Vanhempaa vuosimallia

Koska vuoden kirjat 2010 -merkintäni on ollut melko suosittu sivukatselulukujen perusteella, olen jo jonkin aikaa miettinyt tekeväni samanlaisen myös vuodelta 2009. Aikaisempia vuosia ei ole yhtä helppo tehdä, sillä sitä ennen en pitänyt erillistä listaa lukemistani kirjoista. Lukukokemukset löytyvät kyllä päiväkirjoista, mutta niiden etsimiseen menee enemmän työtä kuin mihin voin tällä hetkellä panostaa... Katsokaa siis tätä merkintää sillä mielellä, että seuraava vastaava tulee vasta ensi vuonna! (Jee! / Buu!)

Without further ado, vuonna 2009 lukemani kirjat, joista pidin ja joita suosittelen tutustumisen arvoisina.

• Hugleikur Dagsson: Onko tämä muka hauskaa? Ihanan mustaa huumoria kyllästettynä rakastettavan yksinkertaisilla piirroksilla. Onko tämä muka hauskaa? No totta helkkarissa on.
• Sebastien Japrisot: Pitkät kihlajaiset Kaunis ranskalainen kertomus ensimmäisen maailmansodan aikaan tapahtuvasta erikoisesta romanssista. Kirjassa on sama kaunis tunnelma kuin elokuvassakin.
• T.S. Eliot: The Old Possum's Book of Practical Cats Kokoelma, johon menestysmusikaali Cats perustuu. Jokaiselle kissojen ystävälle ja omistajalle - varmasti omakin karvaturri löytyy käytännöllisten kissojen kirjasta. On toki eri asia, millä nimellä...
• Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli Ihastuttavan inhorealistista ranskalaiskirjallisuutta; novelleja, joiden ainoa yhteinen tekijä on teema ja/tai aihe äiti. Kieli on kauniin yksinkertaista ja rauhallisen toteavaa; lukijaa revitään usein ihailun ja inhon tuntemusten välillä.
• Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa Samankaltainen kuin yllä, mutta tällä kertaa novellien ihmisiä pyörittää rakkaus moninaisine ilmestymismuotoineen. Lukijan ei kannata odottaa mitään söpöilyä tai ihania vaaleanpunaisia loppuja.
• Ian Harrison: Maapallon matkaopas - Friikit faktat Jokaiselle Trivial Pursuit -fanille. Sisältää vähän kaikkea kaikesta (mm. hyttysistä, hassuista laeista ja Viiltäjä-Jack -murhista). Monipuolinen kuvitus sopii teokseen eikä teksti ota elämää liian vakavasti.
• Vicki Myron: Kirjastokissa Tositapahtumia kertaava kirjastotädin kertomus ihastuttavasta kissanpennusta, joka oli hylätty talvipakkasilla kirjojen palautuslaatikkoon ja joka toivuttuaan hurmasi kaikki työntekijöistä asiakkaisiin. Ja lukijoihin.
• Ernest Hemingway: A Farewell to Arms Minimalismin mestarin osittain omaelämäkerrallinen teos ensimmäisestä maailmansodasta Italiassa, nuoresta ambulanssinkuljettajasta ja lomaromanssin tuomista sotkuista. Hemingway jättää tunteet lauseiden väliin, joten lukija saa niitä hieman kaivella esiin, mutta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. On miltei hämmästyttävää, kuinka paljon tuntemuksia Hemingway saa lukijassa aikaan lähestulkoon kokonaan tapahtumiin perustuvalla tekstillään.
• Ron Hansen: The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford Proosaa ja faktoja sekoitteleva hidastempoinen, mutta kaunis kertomus Jesse Jamesin jengistä ja siitä, kuinka Robert Ford surmasi "Amerikan Robin Hoodin". Elokuvan nähneille tuttua kauraa.
