Eläimellisiä outouksia

Viikon kirjat, kuten totuttua.

• Leif Blomqvist, Paula Holma, Tero Kirjosalo, Kirsi Pynnönen-Oudman, Seppo Turunen & Taru Vuori: Korkeasaaren eläintarha. Opaskirja Korkeasaaren eläintarhan laajaan faunavalikoimaan tutustumista helpottava ohut kirjanen vakuuttaa kauniilla värivalokuvillaan ja faktapitoisilla pikku esittelyteksteillään. Eläimet on jaoteltu kirjaan hieman epämääräisen oloisessa järjestyksessä, mutta uskon järjestyksen seuraavan saaren karttaa perinteisen kavioeläimet, matelijat, kissaeläimet, jne. -lajittelun sijaan. Matkaoppaiden tapaan kevyt kirjanen kulkeekin eläintarhareissulla mukavasti mukana, ja lyhyet tietotekstit eri eläimistä ovat tarpeeksi nopeita tietoiskuja, jotta ne voi lukaista rauhassa eläintä ihmetellessä. Olisin kaivannut kirjaseen hieman enemmän Korkeasaaren historiasta ja tulevaisuuden näkymistä sekä eläinsuojelutyöstä maailmalla ja eläintarhoissa; vihkosen lopussa oleva yksi sivu tuntui kovin vähäiseltä näin tärkeän asian ollessa kyseessä. Hintaansa nähden opas kuitenkin sisältää huimasti tietoa saaren monista asukeista.
• Jani Kaaro: Kaiken oudon ensyklopedia Tietokirjamainen paketti täynnä nimensä mukaisesti informaatiota kaikesta oudosta, noidista lohikäärmeisiin ja skientologiaan. Kotimaisuus takaa sen, ettei teoksessa ole kääntäjän kielikukkasia tai väärinymmärryksiä. Tekstikappaleet outouksista ovat, kuten esimerkiksi ensyklopedioiden esikuvassa Encyclopaedia Britannica, pisimmilläänkin vain parin sivun pituisia (ja toki joskus lyhyempiä), joten oudoista jutuista voi lukea vaikka muutaman jutun kerrallaan. Tietoa on tarjolla juuri tarpeeksi perusteiden selvittämiseksi ja suhteellisen perusteelliseen pohjatietojen kertomiseen, ja teksteihin on myös sijoitettu lukuisia helpottavia ristiviittauksia. Teksti on lisäksi maallikollekin hyvin selkeätä ja ymmärrettävää kaihtamatta kuitenkaan asiaankuuluvien termien käyttöä. Lisäksi, kuten jokaisessa itseään kunnioittavassa ensyklopediassa kuuluukin olla, outoudet on aakkostettu tiettyjen hakusanojen löytämistä varten. Kaiken kaikkiaan Kaaro on koonnut perusteellisen "kaiken oudon" tietopaketin, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen! Selasin paksun pokkarin läpi muutamassa päivässä kannesta kanteen, sen verran erinomaista luettavaa teos oli.

Tällä hetkellä lueskelen 1001 yötä edelleen (ensimmäinen volyymi on ihan pian luettu! enää kolme sen jälkeen, haha), samoin kuin Hullun rakkauden selviytymisopasta. Kirjaston kirjoista vuorossa on iki-ihana The Help, jota en malta laskea käsistäni pitkäksi aikaa.

Copy right

Haha, Stephen Clarken ensimmäinen (ja omakustanteena julkaistu) kirja sisälsi seuraavanlaisen tekijänoikeusselitteen:

This book may not be lent, sold, hired out (are you really reading this?), teleported to other civilizations (are you sure you wouldn't prefer to start reading the novel?), etc.

Suosikkini tullee kuitenkin aina olemaan Eniten vituttaa kaikki -sarjan lyhyt ja ytimekäs viesti: Kaikki oikeudet vituttaa.

Iltakirjat

 

Huhtikuulta löytyi tällainen kuva luonnoskansion takanurkasta. Ilahduin samaan aikaan lukemieni kirjojen määrästä, kuin myös siitä, että toiseksi ylintä ja toiseksi alinta lukuunottamatta olen lukenut kaikki jo! Jee. Joskus selailen yhtä ja samaa kirjaa monta vuotta, sivun silloin tällöin... Ugh.

