Laiskanläksyjä

Kävin torstaina kirjastossa ystäväni kanssa, ja sen jälkeen piipahdin mummilla vielä. Palasin kotiin yhdeksää lainakirjaa kantaen. Minullahan ei ollut aiempia lainoja vielä kesken täällä kotona, ei...

Mutta asiaan, eli paljon laiminlyötyihin viikon kirjoihin. Kahden viime viikon kirjat ovat siis tässä;

• Nicola Wood: Scottish Proverbs Voi, mikä pieni hauska kirja! Tämä on täynnä skottilaisia tunnettuja viisauksia. Jotkut sanonnoista ovat "perusenglanniksi", ja toiset puolestaan on kirjoitettu Skotlannin murteella (ei siis skottigaeliksi, vaan eräänlaiseksi väännellyksi englanniksi). Pidin skottimurteen lausahduksista enemmän, koska se kieli ja ääntämistyyli on puolet hauskuutta siellä päässä Brittein saaria. Kirjassa ei luultavasti ole kenenkään elämää radikaalisti muuttavia sanontoja, mutta useat niistä ovat fiksuja, kieli-keskellä-poskea -tyylistään huolimatta, ja kaikki ovat ihanan skotlantilaisia.
• Elisa Hauhio, Satu Paakkala & Jari Sadinmäki: Suru Pidin teoksen koristelemattomuudesta: suru ja sureminen oli laskettu esille ilman selityksiä tai ehostuksia, raakana ja kipuilevana ja näkyvyydestään huolimatta yksityisenä. Pidin myös tekstin kirjemäisyydestä, lyhyistä ja rehellisistä pätkistä lähettämättömiä kirjeitä kadotetuille rakkaille. Teoksessa oli monia, monia kohtia, jotka olisin voinut itsekin allekirjoittaa täysin, mikä todistaa, että suru on pohjimmiltaan universaalia. Kirjoittajat käyvät myös teoksen aikana läpi surun eri vaiheita, ja ovat lopussa jo miltei valmiita menemään eteenpäin elämässään - eivät unohtamaan tai päästämään irti, mutta olemaan kykeneväisiä hymyilemään ja kiitollisia menetettyjen ihmisten kanssa vietetystä ajasta. Kirja on hyvin, hyvin surullinen ja saattaa repiä herkemmiltä lukijoilta suuriakin haavoja auki, vaikka onkin niin lyhykäinen, mutta samalla teos on lohduttava ja rohkaiseva. Vaikka et olisi vielä (tai koskaan) valmis menemään eteenpäin, ainakaan et ole yksin tunteidesi kanssa, vaikka läheisesti eivät ymmärtäisikään suruasi. Ja ainakin minulle oli ihanaa, että joku toinen oli pukenut tunteitani sanoiksi.
• Charlaine Harris: True Blood Omnibus II (Southern Vampire Mysteries -sarjan kirjat 4-6: Dead to the World, Dead as a Doornail, Definitely Dead) Pidin kirjoista, vaikkakaan en älyttömän paljon. Ne ovat kaikki OK ja niillä on samat hyvät ja huonot puolet. Suurin miinus tulee edelleen siitä, että Sookie ja Bill ovat päähenkilöinä uskomattoman epäkiinnostavia ja joskus jopa ärsyttäviä. Toivoisin, että teoksissa olisi enemmän Pamiä, Ericiä, Alcidea ja Bubbaa. (Vaikka Bubba onkin vain sivuhahmo, hän on edelleen mielestäni yksi koko sarjan parhaimpia asioita.) Teosten huumori onneksi toimii ja juoni kulkee eteenpäin rennosti, sillä sarja ei edes esitä olevansa yläluokkaista älykkökirjallisuutta. Sookie on maalaistyttö ja puhuu ja käyttäytyy kuin sellainen (ja kertojana hän on totta kai koko ajan äänessä). Tämän kokoelman ensimmäinen kirja oli mielestäni tämän kolmikon paras, mutta viimeinen loppui niin jännittävään asetelmaan, että varasin jo seitsemännen kirjan kirjastosta. Kevyttä romantiikkaa ja vampyyrihottiksia kaipaaville suosittelen sarjaa sen satunnaisista pikku nikotteluista huolimatta - ainakin ne ovat vain hienoisia nikotteluja, kun verrataan joidenkin toisten vampyyrisarjojen kokonaisiin öklöttäviin röyhtäyksiin. Ja hei, Alcide ja Bubba ovat hellyyttävän ihania ja Pam, vaikka nainen onkin, hurmaa minulta sukat solmuun.
• Philippa Gregory: The Constant Princess Kirja on Tudor-sarjan ensimmäinen, ja se kertoo Katariina Aragonialaisen kapuamisesta Espanjan Infantasta Englannin kuningattareksi. Olen lukenut kirjan jatko-osan The Other Boleyn Girl aiemmin, ja minusta se oli paljon parempi. Katariinan hahmossa on jotakin, joka jättää hänet lukijalle etäiseksi ja kylmäksi, vaikka historiallinen juoni soljuukin melko onnistuneesti eteenpäin. On toki aivan luonnollista, että kirjoittajan taidot paranevat kirjasarjan kasvun myötä, eikä tämäkään mikään huono teos ole. En menisi niin pitkälle, että suosittelisin tätä, sillä The Other Boleyn Girl vain on paljon parempi kaikilta osin, mutta jokaiselle Tudorien Englannista ja Henrik VIII:n monimutkaisista suhteista kiinnostuneelle tämä on mukavaa lukemista. Saat historiantunnin viihdyttävän lukukokemuksen lisäksi! (Muista tosin tarkistaa faktat jostakin, jos innostut. Kirja ei ymmärrettävästi ole täysin vedenpitävä.)

Jee! Ensi viikolla on sitten luvassa ainakin Macondon viidakkoperheen elämää, Twilight-vampyyrejä ja 1920-luvun elämääntylsistyneisyyttä, ja alkuviikolla mietimme aloitusvirkkeitä ja niiden painoarvoa.

Tällä hetkellä työn (vai pitäisikö sanoa viihtymisen?) alla on se ainainen Raamattu, Nanny Returns, The Other Boleyn Girl ja Dexter is Delicious, eli paljon sarjoja ja jatko-osia. Välillä viihdytän itseäni lukemalla Sherlock Holmes -tietokirjaa.

Ensi viikolla on muuten Englannin kuninkaalliset häätkin! Siinä mielessä The Constant Princess Katariinoineen oli erinomaisen ajankohtaista lukemistoa... Mikäli Kate Middleton nousee koskaan hallitsijan puolisoksi asti, hänestä tulee Englannin kuningatar Katariina VI. Katariina Aragonialainen oli Englannin toinen Katariina-niminen kuningatar.

Mikä on paras historiallinen romaani, jonka olet lukenut? Mistä pidit siinä?