• Amanda Foreman: The Duchess Kaunis ja mukaansatempaava elämäkerta Georgianasta, Devonshiren herttuattaresta ja Dianan esivanhemmasta. Kirjan lukee kuin minkä tahansa hyvin tehdyn romaanin, mutta teos on kuitenkin kaiken upeutensa alla täynnä faktoja. Lukija oppii tuntemaan paitsi Georgianan sosiaalipiireineen, myös esimerkiksi Marie Antoinetten ja keskivertokansalaisen elämää 1700-luvun Englannissa, politiikkaa ja hienostopiirien vaatimuksia unohtamatta.
• Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa Suloisen vanhanaikaiseen tyyliin kirjoitettu toimiva, maalaisjärkeä ja oman asenteen tärkeyttä julistava hupaisa opas elämään ja ihmissuhteisiin. Tulokset eivät ole taattuja, mutta voisin taata kaikille mukavia hetkiä kirjan parissa.
• Juhani Aho: Papin tytär · Papin rouva Kansalliskirjallisuutemme perushelmiä; papin tyttärestä (eri) papin rouvaksi kasvava Elli on lumonnut lukijoita ilmestymisistään asti. Surullisen realistinen tarina toteutumattomista unelmista toimii myös muistutuksena naisten kohtalaisen uusista oikeuksista elää oman mielensä mukaan.
• Sylvia Plath: Ariel (englanniksi) Plathin parhain teos, ainakin minun mielestäni. Hän maalaa lukijan mieleen häiritseviä, kolean absurdeja huomioita arkielämästä ja käyttää kieltä mestarillisesti. Lukija ei välttämättä edes ymmärrä kaikkia kielikuvia ja vertauksia, mutta mieleen jäävä tunnelma on uskomattoman vahva, kaikessa hyytävyydessään räikeä.
• Xiaolu Guo: A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers Englannin kieltä rakastaville ja siitä pitäville realistiromantikoille oikea aarre! Kieltä huonosti osaava kiinalaistyttö saapuu Englantiin, ihmettelee ja opettelee kieltä ja rakastuu samalla omalaatuiseen mieheen. Kirjassa parasta on päiväkirjamainen teksti, josta protagonistin kielenopettelua voi seurata "reaaliajassa".
• Sōseki Natsume: I Am a Cat Iso paksu kirja täynnä japanilaista viisautta ja hymyilyttävää kissanelämää. Kissoista erityisesti pitäville tämä on ehdoton lukuelämys, joskin kyyneleet virtaavat lopussa vuolaasti. Japanin kirjallisuudesta muutenkin kiinnostuneiden kannattaa myös vilkaista teosta.
• J.K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire ... Tarvitseeko tätä edes perustella? Jos joku kaipaa lisäperusteluja, niitä saa kysellä. Muutoin annan teossarjan täysin ansaitseman maineen puhua kirjan puolesta.
• Irvin D. Yalom: Rakkauden pyöveli ja muita tarinoita psykoterapiasta Työuransa aikana paljon erilaisia normaaleista ihmisistä oudoilta tuntuvia tilanteita ja tapauksia kokenut psykoterapeutti kertoo muutamasta mieleenpainuvasta tapauksesta, joilla on hyvin vähän yhteistä keskenään terapeutin ja rakkauden teeman lisäksi. Mielenterveyspalveluita käyttäville lukijoille kirja on lämmintä luettavaa - on ihana tietää, että on olemassa oikeasti sympaattisia, asiansa osaaviakin ammattiauttajia! Elämänsä "normaaleina" eläneet lukijat puolestaan saavat kurkistaa "hullujen" ihanan värikkääseen ja tunnerikkaaseen maailmaan.
