Kielioppi on minulle tärkeätä. Myönnän avoimesti arvostelevani ihmisiä heidän verbaalisten kykyjensä mukaan. Varsinkin internetissä minun on vaikea edes keskustella ihmisten kanssa, jos he eivät osaa omaa äidinkieltään hyvin.
Virheet ovat toki sallittuja. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Jokainen meistä tekee virheitä, ei aina ajattele loppuun asti, näpyttelee vääriä kirjaimia, kirjoittaa yhtä ja ajattelee toista... Minä teen kaikkia näistä, ja niin tekevät kaikki muutkin. (Ja virheellä tarkoitan tässä vahingossa tehtyä virhettä!)
Ja suurin osa kommunikointiahan on ei-verbaalista. Hyväksyn sen ja annan myönnytyksiä kanssaihmisilleni. Internetissä ei-verbaliikka on kuitenkin hyvin, hyvin pienessä osassa. Pääpaino on nimenomaan sillä, kuinka hyvin keskustelun toinen osapuoli ilmaisee itseään verbaalisesti. Sanojen ja kieliopin avulla.
En ala nyt purkamaan turhautumistani amerikkalaisiin teineihin, jotka raiskaavat päivittäin rakasta englantiani ympäri verkkoa. En edes sukella syvempiin vesiin suomen kieliopin takia; pysyttelen matalassa päässä ja työnnän vain kasvoni hetkeksi vedenpinnan alle.
Toivon, että sanomani ei ole leipien jakamista kuolleille, vaan että asia menisi oikeasti perille... vaikka tällä hetkellä, usean yrityksen jälkeen alkaa tuntua vähän toivottomalta.
Mutta mikä ihmeen asia on näin karmea ja koskettava ja ärsyttävä ja yleisesti esillä sekä mediassa että sosiaalisissa kanssakäymisissä? Minäpä kerron.
Minä vihaan, vihaan vihaan vihaan enemmän kuin voin kertoa, sitä, että ihmiset sanovat esimerkiksi kuulostaa hyvälle. Ainoa tapa, jolla tuosta lauseesta saa vielä karmeamman, on tuplata verbin ällät. Missä maailmankaikkeudessa kuullostaa hyvälle kuulostaa hyvältä? Kuullottaminen on keittiössä tehtävä asia, johon usein liittyy sipuli. Ja jos kysyn "miltä kuulostaa?", miten joku voi vastata siihen "hyvälle"?!
(Tuplaällästä tulee mieleen viime vuosi: nauroin puoli tuntia, kun pikkusisko kirjoitti joululahjatoivelistaansa - "joulu lahja toive lista" se oli tosin nimeltään... -, että hän haluaa "kuullokkeet". Kun huomautin asiasta, hän korjasi sanan muotoon "kuullokeet". En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Onneksi korjaus meni lopulta perille oikeassa muodossaan.)
Palatakseni kuitenkin kieliopilliseen raivostukseeni:
Minulle opetettiin yläasteella, ihanan äidinkielenopettajan ollessa luokanvalvojani, seuraavat taivutukset:
- miltä kuulostaa? esimerkiksi "Elton Johnin hehkutus kuulostaa mielenkiintoiselta."
- miltä maistuu? esimerkiksi "Piparit maistuvat kesälläkin jouluisilta."
- miltä tuntuu? esimerkiksi "Pakkastuuli tuntuu iholla jäätävältä ja pisteliäältä."
- miltä näyttää? esimerkiksi "Lady Gagan karva-asut näyttävät hupaisilta."
- mille haisee/tuoksuu? esimerkiksi "Öinen juna haisee kuselle ja kaljalle."
(Toki kieli elää ja muuttuu koko ajan, eli mikäli oppini ovat antiikkisia, kertokaa ja korjatkaa!)
Lähes kaikki taivutukset ovat siis vastauksia kysymykseen miltä, millaiselta tai minkälaiselta. Vastauksen loppuun tulee siis silloin -ltä tai -lta.
