Kiroileva silli

Varsin erilaiset teokset viikon kirjoina tällä kertaa - ohukaista sarjakuva-albumia ei millään voi verrata Levin mykistävään keskitysleirikertomukseen.

• Milla Paloniemi: Kiroileva siili 4 Kiroileva siili vetoaa jotenkin suomalaisiin äksyilynsä ja mustan huumorinsa ansiosta. Minäkin olin ensimmäisen teoksen luettuani aivan ihastunut. Valitettavasti taso kuitenkin laskee lipsuen albumi albumilta - tuntuu, että Paloniemeltä on joko loppunut ideakasa, tai kenties hänkin alkaa kyllästyä siiliinsä. Neljännessä albumissa on vielä onneksi muutama onnistunut strippi ja vitsi, joten ihan turhaa luettavaa ei käsissään pitele. Siili kuitenkin tuntuu luottavan tuttuun ja aiemmin toimineeseen kaavaan liikaakin. Stripeissä on toiston makua, ja useammassa kohdassa koko jutun idea on "vihainen siili", joka ei valitettavasti enää toimi niin kuin alussa. Moni strippi jää mitäänsanomattomaksi, kun lukijaa ei sen enempää naurata tai kosketa (sarjakuvanhan ei aina tarvitse naurattaa, mutta jotakin tuntemuksia sen tulisi aiheuttaa). Nelosalbumin anti on tason vaihtelusta huolimatta kuitenkin vielä sen verran luettavaa, ettei teoksesta jää pelkkä rahastuksen maku suuhun. Siilillä on vielä asiaakin.
• Primo Levi: Tällainenko on ihminen Sanon heti alkuun, että tämä teos on paras ja koskettavin, jonka olen koskaan lukenut keskitysleireihin liittyen. Levi ei kaunistele asioita, vaan kertoo leirioloista puolustelematta ketään: lehtien nyyhkyartikkeleissa harvemmin mainitaan esimerkiksi, että jos vanki jätti vaatteensa vartoimatta suihkun ajaksi, joku varasti ne itselleen. Ruoka-annoksista tapeltiin ja niillä käytiin häikäilemätöntä vaihtokauppaa. Laiskat natsit eivät sodan edetessä jaksaneet aina edes lajitella vankeja, vaan päättivät sattumanvaraisesti kummasta junan ovesta ulos tulleet vangit "pääsivät" työleirille ja ketkä taas joutuivat kaasukammioihin. Italianjuutalainen nuori kemisti Levi vangittiin sodan jo alettua, ja hän päätyi pitkän ja tuskaisan matkan kautta Auschwitziin. Hän selvisi kuuluisan leirin kauhuista hengissä yhtenä harvoista, vaikka leirille tuotiin ihmisiä täpötäysissä junalasteissa, ja päätti kirjoittaa kirjan kokemuksistaan. Kyseessä ei siis ole kirjailijan kuvitelmaa leirioloista, vaan aito muistelmateos, mikä tekee lukemisesta vieläkin huikaisevamman ja pökerryttävän kokemuksen. Teos etenee kronologisessa järjestyksessä Levin vangitsemisesta vapautumiseen ja kertaa niin järkyttäviä kokemuksia sekä natsien että muiden vankien osalta kuin "tylsiäkin" päiviä vailla mitään järjellistä tekemistä. Levin kertojavahvuuksia ovat selkeä, tapahtumiin keskittyvä kerronta, johon hän sekoittaa omia ajatuksiaan sopivissa määrin, ja vahva puolueettomuus ja kaunistelemattomuus. Karmivat kohtalot jäävät kummittelemaan lukijan mieleen ilman kertojan kikkailuja. Levi itse päätyikin lopulta äitinsä syöpäkärsimyksien seuraamista kestämättömänä tekemään itsemurhan. Toivottavasti kirjoittaja sai edes jotakin helpotusta kertoessaan muulle maailmalle kurjan tarinansa. Lukijaa järkyttävä ja järisyttävä teos! Kuten kirjan nimi kysyy, tällainenko on ihminen?

Tällä hetkellä lueskelen vanhoja tuttuja teoksiani, sekä kirjastosta kaivettua Raskausjärkytys!-viihderomaania. Tähän mennessä en oikein pidä siitä - mikä tosin ei ole mikään yllätys, joten miksi ihmeessä lainasin sen?