• Irvine Welsh: Trainspotting (englanniksi) Skottimurretta, Edinburgh ja elämäläheistä filosofiaa menevien nuorten huumekundien seurassa! Mitä enempää voisikaan toivoa? No, ehkä pätevästi käännetyn suomennoksen. (En suosittele suomennosta, sillä luettavuudestaan huolimatta itse käännöstyö on tehty melko ala-arvoisesti - jotkin virkkeet on käännetty niin, että alkuperäinen asia on unohdettu kokonaan.) Sekä elokuva että kirja nauttivat kulttimaineesta, joka on täysin ansaittu.
• Anonymous: Aesop's Fables Vanhoja, varmasti kaikkien lapsuudesta tuttuja opettavaisia tarinoita. Mukana oli iso liuta ainakin minulle ennestään tuntemattomiakin lyhyitä tarinoita, ja onhan se aina mukava virkistää muistiaan muutenkin tällaisten asioiden suhteen. Samassa paketissa matka lapsuuteen, suloisia tarinoita ja tirkistelyä antiikin aikaisten lakien ynnä muiden sääntöjen maailmaan.
• Neil Gaiman: The Graveyard Book Gaiman harvoin epäonnistuu, vaikkei aina ihan kotiin asti vetäisikään. The Graveyard Book on kuitenkin Gaimanin koskettavimpia, fiksuimpia ja nerokkaimpia kirjoja. Tarina soveltuu hyvin murrosikäisillekin, mutta aikuisille sen lapsenomainen maailma ja teksti aikuisten vitseineen soveltuu aivan erinomaisesti. Tim Burtonin Nightmare Before Christmas - ja Corpse Bride -faneille tätä on pakko suositella.
• Ian McEwan: Ikuinen rakkaus Psykologinen trilleri sieltä ei-pelottavammasta päästä. McEwan kehittää upeita, erikoisia tilanteita ja tarinoita romaaneihinsa. Teos ei ole Sovituksen kaltainen mestariteos, mutta omituinen asetelma jää kyllä mieleen, samoin kuin kaunis kieli.
• Roald Dahl: Matilda (suomeksi) Matilda on ensimmäinen kunnon kirja, jonka muistan lukeneeni itse, ja samastuin lapsena päähenkilöön paljon, joten teos ymmärrettävästi edelleen suosikkejani. Dahlilla on ihana taito kirjoittaa tekstinsä niin, että ne vetoavat kaikenikäisiin lukijoihin. Quentin Blaken hupaisan rujo kuvitus kuuluu teokseen aivan kuin nenä naamaan.
• Diana Wynne Jones: Liikkuva linna Jos samanniminen animaatioelokuva on teistä upea, odottakaahan, kun luette kirjan! Pidän animaatiosta, mutta se ei kuulu absoluuttisiin suosikkeihini, joten tartuin kirjaan hieman sekavin tunnelmin. Ei olisi pitänyt - kirja on niin upea, niin taidokkaasti tehty, värikäs ja mukaansatempaava, että kuka tahansa lopettaa sen innostuneena ja miltei aloittaa alusta vain siitä ilosta, että saa lukea lisää.
• Steven Appleby: Jim - The Nine Lives of a Dysfunctional Cat Lyhyt, mutta mahtava! Pelottavan paljon Ralph Steadmanin kuvituksia muistuttava kuvitus siivittää epäonnisen Jim-kissan läpi yhdeksän elämän; melodramaattisten kuolemiensa välillä Jim ehtii huomioida yhtä sun toista outoa ihmiseläinten elämistä... Mustan huumorin ystäville. (Sopii myös kissojen ystäville; ei tarvitse pelätä traumatisoituvansa.)
• Edwin Abbott Abbot: Flatland Kuka olisi arvannut, että matematiikan pohjalta saa näin hurmaavan, monitasoisen (haha, sanaleikki tarkoituksella) teoksen! Matematiikka ja minä emme oikein tule toimeen, mutta tämän luettuani olin kyllä valmis antamaan sille uuden mahdollisuuden. Sisältää ovelaa filosofista ajattelua logiikan ja matematiikan sääntöjen taa piilotettuna, hupaisista hahmoista nyt puhumattakaan.
