Luottosarjoja

Tällä kertaa viikon kirjoiksi valikoitui kirjoja, joiden sarjaa olen muutenkin lukenut mielelläni ja joita aion lukea jatkossakin. (... Haha, pitäisiköhän joskus keksiä jotakin oikeata sanottavaa, eikä vain etsiä pintapuolisesti yhteisiä tekijöitä teoksista?)

• David Dickinson: Death in a Scarlet Coat Lord Powerscourt -yksityisetsiväsarjan kymmenes teos (aloitin sarjan lukemisen fiksusti yhdeksännestä osasta!). Tällä kertaa Powerscourt tutkii jahtiaamuna kuolleena löydetyn lordin murhaa ja uusin veritöihin johtavaa ketjua unisessa pikkukylässä. Juoni kuulostanee tutulta, sillä asetelma on englantilaisdekkareissa hyvin yleinen. Dickinson saa kuitenkin teoksensa eroamaan Marpleista ja Poirot'n seikkailuista hahmoillaan - jokseenkin staattiset hahmot, vaikkakin melko pinnallisesti rakennettuja, ovat mukavaa seuraa lukijan koettaessa päästä mysteerin juurille. Sivuhahmot on tehty mielestäni riittävän oivaltavasti, ongelmana on sarjassa toistuvasti esiintyvien hahmojen yksipuolisuus. Lord Powerscourt selvittää kaiken ja hänen ihastuttava vaimonsa on kaikessa hyvä - onpa puuduttavaa! Onneksi Powerscourtin ystävä ja sarjan comic relief Johnny Fitzgerald on niin mainio ja toimiva hahmo, että pääpariskunnan virheetkin antaa anteeksi. Pidin Dickinsonin tavasta tuoda esille tapahtuma-ajan kulttuuria muun muassa Silver Ghost -auton avulla - ilman hevosia kulkeva vehje! - ja informaatiohan kulkee poliisilaitoksen väen kesken iskemällä nuori konstaapeli pyörän selkään. Kuten edellisessä osassakin, nautin teoksen juonesta, murhan tai pikemminkin murhien selvittelystä, ja mukavista hahmoista miellyttävine miljöineen, mutta jokin jää uupumaan Dickinsonin teoksista joka kerta. Ne eivät missään nimessä ole huonoja, mutta lukemisen jälkeen lukijalle jää epämääräisen tyytymätön tunne. Se ei onneksi ole suuri tai kestä kovin pitkään, joten sarjan uskaltanee lukea, haha. Kenties se johtuu vain siitä, etten ole lukenut hahmojen alkuvuosien seikkailuja! Asia korjaantuu tai ainakin selviää lukemalla lisää...
• Terry Deary: Karmea totuus keskiajasta Karmea totuus... -sarja on, kuten toivottavasti kaikki hyvin tietävät, yksi maailman parhaimpia kirjasarjoja kaikenikäisille. Sarjasta löytyy teoksia monipuolisesti suklaasta matematiikkaan, ja vaikka kirjoittajia on monia, kirjojen taso pysyy vitsikkään muikeana. Huumorin avulla kerrottu tietokavalkadi iskostuu kummasti helpommin - yrittämättäkään - päähän kuin pölyinen vuosilukuluettelo. Deary on tullut sarjaa lukiessa tutuksi monen historiallisen kirjan tekijänä, ja tässä kyllä on mies oikeassa ammatissa. Karmea totuus keskiajasta on halkileikkaava, kevyydestään huolimatta syväluotaava ja monipuolinen katsaus keskiajan brittien karmeaan elämänmenoon niin yläluokkaisten kuin maalaisten osalta, unohtamatta koko Euroopan kiertomatkan tehnyttä Mustaa surmaa. Kuten historiallisten romaanien kanssa, kaikkia faktoina esiteltyjä tiedonpalasia ei välttämättä kannata niellä ainakaan maistelematta (vaikka täytyy sanoa, etten ole mitään räikeän väärää koskaan Dearyn kirjoista löytänyt), mutta pääosin Karmea totuus... -sarja antaa lukijalleen nimenomaan sitä, mitä lupaa: karmean uskomatonta totuutta. Koululaisille sopivilla vitseillä varusteltuna! What's not to love? Historia ja huumori saisivat liittoutua useamminkin.

Lueskeluvuorossa on tällä hetkellä menossa toinen hupaisa historianopus, 1000 Years of Annoying the French, ja vanhat tutut Dublin ja Näe ja koe: Irlanti. Dublinista tosin on enää aukeamallinen jäljellä, joten Roope Ankan elämä ja teot pääsee pian ihailtavaksi.

Uutuutena blogista löytyy nyt tuosta yläoikealta GoodReadsin viimeaikaiset touhuiluni. Twitteriä en juurikaan käytä, joten olkoon GoodReads-touhuamispäivitykseni tämän blogin Twitter-boksi.
Pitkään uuden laatikon tilalla hillunut keskeneräisten lukemistojeni laatikko on edelleen olemassa ja löytyy suosikkilinkkien ja infopisteen välistä (koska kaikille tänne eksyneillehän on älyttömän huikaisevan tärkeätä saada tietää, mitä kirjoja currently-reading -hyllylläni on GoodReadsissä!).