Kyllä englannin kieli on hupaisa. Sama sana voi tarkoittaa kahta, kolmea, joskus jopa neljää eri asiaa. Otsikonkin kaksi samaa sanaa olisivat suomeksi "pika-ilmaise". On lähes pakko ihailla moiseen taipuvaa kieltä. (Toki suomessakin on homonyymejä, mutta ei läheskään samassa mittakaavassa kuin englannissa.)
Mutta asiaan.
Kun alkukesästä 2005 sain tiedon, että olin päässyt IB-linjalle (joka oli yhdessä Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista lukioista vielä), tiesin, että edessä on monta, monta valvottavaa yötä, miljoonia kirjoitettuja, pyyhittyjä, uudelleenkirjoitettuja sanoja ja sadoittain esseitä, lab reportteja, suullisia kokeita ynnä muita. Kyvykäs ilmaisutaito olisi kaiken alfa ja omega.
Päätin heti lukiovalinnan tiedot saatuani koettaa tsempata siitä hetkestä lähtien, koettaa tavoitella parempaa ilmaisun tasoa ja kertakaikkiaan opetella käyttämään sanoja paremmin. Minun tuli lukea enemmän, kirjoittaa enemmän, puhua ja ääntää enemmän (ostinpa itselleni englannin suullisia varten ääntämisoppaankin, vaikkakaan en sitä koskaan muistanut lukea), analysoida tekstejä (sekä omia että muiden) enemmän. Ja todellakin lopettaa hymiöiden käyttö päiväkirjaan kirjoittaessa.
Luotin paljon hymiöihin päiväkirjaani päivitellessä - joka fiilikseen löytyi sopiva tai kehitettiin uusi. Ne päättivät useammin virkkeeni kuin piste, ja joskus jopa korvasivat sanoja (he looked at me like :/ ). Nykyään osaan mielestäni kirjoittaa varsinkin englanniksi paljon akateemisesti hyväksyttävämmän näköistä tekstiä, joskin joskus mikään muu ei kuvaa akuuttia tunnetta kuin neanderthalilainen "aurgh!" hymiön X tai Y tilalla.
Ilmiö sai totta kai alkunsa internetissä käydyistä keskusteluista, joista en ole vieläkään saanut hymiöitä kokonaan kitkettyä. Kun ei voi ilmaista itseään lainkaan ei-verbaalisesti, on hyvin tärkeä valita sanansa täsmälleen oikein ja käyttää myös välimerkkejä täydellisesti, mikäli haluaa saada asiansa täysin oikein ymmärrettynä perille. Luonnollisesti harva on tässä hyvä, enkä minäkään jaksa aina välittää esimerkiksi välimerkkien käytöstä tai miettiä yhtä sanaa kolmea tuntia, koska korvattavassa sanassa on väärä tulkintavivahde. Tällaisissa tilanteissa hymiöiden käyttö on helppoa. Esimerkiksi hymynaamalla voi joko ilmaista, että tekstin tarkoitus on hyvä, vaikka sanat kuulostaisivat hieman tökeröiltä... tai hymynaamalla voi piilovittuilla passiivisaggressiivisesti.
Toki minä voisin lopettaa hymiöiden käytön kokonaan, jos paneutuisin asiaan ja opettelisin olemaan ilman niitä. On kuitenkin paljon helpompaa (ja reaaliaikaisissa keskusteluissa nopeampaa), kun ei tarvitse selittää kaikkia sanavalintojaan ja tekstin äänensävyjään ja voi vain lätätä tekstin loppuun muutaman naurunaaman tai vastaavaa.
Tämän blogin kommentteihin tutustuneet ovat kenties huomanneet, etten kovin usein käytä hymiöitä vastauksissani. (Joskus tuntuu, että on pakko, koska muuten kuulostan töykeältä.)
Tässä syy moiseen. Pääsääntöisesti kirjoittavana ihmisenä minulle on tärkeätä osata ilmaista itseäni pelkillä sanoilla. Harjoiteltavaa on vielä kovasti, toki, mutta olisittepa nähneet päiväkirjamerkintöjäni esimerkiksi keväältä 2005!