• Kurt Vonnegut: Slaughterhouse 5 Tiedättehän, kuinka tätä kirjaa aina kehutaan ja ylistetään? Siihen on syy. Se syy on, että näin lyhyeen teokseen Vonnegut on tunkenut aivan uskomattoman määrän paikkoja ja tilanteita, jotka häkellyttävät niin lukijan kuin päähenkilönkin. Kehystarinana toimii sota-aika, joka luo pikantin kontrastin kaikille muille miljöille. Lukijalle jää hengästynyt, ihastunut fiilis viimeisen sivun jälkeen - ja halu lukea Kilgore Troutin kirjoja.
• Jeffrey Eugenides: Middlesex (englanniksi) Eeppinen, monta sukupolvea ja perhesiteitä kumpuileva teos, joka on samaan aikaan kasvukertomus ja pohdinta sukupuolesta ja sen merkityksestä elämään. Eugenidesin tyyli on samantapaista kuin aiemmassa hittikirjassaan Virgin Suicides - kauniina kuolleet, joten monta sataa sivua menee kevyesti yhdellä lukukerralla. Polveileva tarina pitää lukijansa hyvin otteessaan ja päähenkilö perheineen on aivan ihastuttavan sympaattinen.
• Louisa May Alcott: Little Women Kaikkien tyttökirjojen äiti! Ja samalla toki oivallinen tapa kurkistaa Yhdysvaltain sisällissodan aikaiseen arkielämään pienessä kaupungissa. Alcottin teoksessa kenties parasta on se, etteivät hahmo toimi ennalta-arvattavasti - moni juonikäänne tulee lukijalle melko yllättävänä.
• Maria Jotuni: Suhteita · Rakkautta Jotuni kirjoittaa ilahduttavan vaihtelevasti, eri tyylejä ja miljöitä käyttäen - teoksissa tuskin on kahta samankaltaista novellia. Novellien teemat pyörivät vahvasti ihmissuhteiden eri tunteiden ympärillä, mutta jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Myös suloisen vanha kieli on hyvä syy kurkistaa teoksiin.
• Alan Moore: Watchmen Pakkohan se on näin kuuluisa sarjakuva/graafinen romaani lukea... Vaikka lopetus toki eroaakin elokuvasta hieman, on teos aivan yhtä henkeäsalpaava, upean monitasoinen ja polveileva kuin filmiversiokin. Kuvitus on hellyyttävän 1960-lukuista.
• Jim Davis: Paksu-Karvinen 3 Pitääkö kaikkien tuntemaa ja rakastamaa kissaa perustella?
• ed. David Marcus: Phoenix Irish Short Stories 2003 Vaikuttavia, järisyttäviä irlantilaisia novelleja tunnetuilta ja tuntemattomilta kirjoittajilta.
• Jim Davis: Paksu-Karvinen 8 Hei, se on Karvinen!
• Carrie Fisher: Wishful Drinking Ihan ensimmäiseksi - tässä kirjassa on yksi maailmanhistorian parhaista kansikuvista. Star Warsin prinsessa Leiana aina muistettava näyttelijätär kertoo muistelmissaan avoimesti ja hauskasti sekavista perhesiteistään, elämästään alkoholin ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa unohtamatta tietenkään sitä kuuluisaa elokuvatrilogiaa.
• Alice Sebold: The Lovely Bones Nuori Susie on raiskattu ja murhattu, ja kirjan tarinan aikana hän seuraa taivaasta perheensä yrityksiä saada syyllinen selvitettyä ja oikeuteen. Omintakeinen lähtökohta ja perheen realistiset tuntemukset ja reaktiot Susien kuolemaan liittyen tekevät teoksesta koukuttavan lukukokemuksen. Kirjan nimi viittaa Susien perheeseen ja ystäviin, jotka jotenkin selviävät ja pystyvät jatkamaan elämäänsä, kukin omilla tavoillaan.
