Pysähdyspaikkoja

Tämän viikon kirjoissa esiintyy erilaisia tapoja ja paikkoja pysähtyä. (Kyllä, aina näistä jotain saa revittyä! Kunnon iippari - joka en taida olla - kirjoittaisi edelläolevan virkkeen auki viiden sivun esseeksi lähteineen ja lainauksineen sekä metaviittauksineen kahdessa tunnissa kello yksi yöllä palautuspäivänä.)

• Milla Nykänen: Vauhti pysähtyi ilman jarruja Itsekustannusteos nuorelta naiselta, joka purki auto-onnettomuudesta juontunutta masennusta, vihaa ja muita tuntemuksiaan runojen ja piirrosten kautta paperille. Kirjan läpi kahlatessa lukija käy kirjoittajan kanssa läpi niin itsesyytöksiä, muiden ihmisten vihaamista kuin byrokratian kierteisiin joutumista. Teoksen pääongelma on juonnettavissa suoraan siitä, että se on omakustanne. Koska kukaan ammatti-ihminen ei ole editoinut teosta, kirjailija itse on tunkenut nähtävästi kaiken mahdollisen materiaalin sivuille. Runoissa on täten hurjan paljon toistuvuutta, tällä kertaa jopa liiaksi - vähempi, hienovaraisempi viittaus muihin runoihin parissa runoelmassa olisi tehnyt paljon hienomman kirjallisen vaikutuksen. Nyt lukija miltei tuskastuu, kun samoja asioita jauhetaan ja vatvotaan runo runolta. Toinen asia, joka häiritsi minua, oli runojen hyvin selkeä kotikutoisuus. Tekstistä näkee heti, ettei kirjoittaja ole niinkutsuttu ammattirunoilija, vaan tavallinen pöytälaatikkokirjailija. Tätäkin ominaisuutta olisi mielestäni voinut editoida, edes vaikkapa kirjallisuustietoisen ystävän kanssa. Hyvä puoli kotikutoisuudessa on, että runoissa näkee kirkkaan kehityskaaren: keskivaiheen jälkeen runot rupesivat selvästi paranemaan niin tekniseltä tasoltaan kuin aiheiltaan. Syviä metatasoja runoista ei harmittavasti kyllä löytynyt missään kohdin teosta. Teoksen muutaman piirustuksen oheen olisin kaivannut jonkinlaisia kuvatekstejä, jotka olisivat avanneet niitä kirjoittajaa tuntemattomalle lukijalle. Itsessään ne eivät aina tuntuneet klikkaavan minkään tekstin kanssa. Eniten kuitenkin potutti sivujen typografia - suorastaan raivostuin parin huonomman runoelman kohdalla kokemastani paperin tuhlauksesta, kun joka sivulle on voitu laittaa vain pari pienellä fontilla näperrettyä säkeistöä. Joskus runo jatkuikin seuraavalla sivulla muutaman uuden säkeistön voimin! Miksei niitä voinut laittaa samalle sivulle? Mikä ihmeen syvällinen motiivi siinä oli taustalla? Annan toki suurta painoarvoa sille parantumisprosessille, jota kirja on lietsonut, ja parin foorumikeskustelukurkistuksen perusteella muutama muu samassa tilanteessa ollut on samastunut teksteihin todella paljon, joten kirjassa on paljon hyvää. Tällaisenaan se kuitenkin on suurimmalle osalle lukijoista raskaslukuinen ja hieman tympeä. Olisi mielenkiintoista saada tietää, miksi teos piti painattaa omakustanteena. Summa summarum: ei huono kirja, varsinkaan saman asian kokeneille, mutta olisi kaivannut raskaan käden editointia.
• Imogen Edwards-Jones & tuntematon: Hotelli Babylon Tämä teos oli to-read -listallani varmaankin reilusti yli kymmenen vuotta, kunnes sattumakohtaaminen paikalliskirjastossa muutti tilanteen. Ja onneksi - Hotelli Babylon ei ole mikään metafysiikalla pilattu teos, vaan juuri sitä, mitä siltä odottaakin: kevyt teos hotellielämästä työntekijöiden silmin. Vuorokauteen, joka on kirjan tarinan sykli, mahtuu niin absurdeja kuin liikuttaviakin tilanteita, ja hotellityön hektisyys ja omalaatuiset asiakkaat on kuvattu hyvin. Kaikesta teoksen omituisista anekdooteista ja lukuisista tapahtumista huolimatta realismi säilyy, ja lukijaparka voikin miettiä, mitä kaikkea omankin lomamajan seinien sisällä tapahtuu koko ajan, vaikkei sitä itse näekään. Teoksen anonyymiksi jäävä kirjoittajaosapuoli kehuskeleekin, että kaikki perustuu hänen omiin kokemuksiinsa töistä Lontoon hienostohotelleissa. Mikäli on nähnyt kirjaan perustuvaa televisiosarjaa, tietää jo suunnilleen, mitä kirja on täynnä, mutta TV-sarjaa tuntemattomallekin teos on helposti lähestyttävä ja mukaansatempaava. Nautin teoksen lukemisesta paljon, koska se oli nopealukuinen olematta sisällyksetön ja omassa kategoriassaan - kevyt viihde - todella nautittava ja mielenkiintoinen (harvemmin sitä näkee tätä puolta hotellityöstä, jos ei itse työskentele alalla). Ehkä sitä osaisi kunnolla arvostaa hyvän hotellin työntekijöiden väsymätöntä työtä ensi lomamatkalla!

... Välillä tekisi mieli kirjoittaa arvion kohdalle vain "Hyvä. Kannattaa lukea!".