Ennen päivänlaskua ei voi...

Olen palannut leiriltä hengissä ja jopa paluusta surullisena; olisin viihtynyt pitempäänkin!

Paikan päällä oli monta hyllyllistä luettavia kirjoja, ja itse raahasin mukaani sen luotettavan Irlanti-oppaani, vaan kas kummaa, en jostakin syystä ennättänyt lukea kolmea virkettä enempää...

Keskustelin kyllä lukemisenkin edestä erään uskomattoman fiksun nuoren miehen kanssa kirjoittamisesta ja hieman kirjoistakin, joten varmaankin kerron keskustelumme sisällöstä hieman, kunhan saan ajatukseni kasaan. Ehtiihän noita kirjoja lukea täällä kotonakin! (... En olisi aiemmin ihan heti uskonut sanovani noin.)

Lisäksi väsäsin itselleni päiväkirjan paikalla olleista askartelutarvikkeista, joten kyllä tämä lukeminen ja kirjoittaminen tuli hoidettua lomallakin, vaikkakaan ei aivan sillä normaalilla tavalla.


Tämän merkinnän pääaihe on kuitenkin tuttuun tapaan tietty viikon kirja (yksikössä tällä kertaa), joten koetan siirtyä asiaan.

• Mark Millar & John Romita Jr.: Kick-Ass En tiedä, mitä odotin teokselta, mutta olin melko pettynyt saatuani sen luettua. Ensinnäkin, miksi pitää tehdä cliff-hanger -loppu tarinaan, mikäli ei jatka sitä? Ymmärrän kyllä, että se on kuin avoin loppu, mutta se vaikutti vain seuraavan teoksen teaseriltä - tosin seuraavaa teosta ei ole vieläkään olemassa, vuosia ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. En myöskään pitänyt tarinaa kovinkaan uskottavana, vaikka se tapahtuukin tavallaan meidän todellisuudessamme. Enkä myöskään pitänyt piirtotyylistä paljon, vaikkakin täytyy sanoa, ettei se nyt niin huonoa ollut. Veri (jota oli runsaasti) vain näytti limalta, se kai minua eniten ärsytti. Annan kuitenkin pisteitä tarinan romantiikkapuolen epätodennäköisestä, epätyypillisestä päätöksestä (enkä vain siksi, että päähenkilö oli niin vastenmielinen)! En ole nähnyt elokuvaversiota tästä, joten en tiedä, kuinka uskollinen filmi on sarjakuvalle, mutta tämän teoksen perusteella en kyllä edes halua nähdä leffaa. Tämä ei sinänsä ole huono, tämä ei vain ole yhtään minun makuuni. Millään tavalla.

Muitakin "no joo..." -juttuja löytyy! Leirillä satuttelin itseäni milloin mitenkin, enkä vieläkään ole päässyt siitä eroon - nukuin nähtävästi yön kirjoituskäteni päällä ja nyt se on kipeä ja kiukuttelee. Surkuhupaisaa. Kirjoittajan ammattivaivoja: käteen sattuu.

Kirjanmerkit ovat muuten hyödyllisiä! Luen juuri True Blood Omnibus II:ta ja kirjanmerkkinäni on vanha da Vinci -koodi -elokuvan mainoskirjanmerkki, jossa Mona Lisa hymyää. Vasta nyt, kirjanmerkkiä hetken vastaanottavaisen ymmärtäväisesti tuijoteltuani ymmärrän, miksi hänen ilmeensä ja persoonansa on niin suuri mielenkiinnon kohde. Jo vuosia olen surkutellut, kun en tajua, mikä siinä on niin kamalan kiinnostavaa... Nyt se hehkulamppu viimein syttyi!


Koska en jaksa ruksuttaa aivojani keksimään mitään järkevää kysymystä ja koska leirillä meillä oli hauskaa huonojen iskurepliikkien kanssa, kysyn teiltä tällä kertaa:
Mitä iskurepliikkiä Mona Lisa käyttäisi, jos istuisi samannäköisenä baarin tiskillä? (Plussaa kirjallisuuteen liittyvistä / sanaleikkejä sisältävistä iskuyrityksistä!)

(c) JFlatN