Toivoisin, että ihmiset pitäisivät kysymyksen mielessään vastatessaan siihen. Ihan yleisestikin tässä olisi parantamisen varaa, mutta kieliteknilliseltä kannalta on harmillista ja hämäävää, kun taivutusmuoto vaihtuu kesken asian. Se on samanlainen rike kuin persoonan äkillinen ja perustelematon vaihto tekstissä, mutta paljon, paljon yleisempi.
Ja kyse ei todellakaan ole vain minusta ja sinusta. Olen useamman kerran irvistellyt pettyneenä luotettavien ja laadukkaidenkin julkaisujen kirjoitellessa iloisesti "tämä kuulostaa hyvälle!" Ugh.
Tiedän, etteivät kaikki pane niin paljon painoarvoa kieliopille, mutta uskokaa minua - älykkäät tahot arvostelevat teitä ja älyänne. Eivät ehkä tahallaan tai ilkeyttään, mutta arvostelevat kuitenkin.
Tämä ei ole edes vaikea asia! Jo pienellä muutoksella voit vaikuttaa omaan verbaaliseen ulosantiisi merkittävästi.
Ja hei, minäkään en yläasteella tiennyt että hajuihin tulee -lle-pääte... Mutta opettajan korjattua opettelin asian.
Me olemme älykkäitä ihmisiä; puhukaamme siis edes jotenkuten älykkäästi. Yrittäkäämme edes.
Tsemppiä!
Raikas kirjoitus - olisi melkein voinut olla omani! :)
VastaaPoistaOma kokemukseni on että kieliopin tuntemus ja noudattaminen heikkenevät vuosi vuodelta. Oikeasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut uskomaton heikkeneminen. Onko koulujen äidinkielenopetusta jotenkin muutettu vai mistä on kyse?
Myönnän itsekin sortuvani kielivirheisiin mutta yleensä teen ne tahallani, tehostekeinoina rikkomaan tekstin tunnelmaa. Eli minulla on anarkistinen puoleni - en ole puhdasoppisesti vaalimassa kielioppiamme. Pahoittelen mikäli olen aiheuttanut päänsärkyä lukijoille :)
Mutta kai se vaan on niin että kieli kehittyy ja kielioppi seuraa perässä. "Kuulostaa hyvälle" on käytännössä vakiintunut ilmaus ja kohta se varmaan otetaan kielioppiin.
Mitä tulee muihin ihmisiin suhtautumiseen niin minulla on ristiriitainen näkemys asiasta. Huono kielenkäyttö on usein merkki muunkinlaisesta kyvyttömyydestä eri osa-alueilla. Toisaalta olen nähnyt johtavassa asemassa olevia henkilöitä jotka tekevät yksinkertaisia yhdyssana- ja taivutusvirheitä. Pääsääntöisesti lahjakkaat ihmiset ovat kyllä verbaalisestikin lahjakkaita. Joka tapauksessa keskustelukumppanin huono kielenkäyttö häiritsee keskittymistäni.
Tämä oli Noorikselta mainio keskustelunavaus aihepiiristä, jota olen usein pohtinut. Eikä tähän ole yksinkertaista vastausta.
Tosin blogikirjoituksessa oli yksi kohta, joka ei aivan auennut minulle: "älykkäät tahot arvostelevat teitä ja älyänne". Voisiko Nooris hiukan selventää tätä kohtaa meille?
VastaaPoistaNyt kyllä kiinnostais tietää että mistä lähtien virheet on ollu tunnelmanluojia. Ymmärrän esimerkiks sen, että ei kirjota kirjakielellä koko ajan (en ite kirjota koskaan), mutta se on ihan eri asia. Tai esimerkiks vierasperästen sanojen kirjottaminen suomalaisella tavalla ja pienellä alkukirjaimella - tääkin voi tekstilajista riippuen olla puhdas tyylikeino. Mutta VIRHEET, ihan selkeät virheet (joista omia suosikkeja on mm. omata, enään, kuullostaa ja piirrustus) ei kyllä mun aivoissa mitenkään taivu tyylikeinoiks.
VastaaPoistaJa toivotaan nyt herrajumala jokanen raaja ristissä ettei "kuullostaa hyvälle" tuu koskaan osaks suomen kielioppia.
Ja oon sitä mieltä että se on edelleen enemmän virhe ku vakiintunu ilmaus.
