Hirrrvittävän ihania joulujuttuja

Juuri viime kirja-arviomerkinnässä pääsin kehumaan sattumaa... Nyt ei osunut aivan niin nappiin. Tosin ei kukaan ole kieltänyt puhumasta joulukirjoista kesällä. Löytyyhän tämä merkintä sitten joulunakin, jos vähän klikkailee tuolta marginaalista. Jospa vaikka arvioisin ensi kerralla Dickensin kuulun joulutarinan! (... Paitsi että en arvioi, koska se ei näköjään ole listalla sopivassa paikassa. Turha sotkea järjestystä, näin on hauskempaa.)

• Dave Eggers: The Wild Things Maurice Sendakin kulttimaineeseen nousseesta lastenkirjasesta Where the Wild Things Are tehtiin elokuva muutama vuosi sitten, ja tämä teos on elokuvan käsikirjoittajien romaaniversio siitä. Elokuvaa en ole vielä nähnyt, ja Sendakin alkuperäisteoksen (josta tulee arvio, kunhan se löytyy tuolta arvioitavien kirjojen listalta) lukaisin juuri ennen tätä teosta, joten hassut hurjat hirviöt olivat minulle melko uusi tuttavuus. Tästä johtuukin, että toisin kuin monet muut arvioijat, en pitänyt teosta lapsuuden sankarillisen klassikon raiskauksena. Pidän muutenkin vanhojen teosten lukemisesta uusista näkökulmista (esimerkiksi Gregory Maguiren kirjat). Kuitenkin, kuten moni muukin arvioija esimerkiksi GoodReadsissä, pidin eniten kirjan alkuosasta, jossa kertoja seuraa alakouluikäisen, riehakkaan Max-pojan päivittäistä elämää isosiskon ja äidin sekä äidin uuden poikaystävän kanssa. Aiheesta olisi saanut jo itsessään kattavan ja monipuolisen romaanin, mutta koska tosielämässä ei ole hassuja hurjia hirviöitä, tarina muuttui melko pian Maxin seikkailuksi niiden maahan, aivan kuten alkuperäissadussakin. Perillä Max oppii nimensä mukaisesti hassujen ja hurjien hirviöiden avulla uusia asioita niin oman käytöksensä kuin vallankäytön ja kanssaihmisten (tai, tässä tapauksessa, kanssahirviöiden) miellyttämisen suhteen. Teos oli mielestäni hyvin luettava, mutta loppu tuli sen verran nopeasti ja selittelemättä, että siitä jäi hieman karvas maku suuhun. Maxin ikäisille ja heitä hieman vanhemmille lukijoille ensisijaisesti tähdätyksi kirjaksi tämä teos ei kyllä selosta lukijalle liikoja. Kypsempiin kirjoihin aukot sopivat, mutta tässä ne jäivät häiritsemään epämukavalla tavalla. Toivottavasti elokuvan katsominen auttaa asiaan, sillä kirjoittaja kertoi jälkisanoissa poikenneensa käsikirjoituksesta ajoittain melko paljonkin. Sendakin sadussa sentään oli tarinaan sopiva, mukasti paikalleen muljahtava lopetus. Kenties juuri aiemmasta kokemattomuudestani johtuen olisin kaivannut teokseen hieman lisää kertojan selitystä, mutta muuten teos oli suhteellisen mukavalukuinen. Harvinaista kyllä alku oli kyllä ehdottomasti paras osa kirjaa.  
• Irmeli Tanttu Porkka et al.: Kotilieden Suuri Joulukirja (Kyllä, isot kirjaimet joka sanaan! Tekisi mieleni jupista pari valittua sanaa...) Kotiliesi-lehden pitkästä julkaisuhistoriasta on poimittu parhaat ja nostalgisimmat joulujutut yksiin kansiin - teoksesta löytyy runsaasti reseptejä teema-aterioittain lajiteltuina, itsetehtyjen lahjojen ohjeita ja vinkkejä, sisustus- ja siivousohjeita sekä pari hupaisaa vanhaa lautapeliä ja wanhan ajan joulumainosta. Askarteluohjeissa olin joskus hieman ymmälläni, kun ohjeiden mukaa ei oltu laitettu vaihekuvia ja ohjeet selkeästi olettivat askartelijan olevan kokenut tekijä, mutta onneksi muutoin kaikki ohjeet ruoista siivoukseen olivat noviisienkin ymmärrettävissä. Ruokaohjeissa pientä hämmennystä tosin herätti parin reseptin kohdalla merkintä "soveltuu myös diabeetikolle", mutta onneksi me diabeetikot itse tiedämme, että kaikki ruoka soveltuu myös meille. Oli tosin mielestäni hyvä, että ruokiin oli merkitty kasvissyöjille sopivat erikseen - vaikka toki kasvissyöjätkin osaavat itse katsoa ainelistasta, sopiiko ruoka heille vai ei. Muutoin kirja oli kyllä mielestäni todella hyvä: jutut on jaettu teemoittain, jolloin sopivien ohjeiden ja vinkkien etsiminen esimerkiksi lahjojen tekoon helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse hakemiston kanssa selata koko kirjaa läpi. Lämminhenkiset, isot valokuvat loivat myös kaunista joulutunnelmaa teokseen. Jos on jouluihmisiä, kirja kannattaa ehdottomasti metsästää jostakin käsiinsä - luulisin, että ainakin huuto.netistä ja Antikasta voi kokeilla, samoin kuin Kotiliedeltä itseltään. Muut eivät välttämättä juurikaan tarvitse kirjaa elämäänsä, mutta ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Teosta oli mukava lueskella joulun alla tunnelmaan virittäytyessä.

... Kuten joku joskus kai sanoikin, sekalaisuus on elämän suola. Tai ehkei sentään suola, kun sen käyttöä pitäisi vähentää, mutta jokin mauste nyt ainakin! Makua elämään. Saa nähdä, minkä kaksikon sattuma ensi kerraksi valitsee! (Meitillä on halvat huvit.)