• Gyles Brandreth: Oscar Wilde and the Candlelight Murders Tosielämässä Sherlock Holmesin luoja oli Oscar Wilden tuttava. Tosielämässä Oscar Wilde oli nerokas, älykäs, värikäs mies. Brandrethin kirjasarja yhdistelee luovasti Wilden parhaita sitaatteeja, elämää ja Sherlock Holmes -meininkiä. Kevyttä, mutta hiton älykästä murhamysteeriä etsiville ja Wilden ja viktoriaanisen Englannin ystäville. Aivan mahtava sarja, rakastan.
• J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince Tämä on ehdoton lempikirjani koko Potter-sarjasta. Horcruxes, Snape ja Dumbledore, nuori Tom Riddle, Ginny... mitä muuta voisi toivoa?
• F. Scott Fitzgerald: The Diamond as Big as the Ritz & Other Stories Kultaisen jazz-kauden kunkku onnistuu aina: novellit ovat täynnä tunnelmaa ja kitkerään ihmistuntemusta. Ei romantikoille, mutta realisteille kyllä. Teemat ovat 1920-luvun kiintopisteitä: vauraus, pinnalliset ihmissuhteet, sodanjälkeinen elämänkepeys.
• Leonard Cohen: Book of Longing Teos on täynnä runojen ja laulujen välimuotoja, kipeitä, raakoja, koskettavia. En yleensä edes välitä runoista niin kovasti, mutta moni suosikkini löytyy tästä kirjasta.
• Mervi Marttila: Parantunut hoidosta huolimatta - Päättömiä potilaskertomuksia En tiedä, onko lohduttavaa, että huippukoulutetut lääkäritkin tekevät tällaisia kömmähdyksiä, vaiko huolestuttavaa, että he tekevät tällaisia kömmähdyksiä. Virheet eivät onneksi vaikuta kenenkään henkeen - paitsi, jos kuolet nauruun tätä teosta lukiessasi. Nauruterapiaa parhaimmillaan kaikille ihmisruumiin ihmeiden ystäville ja lääkäriksi kouluttautuville.
• Jouni Paakkinen: Yhdeksänmetrinen maasika - Käännöskukkasten parhaita Käännöskukkasista teinkin jo merkinnän, joten tiedätte, kuinka paljon hupia niistä löytyy. Nauruterapiaa kansalle! Kieliä osaamattomatkin saavat hupinsa irti, sillä kirjassa selostetaan vaikeammat termit ja niiden oikeat käännökset.
• Jouni Paakkinen: Agentti Appelsiini - Käännöskukkasten parhaita 2 Lisää outoja ja hupaisia käännöksiä. Nauru pidentää ikää, muistakaahan...
• Mervi Marttila: Sydänäänet kuuluneet lapsesta saakka - Päättömiä potilaskertomuksia 2 Kts. yllä.
• Alan Moore & Kevin O'Neill: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga Sarja on sittemmin lopahtanut, mutta ensimmäinen osa on kaikessa hienoudessaan nerokas. Otetaan tunnetuista kirjoista ja elokuvista suosittuja sci-fi -hahmoja ja laitetaan heidät rikollisuuden partaalla keikaroivaan ryhmään pelastamaan maailma. Ainoa, joka liigasta puuttuu, on elokuvaversiossa hurmannut Dorian Gray.
• Gyles Brandreth: Oscar Wilde and the Ring of Death Jatkoa iki-ihanalle Candlelight Murders -teokselle. Samat perustelut pätevät. (Ja lisänä vielä, että sarjan kansikuvitus on aivan täydellistä.)
• Gyles Brandreth: Oscar Wilde and the Dead Man's Smile Oscar Wilde Murder Mysteries -sarjan kolmas osa. Meno vain paranee: pitäkäähän knallihatuistanne ja kullatuista kävelykepeistänne kiinni!