MIKSI ihmeessä teet tahallasi kielioppivirheitä? Kerro minulle, en todellakaan ymmärrä perusteluasi. En ymmärrä, miten se muka parantaa mitenkään tekstiä tai keskustelua. Rikkoo kyllä, mutta huonossa mielessä...?
VastaaPoistaKirjoitit:
" "Kuulostaa hyvälle" on käytännössä vakiintunut ilmaus ja kohta se varmaan otetaan kielioppiin."
EI. Ei ei ei. Se, että oppimattomat tai paremmin tietämättömät käyttävät jotakin sanamuotoa ei tee siitä hyväksyttävää. Jos tuo muoto otetaan viralliseksi kieliopiksi, kaikki oppimani menee pirstaleiksi. Näihin taivutusmuotoihin on säännöt. Kielioppi on joiltakin osin yhtä loogista ja selkeää kuin matematiikka - pitäisi vain saada oppi perille ihmisille. En minäkään osaa matematiikkaa, mutta en myöskään mene vaihtelemaan sen ratkaisusääntöjä mieleni mukaan...
On kyllä totta, että kieliopin osaaminen ei anna kuvaa ihmisen koko osaamisesta - minä vain jotenkin yhdistän sen helposti vähemmän älykkäiden ihmisten puheisiin. Ja on toki joskus häiritsevää, että esimerkiksi arvostettu toimittaja tai ansiokkaan firman pomo ei osaa yksinkertaisimpia kielioppisääntöjä. Melkein ihmettelen miten he ovat päässeet niin pitkälle ja korkealle niin köykäisillä taidoilla. Herää kysymys mitä he osaavat, jos eivät osaa edes äidinkielen perusoppeja.
Ihmettelemälläsi kohdalla tarkoitin, että asiat osaavat ihmiset arvostelevat ihmisen verbaliikan ja kieliopin osaamisen perusteella ihmisen älyä. Useimmat tuntemani älykkäät ja fiksut ihmiset ovat myöntäneet aivan avoimesti, että pitävät kieliopillisesti köyhempiä ihmisiä tyhminä. Julmaa ja kapeakatseista? Osittain, mutta ymmärrän ajatuksen.
Ensimmäinen kommenttini oli siis Ilkalle.
VastaaPoistaElinalle: kiitos kaikesta, nyökyttelen päätäni joka sanasi kohdalla. Kiitos kiitos. <3
Elinan kanssa mielestäni kiteytimme virheen ja vakiintuneen ilmauksen eron hyvin chatissä asiaa puidessamme:
VastaaPoista"Vakiintunut ilmaushan on usein semmoinen poikkeava, "vähän outo", mutta ei räikeän väärä/väärin."
Vakiintunut ilmaus voi olla vaikkapa hieman hassulta kuulostava sanonta, jolle on annettu yleisesti jokin tietty merkitys tai selitys, tai esimerkiksi uudehko termi, jota ei ole virallistettu mutta jonka kaikki ymmärtävät tarkoittavan sitä, mitä se tarkoittaa.
Virhe taas on... no, se mitä Elina jo kommentissaan totesikin. Sellainen, joka särähtää korvaan yhtä ilkeästi kuin "kuullostaa hyvälle".
Kielessä vain on sellainen ikävä puoli, että se elää ja muuttuu koko ajan. Olisi absurdia olettaa kieliopin ja kirjoitusasujen pysyvän samana vuosisadasta toiseen, mikäli suurin osa ihmisistä käyttää kieltä säännöistä poiketen koko ajan. Esimerkiksi ennen vanhaan yleisessä käytössä ollut w-kirjain on nykykäytössä pudonnut käytännössä kokonaan suomen kielestä. Itselleni ei ainakaan tule ihan heti mieleen w-alkuisia sanoja, jollei lainasanoja kuten wok, web yms oteta huomioon.
VastaaPoistaVarokaa vain, vielä joku päivä "kuullostaa hyvälle" voi olla hyvinkin normaali ilmaisu, vaikka se nyt kuulostaakin aivan karmealta. :D
Haha, totta - toivon vain kaikki raajat ristissä, ettei minun tarvitse omana elinaikanani kuulla sitä yleisemmässä käytössä!
