- Chuck Palahniuk: Kirottu Täytynee heti aluksi tunnustaa, että tämä on ensimmäinen Palahniukin teos, jonka luin. En ole edes nähnyt Fight Club -elokuvaa, joten en tiennyt lainkaan, mitä odottaa. Inhorealismi oli kai mielessäni... Ensivaikutelma oli sekava: 13-vuotias Madison on päätynyt epäilyttävien olosuhteiden vallitessa Helvettiin, eikä lainkaan pidä siitä. Hän on koppava, ylimielinen ja asennevammainen, eikä pikkuhiljaa mukaan tarttuvaa breakfastclubmaista lössiä voi kovin paljon kehuskella. Ensimmäinen neljäsosa romaanista meneekin hieman tympeästi eteenpäin kahlaten - mikäli Madison ei lähtisi seikkailemaan pitkin Helvettiä ja aukaisisi kuolemaansa (ja sitä edeltävää elämää rikkaiden, kuuluisien ja älyttömien vanhempiensa kanssa) vähä kerrallaan, ei lukija todennäköisesti sinnittelisi mukana kovin pitkään. Onneksi Madisonin tarina - joka on jaettu lyhyehköihin lukuihin, joista jokainen alkaa Madisonin "Oletko siellä, Saatana? Minä täällä, Madison." -muistelmilla ja jatkuu sitten suoraviivaisempana minä-kertojan selostuksena - on ripoteltu pitkin poikin Helvettiä, johon tutustuessa seurue törmää jos jonkinlaisiin hupaisiin seikkoihin (puhelinmyyjät...) ja ihmisiin tai demoneihin (arvatkaapa, mitä Hitlerin viiksille käy). Madison on nimittäin klassinen esimerkki dynaamisesta päähenkilöstä, joka käy läpi monenlaisia radikaalejakin muutoksia tarinan edetessä. Joissain kohdin muutos tuntuu hieman pakotetulta, mutta pääosin Palahniuk onnistuu luomaan mielenkiintoisen miljöön ja lukijalle selkeästi tykättäväksi kasvavan hahmojoukon. Lopetin kirjan paljon tykästyneempänä kuin aloitin (no, duh... haha). Teokselle on kuulemma luvassa jatkoakin; ainakin Madisonin mielenkiintoinen tapa lopettaa tarinansa viittaa tähän, joten jään odottamaan pienellä innolla.
- Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen. Kertomuksia vihreältä saarelta Entinen kuopiolaisopettaja Hanna Tuuri muutti Irlannin länsirannikolle miehensä kanssa. Molemmat ovat innokkaita ja taitavia puutarhureita, joten monet Tuurin novellimaisista pikku kertomuksista liittyvät kasveihin ja niiden hoitoon. Irlannin erikoinen ilmasto suosii monenlaisten kasvien lisäksi monipuolisesti ihastuttavien ja joskus vähän vihastuttavienkin persoonien ilmenemistä, ja kertomukset päivittäisistä kohtaamisista näiden suurten persoonien kanssa muodostavat Tuurin kirjan selkärangan ja aimo osan lihastakin. Teoksen joka sivulta paistaa läpi onni, ilo ja kiitollisuus saada touhuta kasvien kanssa ja elää karunkauniilla maaseudulla ihanien ihmisten parissa. Tässä on oikea hyvänmielen nojatuolimatkakirja! Ainoa harmi on, että teoksen luettuaan tekee mieli lähteä itse kurkistelemaan Tuurin pikku kylää paikan päälle...
Vanhojen tuttujen lisäksi meitillä on kesken kirjaston laina A Brief History of the Future. Kirjaston kirjoissa on tosiaan se hyvä puoli, että eräpäivien takia ne tulee luettua melko sutjakkaasti. Omia kirjoja lukee sitten sivun sieltä, toisen täältä...
Kunhan saan kirjaston pinon pois, koetan panostaa hieman enemmän Tuhannen ja yhden yön tarinoihin (jo yli sata luettu!); yllättävän hyvää luettavaa kaiken verilöylyn ja sekstailun lomassa... tai kenties juuri niiden vuoksi, hah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!