• Marjo Isopahkala & Mika Terho: Intohimon hullu huhtikuu Kahden runoilijan (ja entisen pariskunnan) kertomus rakkaussuhteensa syttymisestä ja sammumisesta. On jännittävä lukea ensin toisen näkökulmasta kirjoitetut runot, ja sitten toisen - kuinka eri lailla samat ihmiset voivat nähdä jonkin asian! Kirjoitelmat eivät myöskään todellakaan ole mitään hattaranpehmoisia rakkauslurituksia vaan kovia ja särmäisiä. Vaikuttava teos ja lukukokemus.
• Matthew Pearl: The Poe Shadow Oscar Wilde -sarjan tapainen mysteeri, joka sijoittuu Edgar Allan Poen kuolinhetken ympärille. Suurin osa teoksesta on toki fiktiota, mutta kevyttä 1800-luvun jännitystä kelpaa kyllä lukea silti. Ja suurta kauhukirjailijaa kohdellaan kunnioittavasti, mikä on tärkeätä.
• Rebecca Reisert: Ophelia's Revenge Teos itse ei välttämättä ole niitä maailman parhaimpia, mutta minuun vetosi tapa, jolla tutusta ja rakkaasta näytelmästä on saatu aivan uusi, erilainen tarina esiin muokkaamatta Shakespearen teoksen tapahtumia. Tässä taas näkee, kuinka pelkkä näkökulman vaihdos tuo ihan uusia sävyjä tuttuun tekstiin ja tapahtumiin.
• Philippa Gregory: The Other Boleyn Girl Minä rakastan Anne Boleyniä. Tai ainakin hänen hahmoaan populäärikulttuurissa. Gregoryn kirja on lisäksi viihdyttävä, informatiivinen (se vähä, mitä seurasin tarkkaan, noudatti historiankirjojen oppeja) ja koskettava. Lukija saa itse oman mielipiteensä ja sympatioidensa mukaan päättää, kumpi Boleynin siskoksista on se "toinen tyttö", mutta joka tapauksessa hahmot saavat väriä kasvoilleen ja ansaitsevat lukijan säälin aivan uudella tavalla Gregoryn parhaassa kirjassa.
• Deborah Spungen: Nancy (suomeksi) Riipaiseva muistelma Nancy Spungenin lyhyeksi jääneestä elämästä, joka oli pituudestaan huolimatta täynnä ongelmia ja kiperiä tilanteita. Äidin koskettavan rehellinen avoimuus vie mukanaan.
• Edgar Allan Poe: Korppi ja kultakuoriainen Goottikauhun mestarin kokoelma. Varsinkin kauhukirjallisuuden ystävien olisi hyvä vilkaista kirjaa nähdäkseen, mistä suosittu genre on lähtöisin; teos tosin onneksi sopii myös meille heikkohermoisemmille, sillä harva teksti on loppujen lopuksi selkäpiitä karmivan pelottava tai ilmiö jää selittämättä. Poen teoksissa juuri selitettävyys hurmaa: toki esimerkiksi muumion henkiinherättäminen on kummallista, mutta Poe onnistuu kertojansa kautta selittämään asian järkeväksi. Poen parasta antia ovat kuitenkin mysteerit, joita ratkaisee Sherlock Holmesin edeltäjä C. Auguste Dupin.
• Elizabeth Hay: A Student of Weather Kaksi nuorta sisarta asuu isänsä kanssa keskellä ei-mitään, ja elämä on samaa puuduttavaa rutiinia, kunnes eräänä päivänä ovelle ilmaantuu säätä tutkiva nuori mies. Molemmat sisaret rakastuvat mieheen, eikä heidän elämänsä enää koskaan ole samanlaista. Kliseiseltä romanssilta kuulostava juoni toimii yllättävän hyvin ja sisältää häkellyttäviä käänteitä. Hay on myös onnistunut miljöön ja tunnelman kuvauksissa aivan erinomaisesti; lukija miltei on nuorempi sisar, keskellä tuulista aavikkoa tuntemuksineen ja ajatuksineen.
