toimivat joskus ja joskus taas kuulostavat ylikorrektoiduilta.
Miksi palo"miehenä" toimivan naisen pitäisi välittää ammattinimikkeestään? Hän tekee hienoa, tärkeätä työtä, eikä kenenkään tulisi motkottaa moisesta teknisestä seikasta hänen kirjaimellisesti elintärkeän työnsä rinnalla.
Loppukevennyksenä talletan tähän aikoinaan Cosmopolitanista (!) lukemani hauskan anekdootin.
Kolumnin kirjoittaja (jota en nyt valitettavasti enää muista nimeltä...) oli palannut pitkän Pohjois-Amerikassa oleilun jälkeen palannut Suomeen, ja oli kovin pettynyt kotimaiseen kauppojen asiakaspalvelualttiuteen totuttuaan Amöriikkojen avuliaaseen palveluun. Eräskin kerta hän seisoi hölmönä kassalla, kun kassaneiti vain juorusi kollegansa kanssa välittämättä asiakkaasta tuon taivaallista.
Lopulta kolumnin kirjoittaja puuttui puheeseen keskeyttäen, "Anteeksi, mutta tiedätkö sä kuka mä oon?"
Molemmat kassaneidit olivat hiljentyneet ja tutkineet kolumnistia silmät pyöreinä. "Ei... Ooksä joku julkkis?"
"Minä olen asiakas."
Tämän jälkeen palvelu oli pelannut ainakin joten kuten asioinnin loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!