Onko kellään muulla mitään jännittävää kerrottavaa hymiöiden ihmeellisestä maailmasta? Samastumisia, eri mielipiteitä, hauskoja ja/tai opettavaisia anekdootteja? Kirjoita kommentti! (Ja hymiöt ovat sallittuja. :) )
Hymiöt ovat kivoja :)
VastaaPoistaItse käytän runsaasti hymiöitä netikommentoinneissani. Tosin hymiövalikoimani rajoittuu lähinnä kolmeen hymiöön: :), :( ja :D. Yleensä hymiö kuvastaa vain minun tunnetilaani kommentin kirjoittamishetkellä - olen usein iloinen kun keskustellaan jostain hauskasta asiasta. Ja jos kuulen jotain ikävää tulen helposti surulliseksi ja silloin lisään surkean hymiön. Tällainen hymiöiden käyttö on mielestäni hauskaa ja piristää keskustelua.
Minusta hymiöiden käyttöä ei itsessään tarvitse rajoittaa tai välttää; olennaisempaa on valita oikein paikat, missä hymiöitä käyttää. Nettikommentit ovat oiva paikka hymiöille ja vapaammalle kielenkäytölle kun taas vakavammissa teksteissä hymiöitä ei tule käyttää. Blogitekstit ovat rajatapaus, blogin tyylistä riippuen hymiöt sopivat tai sitten ei. Blogien kommentteihin hymiöt pääasiassa sopivat.
Itsensä ilmaisu pelkillä sanoilla on vaativaa. On todella haasteellista saada koko viesti (sanat, äänenpainot, ilmeet, eleet ja ruumiinkieli) puristettua steriileiksi sanoiksi tietokoneruudulla. Asiateksteissä tämä on suhteellisen helppoa mutta tunteita vaativassa viestinnässä vaikeaa.
Viestintä on taitolaji ja suurimmalla osalla meistä olisi vielä paljon opittavaa. Onneksi ei tarvitse olla täydellinen saadakseen viestinsä välitettyä. Ja hymiöt helpottavat ja piristävät netissä tapahtuvaa kommunikointiamme! :)
Meitä on moneen junaan! (Ja osa jää asemalle.)
VastaaPoistaToiset, kuten sinä, pitävät kovasti hymiöiden käytöstä; toiset kokevat sen keskustelun tasoa ja älyä alentavana. Tiedä sitten, missä raja menee. (Itse ainakaan en pidä niitä keskustelua piristävinä, mutta tämäkin on makuasiakysymys ja mielipiteet vaihtelevat paljon.)
En tiedä, mitä meinaat "steriileillä" sanoilla, mutta periaatteessa olen samaa mieltä. Jos on väsynyt tai kiireinen, ei ole aikaa ja energiaa valita jokaista sanaa huolella ja vääriä konnotaatioita vältellen. Hymiöt ovat tavallaan "the easy way out"... ;D
Aiemmin olin samoilla linjoilla kanssasi että hymiöiden käyttö alentaa keskustelun tasoa. Sittemmin muutin suhtautumistani asiaan sillä oivaltin että kyse on uudesta genrestä - kirjoitetun ja puhutun kielen välimaastosta. Ja _siihen genreen_ hymiöt kuuluvat erottamattomana osana. Onhan perinteisestikin ollut erilaiset "säännöt" esim. romaaneille, novelleille, asiateksteille, runoudelle, laulujen lyriikoille jne.
VastaaPoistaEli jokaisella genrellä on oma tapansa ilmaista asioita ja hymiöt ovat yksi osa "nettikommentointigenreä". Mutta hymiöitä tulisi käyttää vain omassa kontekstissaan eikä sellaisissa ympäristöissä, mihin ne eivät kuulu. Rakkausromaani ei pääty hymiöön, ei myöskään fysiikan essee. Nämä blogit ovat vähän rajatapaus, kirjoittaja itse valitsee tyylinsä haluaako blogin olevan asiateksti- ja nettikeskustelutyylin mukainen. Kommenteissa hymiöiden käyttö kuuluu asiaan (minun mielipiteeni).
Pahoittelen pitkää vastausta mutta minulla on tapahtunut viime vuosina muutos suhtautumisessa kieleen ja sen käyttöön genreajattelun myötä. Ja olen huomannut tämän myös käytännössä - minun on vaikea pitää "kevyesti" kirjoitettua blogia kun taustani on tiukan asiatekstin puolella.