VastaaPoistaKielen eläminen ja muuttuminen on tosiaan hyvä asia; olisi varmaan jokseenkin vaikea kommunikoida nykyaikana 1700-luvun kieliopilla ja sanavarastolla. (Kuvittele, kun koettaisit selittää 1500-luvun Mikael Agricolalle tai 1800-luvun Aleksis Kivelle internetiä tai Twitteriä tai tekstarislangia!)
Minä en vain voi sietää tosiaan tuota "kuullostaa hyvälle" -fraasia, eikä se edes käy yksiin kieliopin perustojen logiikan kanssa.
Kuten edellä todettiin, vakiintuneet ilmaisut ovat OK ja itse asiassa otan ne avosylin vastaan - räikeitä virheitä, kuten tämä paljonparjattu "kuullostaa hyvälle", en tule koskaan hyväksymään. Selkäpiini ei lakkaisi värisemästä, jos niin tekisin. :D
Elina, minun pitää hiukan täsmentää kertomaani virheiden käyttöä:
VastaaPoistaKäytän virheitä tehostekeinona ns. kevyemmässä kielenkäytössä eli kommenteissa, chatissa, statuspäivityksissä, sähköposteissa jne. En siis missään "vakavammassa" yhteydessä (esim. vaikkapa blogitekstit).
Pääasialliset virheeni ovat erisnimien kirjoittaminen pienellä alkukirjaimella, sanontojen muuttaminen, vierasperäisten sanojen kirjoittaminen suomalaiseen tapaan, puhekielen käyttö ja vakiintuneiden mutta virheellisten ilmaisuiden käyttö (esim. "kuulostaa hyvälle" yhdellä l-kirjaimella! jne.). En siis tee tahallaan kirjoitusvirheitä sanoihin tai katko yhdyssanoja (paitsi erittäin harvinaisissa tapauksissa sähköpostissa).
Ja käytän virheitä harvoin sopivissa yhteyksissä piristämään ja rikkomaan tekstin tunnelmaa. Tiedän että se ärsyttää toisia mutta toiset taas piristyvät siitä. Eniten käytän tätä keinoa sähköpostiviesteissä toimittajaystäväni kanssa - hän on erityisen huolellinen kielen kanssa ja on kiva pelleillä esim. yhdys sana virheillä :D
Olen huomannut että kieliopin vaaliminen on tärkeää henkilöille, jotka joko työn tai harrastuksen vuoksi ovat kielen kanssa runsaasti tekemisissä (esim. kirjallisuuden suurkuluttajat tai toimittajat jne.). Sitten taas esim. omat opiskelukaverini (diplomi-insinöörejä) osaavat käyttää kieltä pelkistettyjen asiateksien laatimiseen mutta tekevät jonkin verran systemaattisia virheitä. Toki johtotehtäviin suuntautunut porukka panostaa kielelliseen lahjakkuuteen muita enemmän.
Sanoisin että kielenkäyttö korreloi suuntaa-antavasti älykkyyden kanssa. Hyvin älykkäillä ihmisillä on hyvä verbaalinen lahjakkuus kun taas vähiten älykkäillä ihmisillä verbaaliset kyvyt ovat vaatimattomia. Mutta välimaaastossa on enemmän hajontaa, esim. otetaan kaksi yhtä älykästä opiskelijaa joista toinen opiskelee matematiikkaa ja toinen suomen kieltä ja kirjallisuutta. Jälkimmäinen on varmasti verbaalisesti kyvykkäämpi.
Olen sitä mieltä että johtotehtävissä tarvitaan hyviä verbaalisia kykyjä. Johtajan tärkein tehtävä on kommunikoida niin henkilöstön kuin asiakkaiden kanssa ja siinä tehtävässä kyky esittää asiat selkeästi on elintärkeä. Puutteelliset kommunikaatiotaidot kostautuvat nopeasti.