 

Kuvansommittelu on tuttua laatuluokkaa Nooris. Ei siitä sen enempää, haha.

Kiroileva silli

Varsin erilaiset teokset viikon kirjoina tällä kertaa - ohukaista sarjakuva-albumia ei millään voi verrata Levin mykistävään keskitysleirikertomukseen.

• Milla Paloniemi: Kiroileva siili 4 Kiroileva siili vetoaa jotenkin suomalaisiin äksyilynsä ja mustan huumorinsa ansiosta. Minäkin olin ensimmäisen teoksen luettuani aivan ihastunut. Valitettavasti taso kuitenkin laskee lipsuen albumi albumilta - tuntuu, että Paloniemeltä on joko loppunut ideakasa, tai kenties hänkin alkaa kyllästyä siiliinsä. Neljännessä albumissa on vielä onneksi muutama onnistunut strippi ja vitsi, joten ihan turhaa luettavaa ei käsissään pitele. Siili kuitenkin tuntuu luottavan tuttuun ja aiemmin toimineeseen kaavaan liikaakin. Stripeissä on toiston makua, ja useammassa kohdassa koko jutun idea on "vihainen siili", joka ei valitettavasti enää toimi niin kuin alussa. Moni strippi jää mitäänsanomattomaksi, kun lukijaa ei sen enempää naurata tai kosketa (sarjakuvanhan ei aina tarvitse naurattaa, mutta jotakin tuntemuksia sen tulisi aiheuttaa). Nelosalbumin anti on tason vaihtelusta huolimatta kuitenkin vielä sen verran luettavaa, ettei teoksesta jää pelkkä rahastuksen maku suuhun. Siilillä on vielä asiaakin.
• Primo Levi: Tällainenko on ihminen Sanon heti alkuun, että tämä teos on paras ja koskettavin, jonka olen koskaan lukenut keskitysleireihin liittyen. Levi ei kaunistele asioita, vaan kertoo leirioloista puolustelematta ketään: lehtien nyyhkyartikkeleissa harvemmin mainitaan esimerkiksi, että jos vanki jätti vaatteensa vartoimatta suihkun ajaksi, joku varasti ne itselleen. Ruoka-annoksista tapeltiin ja niillä käytiin häikäilemätöntä vaihtokauppaa. Laiskat natsit eivät sodan edetessä jaksaneet aina edes lajitella vankeja, vaan päättivät sattumanvaraisesti kummasta junan ovesta ulos tulleet vangit "pääsivät" työleirille ja ketkä taas joutuivat kaasukammioihin. Italianjuutalainen nuori kemisti Levi vangittiin sodan jo alettua, ja hän päätyi pitkän ja tuskaisan matkan kautta Auschwitziin. Hän selvisi kuuluisan leirin kauhuista hengissä yhtenä harvoista, vaikka leirille tuotiin ihmisiä täpötäysissä junalasteissa, ja päätti kirjoittaa kirjan kokemuksistaan. Kyseessä ei siis ole kirjailijan kuvitelmaa leirioloista, vaan aito muistelmateos, mikä tekee lukemisesta vieläkin huikaisevamman ja pökerryttävän kokemuksen. Teos etenee kronologisessa järjestyksessä Levin vangitsemisesta vapautumiseen ja kertaa niin järkyttäviä kokemuksia sekä natsien että muiden vankien osalta kuin "tylsiäkin" päiviä vailla mitään järjellistä tekemistä. Levin kertojavahvuuksia ovat selkeä, tapahtumiin keskittyvä kerronta, johon hän sekoittaa omia ajatuksiaan sopivissa määrin, ja vahva puolueettomuus ja kaunistelemattomuus. Karmivat kohtalot jäävät kummittelemaan lukijan mieleen ilman kertojan kikkailuja. Levi itse päätyikin lopulta äitinsä syöpäkärsimyksien seuraamista kestämättömänä tekemään itsemurhan. Toivottavasti kirjoittaja sai edes jotakin helpotusta kertoessaan muulle maailmalle kurjan tarinansa. Lukijaa järkyttävä ja järisyttävä teos! Kuten kirjan nimi kysyy, tällainenko on ihminen?

Tällä hetkellä lueskelen vanhoja tuttuja teoksiani, sekä kirjastosta kaivettua Raskausjärkytys!-viihderomaania. Tähän mennessä en oikein pidä siitä - mikä tosin ei ole mikään yllätys, joten miksi ihmeessä lainasin sen?

