Tuliainen oli allaolevassa kuvassa näkyvän näköinen, kädintehdyillä kangaskansilla päällystetty päiväkirja, iskä kun tietää minun kirjoittavan moisiin paljon ja mielelläni. Myös kissat ovat sydäntäni lähellä niin yleisesti kuin omien karvaturrien muodossa, joten tuliaislahja oli erittäin sopiva ja miellyttävä.
Tunteeni olivat kuitenkin ristiriitaisia, kun kurkistin kansien alle, millainen päiväkirja niihin on tungettu:
Miten noin kaunis päiväkirja on tungettu vähemmän silmää miellyttäviin kansiin? Kuva ei edes paljasta kirjan koko kauneutta: valkoinen on kirkas morsiuspuvun valkea ja musta kiiltävää pianonkoskettimien musteenmustaa. Upea musteläiskätestejä muistuttava symmetria kruunaa kaiken.
Otin päättäväisesti kangaskannet irti - etsin niille jostakin uuden "kodin". Tämän psykologisen perhoskauneuden haluan pitää näkyvillä.
Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!