• Nikki Sixx with Ian Gittins: The Heroin Diaries: A Year in the Life of a Shattered Rock Star Rokkari Nikki Sixxin huumehöyryiset päiväkirjamerkinnät näyttävät lukijalle sen puolen tähteydestä, mistä harvoin puhutaan: huumesekoilut, yliannostukset, äkilliset kuolemat ja vastuuton elämäntyyli vievät Nikkiä ahdistuksesta toiseen. Kirja on upean rehellinen ja avoin, ja graafinen toteus on todella hieno. En tuntenut ennen kirjan lukemista Sixxin kuin nimeltä, joten teos sopii hyvin myös herran musiikkuraa tuntemattomille.
• Neil Gaiman: Smoke and Mirrors Kokoelma Gaimanin novelleja, joiden punaisena lankana läpi kirjan toimii yliluonnollinen ja fantasiamaailman hahmot. Teos ei välttämättä sovellu ainakaan herkkien lukijoiden iltalukemistoksi, mutta päivänvalossakin teksti lumoaa ja novellit ovat sopivan lyhyitä nautittaviksi pala kerrallaan. Tunnelma on useissa novelleissa samankaltainen, mutta juonet ja hahmot vaihtelevat paljonkin, joten tylsistymään ei pääse. Gaimanille tuttuun tyyliin myös musta huumori ja kauniit virkkeet kukkivat läpi sivujen.
• Tove Jansson: Muumi 1 Muumeista on nykyään tehty enemmän lapsille suunnattu brändi, mutta mielestäni nämä vanhat sarjakuvat sopivat enemmän aikuisille. Vitsit ovat hieman roisimpeja, eivätkä lapset välttämättä edes ymmärrä kaikkia hupaisuuksia. Luin nämä ensi kerran jo pienenä, ja yhä palaan niihin tasaisin väliajoin hekottelemaan muumiperheen kepeää elämää ja omalaatuista elämänasennetta. Teksti toimii ja kuvitus on hymyilyttävää. Hakuna matata!
• Tove Jansson: Muumi 2 Lisää iki-ihanaa muumielämää.
• Tove Jansson: Muumi 4 Ja lisää. (Kirjaa numero 3 ei ole listalla, sillä en omista sitä, enkä ole lukenut sitä...)
• Tove Jansson: Muumi 5 Lisää vielä!
• Tove Jansson ja Lars Jansson: Muumi 6 Tove Janssonin veli on hypännyt kuvioihin mukaan, ja jos mitään, meno vain paranee.
• Tove Jansson ja Lars Jansson: Muumi 7 Samaa ihanuutta edelleen.
• Tove Jansson ja Lars Jansson: Muumi 8 Makeaa mahan täydeltä.
• Tove Jansson ja Lars Jansson: Muumi 9 Ainoa huono puoli kirjassa on, että se loppuu.
• Terry Pratchett and Neil Gaiman: Good Omens Kaksi mahtavaa kirjailijaa on yhdistänyt voimansa ja kirjoittanut hullunhauskan apokalyptisen teoksen, jossa seikkailevat niin nykyajan lapset kuin Raamatun maailmanlopun neljä hevosmiestä. Pratchettin kirjoja en ole oikein lueskellut, joten en osaa sanoa, miten kirja vertautuu hänen muihin töihinsä, mutta Gaimanin kirjoihin verrattuna tämä on samankaltaista menoa, vain pari potenssipykälää ylemmäs kohotettuna. Eli aivan mahtavaa. Naurunpyrskähdyksiä pääsee suusta harva se sivu!