Kiinalainen sananlasku

A book is like a magic garden, carried in your pocket.

Villejä asioita

Tänään (harvoin esitettävässä) sarjassamme upeat kannet:

 

 

 

Eggersin kirjahan on novelisaatio Where the Wild Things Are -lastenkirjan elokuvaversiosta, joten kannet ovat paitsi itsessään hienot, myös aiheeseen ja teemaan erittäin sopivat.

Kirottu Irlanti

Viikon kirjat! Ja ylipitkiä virkkeitä. Taas.

• Chuck Palahniuk: Kirottu Täytynee heti aluksi tunnustaa, että tämä on ensimmäinen Palahniukin teos, jonka luin. En ole edes nähnyt Fight Club -elokuvaa, joten en tiennyt lainkaan, mitä odottaa. Inhorealismi oli kai mielessäni... Ensivaikutelma oli sekava: 13-vuotias Madison on päätynyt epäilyttävien olosuhteiden vallitessa Helvettiin, eikä lainkaan pidä siitä. Hän on koppava, ylimielinen ja asennevammainen, eikä pikkuhiljaa mukaan tarttuvaa breakfastclubmaista lössiä voi kovin paljon kehuskella. Ensimmäinen neljäsosa romaanista meneekin hieman tympeästi eteenpäin kahlaten - mikäli Madison ei lähtisi seikkailemaan pitkin Helvettiä ja aukaisisi kuolemaansa (ja sitä edeltävää elämää rikkaiden, kuuluisien ja älyttömien vanhempiensa kanssa) vähä kerrallaan, ei lukija todennäköisesti sinnittelisi mukana kovin pitkään. Onneksi Madisonin tarina - joka on jaettu lyhyehköihin lukuihin, joista jokainen alkaa Madisonin "Oletko siellä, Saatana? Minä täällä, Madison." -muistelmilla ja jatkuu sitten suoraviivaisempana minä-kertojan selostuksena - on ripoteltu pitkin poikin Helvettiä, johon tutustuessa seurue törmää jos jonkinlaisiin hupaisiin seikkoihin (puhelinmyyjät...) ja ihmisiin tai demoneihin (arvatkaapa, mitä Hitlerin viiksille käy). Madison on nimittäin klassinen esimerkki dynaamisesta päähenkilöstä, joka käy läpi monenlaisia radikaalejakin muutoksia tarinan edetessä. Joissain kohdin muutos tuntuu hieman pakotetulta, mutta pääosin Palahniuk onnistuu luomaan mielenkiintoisen miljöön ja lukijalle selkeästi tykättäväksi kasvavan hahmojoukon. Lopetin kirjan paljon tykästyneempänä kuin aloitin (no, duh... haha). Teokselle on kuulemma luvassa jatkoakin; ainakin Madisonin mielenkiintoinen tapa lopettaa tarinansa viittaa tähän, joten jään odottamaan pienellä innolla.
• Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen. Kertomuksia vihreältä saarelta Entinen kuopiolaisopettaja Hanna Tuuri muutti Irlannin länsirannikolle miehensä kanssa. Molemmat ovat innokkaita ja taitavia puutarhureita, joten monet Tuurin novellimaisista pikku kertomuksista liittyvät kasveihin ja niiden hoitoon. Irlannin erikoinen ilmasto suosii monenlaisten kasvien lisäksi monipuolisesti ihastuttavien ja joskus vähän vihastuttavienkin persoonien ilmenemistä, ja kertomukset päivittäisistä kohtaamisista näiden suurten persoonien kanssa muodostavat Tuurin kirjan selkärangan ja aimo osan lihastakin. Teoksen joka sivulta paistaa läpi onni, ilo ja kiitollisuus saada touhuta kasvien kanssa ja elää karunkauniilla maaseudulla ihanien ihmisten parissa. Tässä on oikea hyvänmielen nojatuolimatkakirja! Ainoa harmi on, että teoksen luettuaan tekee mieli lähteä itse kurkistelemaan Tuurin pikku kylää paikan päälle...

