Pahan kukkasia

Tunnustus: minä rakastan käännöskukkasia.

Toinen tunnustus: minä vihaan käännöskukkasia.

Riippuu hyvin paljon päivästä, mielialasta, ohjelmasta ja käännöskukkasen hauskuudesta, naurattaako minua hillittömästi vai puhkeanko pitkään ja tunteikkaaseen "ei se oo niin vaikeeta!" -vuodatukseen.

Eräs käännös, joka ei itse asiassa edes ole väärinkäännetty mutta josta puuttuu konteksti (englanniksi mies perusteli sanomaansa), löytyi eräänä perjantai-iltana ihaillessamme koko perheen voimin Jeremy Brettin Sherlock Holmesia elokuvassa The Hound of the Baskervilles.

Tohtori Mortimer ilmaisi ihailunsa Holmesia kohtaan sanoilla: "En halua kuulostaa mauttomalta, mutta himoitsen kalloanne."

Puhkesin raikuviin suosionosoituksiin. Mikä käännös!

Toinen samassa sarjassa esiintynyt käännöskukkanen taas saa minut joka. ikinen. kerta. raivoihini. Holmes säntää herättämään Watsonin aikaisin aamulla ja huudahtaa, "Game's afoot!"

Joku älypää on suomentanut sen muotoon "Leikki on alkanut!"

Ei. Ei, ei, ei.

Oikea käännöshän kuuluisi jokseenkin tapaan "Jahti on alkanut / liikkeellä / käynnissä".

En tiedä, miksi huono käännös tuossa kohtaa raivostuttaa minua niin. Johtuuko se siitä, että Holmes tahattomasti vähättelee asiaansa, joka on juuri äsken ollut niin kiireinen, että Watsonin piti herätä kesken unien? Tai vain siitä, että käännös ei ole vaikea ja se on kuitenkin kämmätty?

Toki silkkoja vahinkoja sattuu, ja onneksi vielä aika harvoin suhteutettuna kaikkiin päivittäin televisiossa näkyviin tekstityksiin.

Olen esimerkiksi melko varma, että Huomenta Suomi -ohjelmassa on oikeasti tiedetty, ettei "Great Britain" käänny muotoon "Hienoa, Britannia!" ...

Ja luulen myös, että kääntäjäksi asti selvinneet ihmiset osaavat kyllä numerot, vaikka ne usein menevätkin sekaisin. Harvemmin itse asiassa törmään oikein käännettyihin numeroihin kuin huolimattomuusvirheen takia väärin näpyteltyyn. Ohjelmissa on esimerkiksi julistettu, että kyllä vuorokaudessa ehtii pari tuntia töitä tehdä, onhan siinä sentään 83 tuntia, tai että murha tapahtui noin kello 3.90 aamulla 30. helmikuuta.

Välillä törmää kuitenkin aivan ihmeellisiin käännöksiin, joiden kohdalla ei voi muuta kuin miettiä, mitä ihmettä kääntäjän päässä on liikkunut.

Tuoreena esimerkkinä bongasin äsken Blackadder Goes Forth -DVD:n käännöksistä sanan "väri-nyansi". Kyllä, väliviivoineen kaikkineen.

Eikä tietenkään sovi unohtaa Facebookin mahtavia laihdutusneuvoja...




(kuva joka paikasta, lisähupia täältä.)

 Kyllähän sitä varmaan laihtuu, jos juo tinneriä! Toisaalta kuolleena kuulemma muutenkin laihtuu...


Haluan kuitenkin sanoa, että arvostan kääntäjien työtä paljon (kuinka minä seuraisin saksalaista telenovelaani ilman heitä?) ja että näiden helposti huomattavien virheiden lisäksi he tekevät joskus aivan suurenmoista työtä, joka jää usein huomiotta. Tiedänpä parikin ohjelmaa ja kirjaa, joissa käännös on ollut huomattavasti parempi kuin alkuperäisteksti. Arvostan niitä suunnattomasti. Vaatii huomattavasti taitoa tehdä arkisesta eleganttia pelkän käännöksen avulla, aivan samoin kuin tehdä loistavasta vielä loistavampaa.

Välillä on kuitenkin hauska nauraa muiden ihmisten kömmähdyksille, varsinkin jos niillä hupaisia seurauksia. Tätä varten suosittelen Jouni Paakkisen ihania nauruterapiaksi kelpaavia kirjoja (Yhdeksänmetrinen maasika, Agentti Appelsiini ja Yhdeksänmetrisen maasian poika). Ne voi huoletta ostaa omaksikin; itse ainakin jaksan nauraa samoille hölmöille käännöksille yhä edelleen ja lukaisenkin teokset uudelleen, kun masentaa ja kaipaan piristävää nauruhepulia.



Mikä on hassuin tai omituisin käännös, jonka sinä olet huomannut tai josta olet kuullut?