Ikuisen rakkauden maita

Tällä kertaa viikon kirjat ovat kauniita, monikerroksisia maita karuilla historioilla ja fantastisin myytein varusteltuna.

• Daína Chaviano: Ikuisen rakkauden saari Siskoni tuki taas harrastustani: lainasi tämän kirjastosta, ja kansikuvan nähtyäni hihkaisin, että kirja taitaa olla lukulistallani. Teimme siis muikean vuorottelun: minä luin kirjaa öisin, sisko otti päiväksi TET-lukemisiksi. Pari yötä teokseen meni, sillä vaikka teksti on nopealukuista ja paikoin todella mielenkiintoista, tönkköinen dialogi ja epäuskottavan mahtava päähenkilö eivät ole kirjalle eduksi. Teoksessa nuori Kuubasta Floridaan levottomuuksien takia muuttanut nainen siis alkaa selvittelemään mystisen aavetalon ilmestymisiä, ja kas kummaa, kaikki teoksen hahmot ja tapahtumat pyörivät mielekkäästi juuri hänen ympärillään. Toki lähes jokaisessa kirjassa on näin, mutta tässä teoksessa asia on niin silmiinpistävän räikeä ja puolihuolimattomasti järjestelty, ett se häiritsee lukijaa jonkin verran. Pidinkin paljon enemmän luvuista, joissa edellisten elämien hahmot johdattelivat tarinaa kohti sen lakipistettä. Kevyeksi, niinsanotuksi rantalukemiseksi kirja kelpaa kyllä oikein hyvin, eivätkä mainitsemani tönkköisyydet pilaa koko lukuelämystä. Melko arvattavassa lopussakin on se mukava puoli, että kaikki kirjan eri keskushenkilöiden tarinat nivoutuvat sopivasti yhteen. Kuuban lämpöä hehkuvat kadutkin tulivat ajoittain ihanasti tekstin läpi esiin.
• John K.V. Eunson: Caledonication. A History of Scotland. With Jokes. Lempimaani koko meidän piskuisella pallollamme, täynnä mielenkiintoista historiaa, (huonoilla) vitseillä höystettynä? Kyllä kiitos! Jo teoksen lööppimäiseksi muotoiltu kansi sai minut ihastumaan, ja aloitinkin kirjan varmana siitä, että tässä on yksi vuoden suosikkiteoksiani. Kovasti en pettynyt ennakkotunnelmiini, vaikka toki iipparina minun pitäisi tietää paremmin kuin arvioida etukäteen yhtään mitään. Mitään historiankirjan korvaajaa teoksesta ei millään saa, mutta pikaisen overviewn Skotlannin historiasta saa mukavasti - kiinnostavista tapahtumista voi lukaista lisää "vakavammista" teoksista. Nimensä lupauksen mukaisesti kirja on täynnä vitsejä ja humoristisia huomautuksia ja anekdootteja, joista suurin osa on puujalkavitsejä, mutta ainakaan meikäläistä se ei haitannut lainkaan. Nauraa räkätin yli puolet kirjan sivuista läpi. Sitä paitsi kevyesti pari tuhatta vuotta historiaa läpikäyvään teokseen kevyt huumori sopii hyvin. Vaikka kirja ei olekaan mikään Nabokovin mestariteos, se saa minulta lähes täydet pisteet juuri siksi, että sen kanssa saa juuri sitä, mitä tilaakin. Paksuille, monitasoisille klassikoille on omat hetkensä ja näille köykäisille huumorin ja tietoiskun sekoituspläjäyksille omansa. Molempia tarvitaan!

Olen todella höntti, tiedän, mutta minusta on hauska nähdä aina, mitkä kaksi teosta osuvat tähän viikon kirjat -spottiin sieltä isosta listastani. IB:llä teimme toisinaan kirja-arvioita kahden eri aikakauden tai genren teoksen voimin, jolloin haasteena oli nimenomaan huomata, mitä yhteistä esimerkiksi teoksilla Tristan ja Isolde ja Rouva Bovary on. Oma suosikkini oli World Literature Assignmentiin tekemäni essee päähenkilöiden tuomioista teoksissa Orjattaresi ja Sivullinen.
Samoja "ahaa!"-elämyksiä kokee näidenkin kirja-arvioiden parissa aina joskus.