Vanhojen tuttujen lisäksi meitillä on kesken kirjaston laina A Brief History of the Future. Kirjaston kirjoissa on tosiaan se hyvä puoli, että eräpäivien takia ne tulee luettua melko sutjakkaasti. Omia kirjoja lukee sitten sivun sieltä, toisen täältä...
Kunhan saan kirjaston pinon pois, koetan panostaa hieman enemmän Tuhannen ja yhden yön tarinoihin (jo yli sata luettu!); yllättävän hyvää luettavaa kaiken verilöylyn ja sekstailun lomassa... tai kenties juuri niiden vuoksi, hah!

Hear me roar!

Näin talviurheilun luvattuun aikaan sopivasti suomalaisesta urheilusta:

The Finnish word for sport is closely related to bravery and heroism - it's all about fighting and winning against all odds - and, above all, not giving up. As a foreign observer, it appears that the most important thing is not the method or how well you play/do it, but that you take it deadly seriously!

(Deborah Swallow'n kirjasta CultureShock! Finland.)

Viisaudenhammas Karlilta

Karl Pilkingtonin kirjasta An Idiot Abroad (joka sisältää siis Karlin matkapäiväkirjoja Ääliö ulkomailla -televisiosarjan matkoilta) löytyy useita hämmentävän viisaita pätkiä, vaikkei Karlista kenties ensisilmäyksellä uskoisi olevan moisiin.
Pidin seuraavasta kovasti:

I remember Ricky [Gervais] telling me once that if a lion could speak English we wouldn't be able to understand anything it said because the lion would have lived such a different life to us.
 

Yhteinen kieli ei siis todellakaan ole perusta yhteisymmärrykselle.

Historiankirjat uusiksi!

Viikon kirjat ovat tällä kertaa syyllistyneet allekirjoittaneen hauskuuttamiseen ja useiden mielenkiintoisten ajatusten herättämiseen.

• Pertti Jarla: Fingerpori kuntauudistus Aiempien Fingerpori-teemakokoelmien mukaisesti tämäkin teos sisältää valikoiman strippejä sarjakuvan vuosien varrelta, tällä kertaa vaatimattomasti "Fingerpori kaupunkina ja asuinpaikkana" teemanaan. Strippien lisäksi teokseen on ripoteltu kaupunginjohtajan selostuksia ja kehuja tämän Suomen hienoimman kaupungin upeista kulttuuritapahtumista, harrastepiireistä ynnä muista. Stripitkin on jaoteltu näiden esitelmien aiheisiin sopivasti. Uusia strippejä ei mielestäni kokoelmasta löytynyt, mutta onneksi Jarlan tuotanto on niin monipuolista ja huvittavaa, ettei vanhojen strippien uudelleenlueskelu haittaa. Lisäksi sarjakuvien edellämainittu järjestely aiheittain esittelyjen kera tuo lukijalle uusiakin nauruelämyksiä ja huomioita. Teoksesta voisi varmasti sanoa vielä vaikka mitä, mutta äsh. Summa summarum: Fingerpori - you can't go wrong!
• Stephen Fry: Making History Nuori historiantutkija ja vanha fyysikko, kumpikin omien syidensä painamana, päätyvät yhdessä muuttamaan historiaan niin, ettei Hitleriä koskaan ollutkaan. Valitettavasti tulos ei olekaan se paratiisi, josta miehet naiivisti unelmoivat. Älykkäänä humoristina ja jokapaikandandynä tunnettu Fry ei ole tuottanut parasta tekstiään teokseen, mutta sen lähtökohta samoin kuin tuloksien tutkinta korvaavat tekstilliset pikkupuutteet. Tämä ei toki tarkoita, etteikö tekstissä olisi erittäin nautittavia kohtia (siirappinen loppu ei tosin valitettavasti kuulu näihin), mutta viihteen sijaan kirjan anti perustuu, kenties tarkoittamatta sitä, sen herättämiin mietintöihin ja historian arvostukseen. Faabelin tavoin kirjalla on tarjottavaan tärkeä opetus: kuinka kauheidenkin asioiden keskeltä löytyy asioita, joista olla kiitollinen ja tyytyväinen. Älykäs ja huikaisevan mielenkiintoinen teos!

Keskeneräisinä kirjoina pinossani on edelleen samat tutut 1001 yötä ja Hullu rakkaus, sekä nopeammin edistyvä (kirjaston laina!) Michael Connellyn The Fifth Witness.
Pikkuhiljaa...