Mitä kielen elämiseen ja kehittymiseen tulee niin kerron tässä lyhyesti (tästä aiheesta minula riittäisi juttua!) että kieli ei ole matematiikkaa vaan sopimusasia. Me yhdessä "sovimme" miten kieltä käytetään ja kun kieli kehittyy niin meidän "sopimuksemme" elää sen mukana. Eli jos suuri yleisö tarpeeksi pitkään on sitä mieltä että "kuulostaa hyvälle" niin siitä hiljalleen tulee vakiintunut tapa ja lopulta sääntö. Näin kieli vaan elää vaikka muutokset ärsyttävätkin meitä.
Tulipas pitkä kommentti - aihe on varsin lähellä sydäntäni :) Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän loppuun saakka :D
Ilkka, et kirjoittanut minulle mutta tämä on minun blogini ja a) ärsyynnyin ja b) minua kismittää poistamasi kommentit.
VastaaPoistaVoi olla, että esimerkiksi toimittajakaverisi mielestä virheillä leikittely on hauskaa (tai sitten hän on, kuten minä, niin raivoissaan, ettei osaa sanoa mitään ja antaa sen jatkua), mutta pyytäisin sinua sitten pitäytymään siinä ympäristössä virheittesi kanssa, mikäli oikeasti tiedät, mitkä ovat virheitä ja mitkä eivät.
Koen suunnatonta tuskaa joka kerta, kun käytät esimerkiksi tätä kamalaa ja EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA KOSKAAN IKINÄ hyväksyttävää "kuulostaa hyvälle" - haluaisin huomauttaa virheestä, mutten kehtaa olla töykeä. Nyt kuitenkin kerrot tekeväsi niin tahallasi?! MIKSI?
Ja ei, kieli ei ole matematiikkaa, kuten en sanonutkaan! Sanoin, että siihen pätevät osittain samat loogiset säännöt ja perusteet. "Kuulostaa hyvälle" ei ole loogista, kaunista tai järkevää, eikä edes hauskaa. Eivät minua asialliset ja järkevät muutokset ärsytä, vaan tuollaiset, että pidetään kiinni niistä virheistä siinä harhaluulossa, että ne vakiintuvat. Vakiintunut ilmaus ja virhe ovat TÄYSIN eri asia, kuten yllä todettiin. "Kuulostaa hyvälle" ei tule KOSKAAN saamaan kielioppistatusta itselleen, koska se ole näytä järkevältä, ole järkevä tai kuulosta hyvältä.
Suuri yleisö voi olla vaikka sitä mieltä, että aurinko kiertää maata ja maa on littana...
Kiitos Ilkka täsmennyksestä :) Käytän itekin puhekieltä, pieniä alkukirjaimia yms. mutta ajattelen ne ite ehkä enemmänkin nettikieleks kun varsinaisesti virheiden tekemiseks. Yhdyssanoilla en suostu edes pelleilemään muuta kun tahallisessa läpänheitossa (myös vittuiluksi kutsutaan). Tota sanontojen muuttamista tai sanaleikkejä harrastan toki itsekin. Mutta joo tämä selkeytti! En kylläkään nää tätä puhekielisyyttä ym. tekstin rikastuttamisena, vaan yksinkertasesti laiskuutena.
VastaaPoistaOon myös aika pitkälti samoilla linjoilla tosta miten älykkyys korreloi verbaalisuutta. Ja kieli ei tosiaan olekaan matematiikkaa, ja se elää ajassa jatkuvasti.
Luulen kyllä että ollaan kaikki näistä suurista linjoista samaa mieltä. =) Sattuu nyt vaan olemaan niin, että tämä kyseinen ilmaus "Kuullostaa hyvälle" on Nooralle piikki sydämeen, muille taas jotkut toiset asiat. Että siitä me ei varmaan päästä yksimielisyyteen onko se hyväksyttävä ilmaus vaiko ei. :<
No niin, Elinan kommenttia on jo paljon helpompi lukea - pää ei meinaa räjähtää!
VastaaPoistaOlen hyvin paljon samoilla linjoilla Elinan kanssa noissa asioissa (tai ainakin siten, miten hän ne ilmaisee).
Kiitos, Elina.
