Tulitikkutyttö

Calling all French readers!

Valtaisan, koti-ikävänkin kokoiseksi usein äityvän anglofilian lisäksi ihastun kaikesta ranskalaisesta. Sisäisen anglofiilini sisällä piilee siis maiden yhteisen historian hyvin huomioon ottaen frankofiili.

Kävin esikouluiässä pari kertaa ranskantunneilla, mutta ahkeran harrastusaikataulun vuoksi kaukaisessa kaupunginosassa olevista tunneista oli luovuttava. Arvatkaa, harmittaako! Olisi pitänyt jättää mieluummin vaikka uimakoulu väliin, kun en siellä mitään oppinut. Nykyisin lisään siis herkästi keskusteluihin innokkaita ranskalaishuudahduksia, koska en parempaan kykene. Ranskankielistä tekstiä ymmärrän suurin piirtein tunnistamalla osan sanoista, käyttämällä lingvistiikan logiikkaa osaan ja arvailemalla loput, mutta oikeita kirjoja en koskaan tule lukemaan kielitaidollani.

Suurimman osan ajasta pärjään, sillä ranskalaiskirjallisuutta käännetään paljon sekä suomeksi että englanniksi - Claire Castillon äidin pikku pyöveleineen, Albert Camus sivullisineen ja ruttoineen ja suuret klassikot Rouva Bovarystä Kolmeen muskettisoturiin ovat kaikki onneksi tulleet tutuiksi ja olleet tutustumisen arvoisia.

Erään teoksen kohdalla kuitenkin suren suuresti ranskalaista lukutaidottomuuttani: Gaétan Soucyn Tulitikkutyttö (alkuperäisteos La petite fille qui aimait trop les allumettes) on suomeksikin huikeaa luettavaa erikoisen pikku miljöönsä ja hahmojensa takia, mutta sen enempää virallinen äidinkieleni kuin sen syrjäyttänyt englanti (The Little Girl Who Was Too Fond of Matches) ei tunne maskuliinisia ja feminiinisiä sanamuotoja. Tämän takia eräs teoksen keskeisistä juonikäänteistä selkenee lukijalle vasta kertojan selittäessä siitä. Ranskaa taitavat lukijat ovat voineet huomata kiintoisan käänteen jo kertojan käyttämien sanamuotojen sukupuolesta.

Muistan vieläkin lukion suomentunnin, jolla keskustelimme teoksesta ja eri käännösten erilaisuuksista. En ollut onneksi ainoa, jota harmitti yleensä täysin riittävän kielitaidon yhtäkkinen auttamattomuus kyseisen teoksen kohdalla.

Onneksi Tulitikkutyttö on niin muikea, ovelasti rakennettu ja hienolla kielellä (ainakin suomeksi!) täytetty kirja, että käännösversionkin lukeminen on elämys.

Quelle domage! vaan tässä iässä ei oikein enää voi asialle mitään.