• Gabriel García Márquez: Rakkautta koleran aikaan Eeppisten, useita sukupolvia käsittelevien romaanien mestari on jälleen onnistunut. Kirjan tunnelma on ymmärrettävästi melankolinen, mutta lopun iloinen sävy jättää lukijalle hyvän fiiliksen. Juoni ei ole yltiö-disneymäinen eikä rakkauden raakuutta kaunistella, mutta romantiikasta pitävät rakastuvat varmasti kirjaan - viimeistään sen viimeisen sivun jälkeen. Tällaiset tarinat, vaikka ovatkin fiktiota, vahvistavat uskoani ihmisiin ja elämään.
• Sylvia Plath: Lasikellon alla Plathin ainoa romaani, vahvasti omaelämäkerrallinen kertomus mieleltään järkkyneestä Estheristä lumoaa yhä edelleen. Alku voi tuntua hieman puuduttavalta, mutta viimeistään Estherin alkaessa oireilla kunnolla lukija liimautuu sivuihin kiinni. Plath pukee useita hirvittäviä ja hirvittävän kauniita ajatuksia upeasti yksinkertaisiin virkkeisiin. Tunteiden ajoittainen lakonisuus vahvistaa vaikutelmaa entisestään. Kuten Plathin runojenkin kanssa, lukijalle jää vaikuttunut, mutta hieman (hyvällä tavalla) häiriintynyt olo.
• Sir Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes Kenties se kuuluisin Holmes-teos. Sisältää tusinan toinen toistaan nerokkaampia novelleja, joissa Watson esittelee rakkaan ystävänsä ihmeellistä ongelmanratkaisukykyä. Vaikka suosittelenkin lukemaan Holmesit julkaisujärjestyksessä (eli A Study in Scarlet ensimmäiseksi), tämä on myös hyvä aloitusteos. Ja kuka voisikaan unohtaa skandaalia Bohemiassa, punatukkaisten seuraa tai kirjavaa huivia?
• Sylvia Plath: Johnny Panic and the Bible of Dreams and other prose writings with an Introduction by TED HUGHES Plathin aviomiehen toimittama teos sisältää naisen vähemmän tunnettuja töitä ja paljolti pätkittyjä palasia päiväkirjamerkinnöistä. Suosittelen kirjaa enemmän sen sisältämien novellien ja runosuunnitelmien kuin päiväkirjamerkintöjen vuoksi, mutta Plathin faneille ehdotan, että lukevat ensin tämän teoksen ja sitten The Unabridged Journals of Sylvia Plath -teoksen. 

Luin vuonna 2009 loppuun yhteensä 129 kirjaa, joten tässä tosiaan on vain kokoelman kerma. Kaikki ovat lukemisen arvoisia omilla tavoillaan - toiset ovat kauniita, toiset rujoja, mutta kaikki ovat upeita.

Vuosi 2009 oli tietysti jo aivan hirveän kauan sitten, mutta muistatteko te yhtään lukemaanne kirjaa siltä vuodelta? Assosioivatko aivonne sen vuosiluvun johonkin tiettyyn kirjaan?

Minulle tulee aina mieleen Plathin Ariel, The Duchess, Aho ja Jotuni, koska muistan lukeeni niitä koulussa ennen loppukokeita edeltäviä kertaustunteja. Muistan, kuinka luokkakaverini ihmetteli, miksen kertaa kokeisiin tulevia kirjoja vaan luen lisää uutta. Samoin I Am a Cat, Ophelia's Revenge ja Trainspotting tuovat mieleeni synkät kesäyöt, joina valvoin aamuun asti ja ahmin kirjoja silmät kuumeisina.


EDIT: Tähän merkintään ei valitettavasti voi lisätä kirjailijoiden tunnisteita, koska Blogger on asettanut tunnisteiden kokonaispituusmaksimiksi 200 merkkiä. Ymmärrettävästi tämän merkinnän tunnisteet vievät rutosti enemmän kuin 200 merkkiä, joten pahoittelen tilannetta, mutten voi mitään.