Noora, poistin nuo kaksi kommenttia siksi että ne olivat vaan tuo edellinen kommentti jaettuna kahteen osaan (kone herjasi että teksti on liian pitkä mutta sitten kommentti tulikin tähän). Eli en sensuroinut - mitään ei jäänyt julkaisematta :)
VastaaPoistaMutta on ehkä väärin puhua virheistä - kyse on pikemminkin puhekielestä ja kielellä leikittelystä. Vähän samaan tapaan kuin runoudessa. Myönnän kyllä että "kuulostaa hyvälle" on rajatapaus - se on selkeästi väärin ja samaan aikaan laajalti käytetty. Mutta itse en jaksa moisesta hermostua, se on osa kulttuuria niin väärin kuin se onkaan. Aika näyttää mihin tässä päädytään. Mutta voin jättää kyseisen ilmaisun käytön vähemmälle jos se aiheuttaa mielipahaa :)
Täytyy todeta että itse olen kielenkäyttäjänä vain keskivertoa tasoa, en siis mitenkään erityisen hyvä. Tästä johtuen teen jatkuvasti luonnostaan virheitä. Kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa....
Olet oikeassa siinä, että kielellä leikittelyssä ei ole mitään pahaa - jos olen näin väittänyt, olen ollut puolihuolimaton eikä se ole ollut tarkoitukseni. Minä lähinnä viilasin pilkkua tuon räikeästi väärin olevan "kuullostaa hyvälle" kohdalla. Kieli elää ja puhekielen rikkaus on juuri siinä; se sallittakoon kaikille avomielin!
VastaaPoistaMinä en vaan siis tosiaan voi sietää tuota yhtä edellämainittua lausetta; muissa asioissa ja jutuissa ei tietääkseni ole vikaa. Pääni ei vuodata verikyyneleitä lukiessani muita lauseita.
Eli lyhyesti vielä tämä asia purkkiin:
kielellä leikkiminen - täysin hyväksyttyä ja tykkään siitä itsekin
"kuullostaa hyvälle" - EI.
Tahalliset virheet ja kielellä leikittely ovat niin eri asioita, että menin ihan sekaisin kommenteissasi. Mutta leikittely on sallittua myös meille aikuisille ;)
Noora, minä en ole kieli-ihmisiä ja siksi käsitteeni saattavat olla välillä hukassa. Mutta tarkoitin tosiaan kielellä leikittelyä enkä tökeröiden virheiden tekoa.
VastaaPoistaTämä "kuulostaa hyvälle" jakaa meidän mielipiteemme: sinä et hyväksy sitä koska se on väärin, itse voin käyttää sitä esimerkkinä nykyajan puhekielestä. Ja paradoksaalista kyllä olemme molemmat yhtä oikeassa/väärässä :)
Eli ongelmamme onkin siis nykynuorison oppimaton kielenkäyttö! ... Voi kun voisi pakottaa kaikki koulun penkeille, kunnes oppisivat olemaan käyttämättä tuota karmeutta! Heh.
VastaaPoistaOlkoot kuinka puhekieltä, en silti hyväksy sitä edes siinä yhteydessä, saati sitten kirjoitetussa tekstissä.
Mutta hyvä, että saimme väärinkäsityksemme selväksi. :) Kiitos kommenteistasi!
*Olkoon
VastaaPoistaOn maireata paasata kieliopista, kun aivot seilaavat jossakin aivan muualla eivätkä katso, mitä sormet näpyttelevät... Huoh.
Uskon, että "kuulostaa hyvälle" tullaan vielä joskus hyväksymään. Vähän aikaa sitten kuulin, että "tuli syötyä" on myös hyväksytty. Kaverini jaksoi nimittäin aina korjata, että oikea pääte on -ksi. Kieli muuttuu väistämättä, emmekä voi sille mitään.
VastaaPoistaItseäni haittaavat eniten yhdyssanavirheet ja turhien kirjainten lisääminen (enään, niinkuin, vapaa ajan vietto mahdollisuudet jne.). Olen yleensä hyvin tarkka pilkutuksen suhteen, mutta epävirallisessa tekstissä pilkutus ei jaksa kiinnostaa minua, sillä en itsekään viitsi kirjoittaa kavereilleni/turhille keskustelupalstoille kieliopillisesti oikein (vaikka yhdyssanat muistankin!). Minusta on tärkeintä, että osaa tarvittaessa kirjoittaa oikein. Jos haluaa saada äänestäjiä eduskuntavaaleissa tai tuoda julki tieteellisen tutkielmansa, pilkut ja yhdyssanat on osattava. Oma luottamukseni ainakin vähenee, jos ihminen ei osaa edes pakon edessä kirjoittaa oikein.