Tuohon genreajatteluun en kykene lähtemään mukaan, enkä siihenkään, että on ollut erilaisia "sääntöjä" erilaisille kirjoitusformaateille, mutta olen samaa mieltä siitä, että jokaiselle kirjoitustyylille on oma paikkansa ja että hymiöt ovat hyvin paljolti internetkeskusteluihin sidottuja. (Erottamaton osa ne tosin eivät mielestäni ole.)
VastaaPoistaEn tosin ymmärrä, kuinka esimerkiksi blogi voi olla sekä asiateksti- että nettikeskustelutyylinen (toisen paragrafin lopussa sanot näin).
Pitkät kommentit ovat sallittuja, ei sitä pidä pahoitella!
"En tosin ymmärrä, kuinka esimerkiksi blogi voi olla sekä asiateksti- että nettikeskustelutyylinen (toisen paragrafin lopussa sanot näin)."
VastaaPoistaSiihen tuli kirjoitusvirhe, piti olla "TAI" eikä "ja".
Aika erikoista ettet lähde mukaan genreajatteluun - ovathan kuitenkin romaanit, novellit, runous, näytelmät jne. olleet jo aika pitkään omia genrejään. Toki minä en ole asiantuntija, joten en pysty arvioimaan muuta kuin mutu-tuntumalla. Mutta kyllä minusta romaani on eri genreä kuin näytelmä.
Mutta pointtini on että kieltä käytetään eri tavalla eri paikoissa ja kuhunkin paikkaan on hyvä valita oikea tapa (ja joihinkin niistä kuuluu hymiöt) :)
Miellän sanan "genre" yleensä tarkoittamaan enemmänkin teoksen sisäistä tyyliluokkaa, esim. kauhu tai romanssi. Tietty genre voi tarkoittaa myös muita asioita, mutta itse ainakin luokittelen niin harvoin mitään esimerkiksi näytelmäksi tai novelliksi, ettei sitä merkitystä tule itse käytettyä. On toki totta, että esimerkiksi romaani ja näytelmä ovat eri asioita, mutta mielestäni molemmissa voi olla täysin samanlaista kieltä. Näytelmän ainoa ero on, että siinä on hyvin hyvin vähän ei-dialogia.
VastaaPoistaKielelliseltä pohjalta en siis ainakaan lähde genreajatteluun - toki tiedostan kyllä romaanin ja näytelmän erot.
En tiedä kuuluvatko hymiöt olennaisesti mihinkään kielenkäyttötapaan, mutta kyllä ne internetkeskusteluissa eniten kotonaan ovat! Ja toki kukin kirjoittaja tuottaa itsensä näköistä tekstiä.
Omaa näkökantaani kenties rajoittaa tuo koulua varten harjoittamani "ei hymiöitä!" -kampanja; en osaa enää mieltää hymiöitä järkevään tekstiin kuuluviksi. Toki käytän hymiöitä, varsinkin facebookissa ja IM-keskusteluissa, mutta silti hävettää aina hieman; tekisi mieli olla hitusen järkevämmän kuuloinen. Facebookia ei tietenkään lasketa järkeväksi... ;)
"...mutta silti hävettää aina hieman; tekisi mieli olla hitusen järkevämmän kuuloinen."
VastaaPoistaMiksi moinen ajattelu? Ei kai sitä aina ja kaikkialla esiintyä "järkevästi"? Kai jokainen meistä saa välillä hassutella ja hullutella, etenkin jos kyse on vapaa-ajan hupailuista (esim. facebook). Sitten tietysti on eri asia jos vaikkapa tekee työhakemusta tms. vakavaa tekstiä niin siinä on luonnollisesti oltava järkevä ja huoliteltu :)
Kai sitä on jotenkin kroonisesti epävarma ja koettaa kitkeä itsestään kaiken mahdollisen, joka saattaisi aiheuttaa naurunalaisuutta. Tämä blogikin on iso juttu minulle, kun täällä näkyvät julkisesti kaikki töppäilyni, virhearviointini ja typoiluni!
VastaaPoistaHymiöt voin sentään jättää tekstistä ja kommenteistani pois, jos itse niin haluan. Koetan kirjoittaa edes niin, että koulutukseni ei ollut TÄYSIN turhaa, hehe!