Etsivä löytää...

6.1.2013

Hullut bileet!

Viikon kirjat hölmöllä otsikolla varustettuna, kuten totuttua!

Merkintä on kirjoitettu iPadillä, jonka näppäimistöä en vieläkään hallitse kehuttavasti, joten pahoittelen, jos tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä. Poistan ne kyllä, jos vain huomaan niitä. Niistä saa reippaasti ilmoittaa!

  • Hannele Törrönen: Hullu rakkaus. Selviytymisopas Melko nopsaan luettava pokkari koostuu lyhykäisistä pseudo-esseistä, joissa Törrönen käsittelee "hullua rakkautta" muutamista eri näkökulmista. Sekaan on ripoteltu (ymmärtääkseni) oikeiden ihmisten kokemuksista aiheisiin liittyviä pätkiä, joskin minua haittasi kovasti se, ettei pätkiä missään välissä selitetty. Mistä ne olivat peräisin? Muutenkin teosta vaivaa jatkuva epäpätevyyden tunne - esseet pomppivat ilman minkäänlaisia aasinsiltoja asioista toiseen, eikä Törrösen epävirallinen ja tönkkö kirjoitustyyli tunnu asiateokseen sopivalta, vaikka yleensä onkin hyvä olla maallikkoystävällinen. Jopa teoksen nimi on harhaanjohtava: hullua rakkautta sivutaan lähinnä rivien välissä, oireista puhutaan kyllä ajoittain, mutta niitä ei käsitellä suoraan ja kunnolla, kuten aiheen huomioon ottaen niitä pitäisi. Minkäänlaista selviytymisopasta on turha odottaa, joskin joissakin tarinoissa oli lupaava, toivoakin antava lopetus. Olisin paljon mieluummin lukenut kokoelman pelkästään näitä "tositarinoita".
  • Agatha Christie: Hallowe'en Party Ihastuttava belgialaisetsivä Poirot tutkii jälleen murhaa, tällä kertaa kirjailijatarystävänsä Ariadne Oliverin lähes todistamaa sellaista! Lasten ja nuorten hallowe'en-juhlissa hukutetaan nuori neitokainen vain hetkiä sen jälkeen, kun hänen on kuultu kehuskelevan tietävänsä jotakin shokeeraavaa ja salaista... Poirot ottaa haasteen vastaan ja tutustuu tutkimustensa lomassa mitä erikoisimpiin englantilaiskylän asukkeihin, joista muutamalla on yllättävän suuri rooli pienen suuren miehemme tutkintojen lähetessä loppuaan. Hallowe'en Party ei vedä vertoja Christien parhaille teoksille ja kärsii loppua kohden tunnelman latistumisesta, mutta kevyttä dekkariviihdettä etsivät eivät liene pety tähänkään. Poirot'n seikkailujen ja Oliverin hupaisuuksien ystävät tykästynevät taas teokseen enemmän, ja miljöö on kyllä kehuttavan hyvä: vanhanaikainen suurkaupungin varjoon jäävä kyläpahanen Englannissa on kutkuttavan sopiva Poirot'lle. Hastingsiä tuli kyllä ikävä!



Ystäväni lainasi minulle A Song of Ice and Fire -sarjan osia, ettei minun tarvitse niitä kirjastosta raahata kotiin jonottamisen jälkeen, ja hykertelin juuri äsken itsekseni kirjoja katsoessani: Thank God for friends with similar tastes in books!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!