Blogitekstien kommenteissa eivät siis "kuulostaa hyvälle" -lausahdukset kiinnosta minua. Itse pyrin kommentoimaan "oikein" siksi, että tiedän kielioppisääntöjen olevan sinulle tärkeitä. Ehkä haluan myös seurata sinun tekstiesi tyyliä. Näyttäisi hassulta, jos teksti ja kommentit olisivat täysin eri maailmoista.
Minä taas TOIVON todella hartaasti, ettei sitä koskaan tulla hyväksymään! ... Valitettavasti taidan tässäkin asiassa jäädä mahdottomaan alakynteen.
VastaaPoistaOnpa outo fraasi, "tuli syötyä"...? Se on siis virallistettu oikeaksi kieliopilliseksi fraasiksi? ... Voi, mihin tämä suomi on menossa...
Olen samaa mieltä kanssasi keskimmäisen kappaleesi suhteen! On tärkeätä osata ilmaista itseään "älyllisen oloisesti" oikeissa tilanteissa.
Tämän blogin kommentteihin ei tarvitse samanlaista valppautta harjoittaa; virheet ja sensellaiset ovat OK. Ainoa minua todella paljon pannuun ottava on tuo "kuul(l)ostaa hyvälle", eli jos sitä varoo, olen vilpittömän tyytyväinen kommenteista.
On muuten todella kohteliasta ja mukavaa, että "kopioit" kommentoimasi tekstin tyyliä! Sehän on onnistuneen keskustelunkin avainasia: matkia keskustelukumppanin puhetyyliä ja asentoja. (Ei siis pilkkaavasti vaan ikään kuin peilaten, omilla pikku persoonallisuuksillaan muuteltuna.) Kiitos kommenteistasi!
Tuli mieleen tuosta älykkyydestä ja lahjakkuudesta että lahjakkuuksiahan on monenlaisia: toiset ovat verbaalisesti lahjakkaita, toiset matemaattisesti, jotkut liikunnallisesti jne. Esimerkiksi itse olen matemaattisesti lahjakas mutta kielenkäyttäjänä vain keskimääräistä tasoa.
VastaaPoistaEli älykkyys korreloi tiettyyn rajaan saakka kielellisen lahjakkuuden kanssa mutta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä on syytä välttää.
Itse pyrin käyttämään yleensä hyvää yleiskieltä mutta virheitä toki sattuu (muutenkin kuin ns. tahallisia). Katsoisin että suhteellisen virheettömän normaalin yleiskielen pitäisi riittää kaikkeen kommunikaatioon. Vertaa vaikkapa ns. kansainväliseen englantiin...
Mitä tulee näiden uusien ilmausten (esim. "kuulostaa hyvälle") hyväksymiseen niin kielitoimisto tuntuu hyväksyvän näitä yhä nopeammin. Siksi en ihmettelisi vaikka tämä ilmaus hyväksyttäisiin jo lähivuosina (sori Noora, en halua olla pessimisti vaan yritän olla realisti. Ja tiedän että se on sinulle iso juttu).
Jos Kielitoimisto hyväksyy noin - anteeksi karkea kieleni - PASKAN sanonnan, joka ei edes noudata kieliopin perussääntöjä, minä lähetän kyllä hyvin, hyvin vihaista postia heille.
VastaaPoistaVirheet ovat edelleen, AINA, sallittuja. Törkeä kielen raiskaaminen ei ole.
Ja olet aivan oikeassa tuon älykkyyden korreloimisen kanssa. Oma pointtini vain oli, että jos kerran olet älykäs, miksi et osaa perusasioitakaan? Ei siinä voi vedota siihen, ettei ole verbaalisesti huipputasoa. Kaikkien normaaliälyisten, oli suuntaus mihin tahansa, pitäisi osata perusasiat. Kielen hienoudet ja vivahteet toki jätetään niille taitaville.