Kieliopin pikatunti pitkästä aikaa!
Elitistiteksteistä, runnelluista sitaateista ja sarkatisista huomautuksista edelleen usein esiin pomppaavat Ye Olde English -sanat hämmentävät joskus. Harva meistä taisi olla oikeasti paikalla, kun näitä käytettiin jokapäiväisessä puheessa, joten hämmennys on tavallaan aivan ymmärrettävää.
Yksikön toisen persoonan kolme eri ilmenemismuotoa on kuitenkin helppo erottaa toisistaan, joten revin välillä hiuksiani. (Kyllä, samat virheet, joita itse tein murrosikäisenä, ärsyttävät minua. Avarakatseisuus, nimesi on nainen!)
thou - perusmuoto. Hast thou seen my pantaloons?
thee - käytetään yleensä "sinun" ollessa esimerkiksi jonkun saaja tai vastaanottaja. This fish for thee.
thy - omistusmuoto. In thy orisons be all my sins remember'd!
thine - sama ilmentyminen kuin nykyenglannissakin tavattavalla "mine" sanalla. 'Tis thine.
Oivia esimerkkejä, kuten aina, tarjoilee rakas Bardimme. Sonetti XVIII:
Shall I compare thee to a summer's day?
Thou art more
lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of
May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the
eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimm'd;
And every
fair from fair sometime declines,
By chance or nature's changing course
untrimm'd;
But thy eternal summer shall not fade
Nor lose possession of
that fair thou owest;
Nor shall Death brag thou wander'st in his
shade,
When in eternal lines to time thou growest:
So long as men can
breathe or eyes can see,
So long lives this and this gives life to thee.
Pieniä kirjoituksia kielestä, kirjoista ja kirjoittamisesta - helmien pureskelua ja maistelua.
Etsivä löytää...
29.11.2012
27.11.2012
Ilmainen kirja tarjolla!
Kirjoittaja Steven Scaffardi tarjoaa debyyttiteostaan The Drought e-kirjana ilmaiseksi tässä osoitteessa.
Teos muuttuu ilmaiseksi, kun käyttää koodia KW38E.
Vastineeksi ilmaisesta lukukokemuksesta kirjoittaja pyytää rehellisiä arvioita teoksesta mahdollisimman monille kirjoja myyville sivustoille (esimerkiksi GoodReads ja Amazon).
Tarjous on voimassa joulukuun 13. päivään saakka.
Antoisia lukuhetkiä!
Teos muuttuu ilmaiseksi, kun käyttää koodia KW38E.
Vastineeksi ilmaisesta lukukokemuksesta kirjoittaja pyytää rehellisiä arvioita teoksesta mahdollisimman monille kirjoja myyville sivustoille (esimerkiksi GoodReads ja Amazon).
Tarjous on voimassa joulukuun 13. päivään saakka.
Antoisia lukuhetkiä!
25.11.2012
Darwinin hyvinvointiniksejä
Viikon kirjat, as usual.
Northcuttin kirjan innostuin muuten lukemaan siksi, että näin sen (nimenomaan tässä merkinnässä esitellyn kakkososan) kirjamessuilla erään divarin hyllyssä. Jätin sen kuitenkin ostamatta, sillä vaikka teos oli tuhruinen ja sivuja revittykin, hintaa oli huikeat 12 euroa. Päivittelimme asiaa kaverini kanssa ja totesin tuimasti etsiväni kirjan kirjastosta.
Onneksi HelMet on olemassa!
Tällä hetkellä lueskelen edelleen 1001 yön tarinoita (enää noin 900 yötä jäljellä, haha), hullun rakkauden selviytymisopasta (plääh) ja Chuck Palahniukin uutuutta Kirottu, joka, kumma kyllä, löytyi kirjaston hyllystä. Oletin sen olevan varattu ainakin vuodeksi eteenpäin. Tähän mennessä en ole kyllä ollut kovin ihastunut teokseen...
- Wendy Northcutt: Darwinin palkinnot 2: Luonnottomia valintoja Ensimmäisen Darwinin palkinnot -kokoelman (jonka arvio tulee jossakin välissä...) tapaan teos esittelee lyhyesti mielettömimpiä palkinnonsaajia ja ehdokkaita Darwin Awards -sivustolta. Kirjoittaja on varsin pätevä esittelemään aihetta esimerkkeineen, sillä Northcutt on myös Darwin Awardsien perustaja ja ylläpitäjä. Hämmennystä ja typertynyttä naurua aiheuttavien geenialtaan puhdistajien lisäksi kirjasta löytyy darwinismin perusteet lyhyesti ja selkeästi selostettuina. Aiheita on myös jaettu teemoittain lukuihin, joten lukija saa mukavan annoksen tietoa ja teoriaa luvun esittelyssä ja pääsee sitten ihmettelemään kanssaihmistensä temppujen kautta tätä luonnonvalintaa in actia. Moittimista teoksesta löytyy lähinnä ensimmäisestä nidoksesta tuttujen tarinoiden osalta; kun lukee teokset peräkkäin, on tympeää kahlata sivukaupalla juuri lukemiaan juttuja uudelleen - varsinkin, kun tarinat ovat usein niin uskomattomia, että ne muistaa hyvin. Kääntäjä oli eri ihminen kuin ensimmäisen teoksen kanssa, ja teksti oli paremmin luettavissa, mutta kovin teknistä. Kokemukseni Darwinin palkittujen kanssa tosin myönnettävästi kärsi siitä, että luin kirjat niin nopeasti ahmien; Northcutt itsekin suosittelee alkupuheessa lukemaan korkeintaan yhden luvun päivässä ja siirtymään rohkeasti toisiin teksteihin, mikäli jokin darwinisti ahdistaa tai aiheuttaa pahoinvointia. Olisi pitänyt kuunnella kirjoittajaa! Tällä kertaa hän todella tietää parhaiten.
- Irmeli Castrén: Nykynaisen hyvinvointiniksit Castrénin teos tarjoilee laajan valikoiman tietoa ja pikkuvinkkejä lähinnä naispuolisille geenialtaan täyttäjille (joskin en näe mitään syytä, etteikö Y-kromosomilla varustettu henkilökin voisi hyötyä joistakin tiedonjyvistä). Kirjan ohjeet ovat lyhyehköjä ja selkeitä, ja ne on jaettu aihepiireittäin, joten teosta on helppo ja mukava lukea. Useimmat ohjeista ovat lukuisista naistenlehdistä tuttua peruskauraa (esimerkiksi hiusten päivittäisen pesemisen ja keinotekoisen kuivauksen epäterveellisyydestä hiuksille tietävät varmasti jo kaikki), mutta toisaalta on hyvä, että ne on kerätty yksiin kansiin. Maalaisjärjellä pärjännee ilman kirjaakin mainiosti, mutta eipä tämän lukemisesta haittaakaan ole!
Northcuttin kirjan innostuin muuten lukemaan siksi, että näin sen (nimenomaan tässä merkinnässä esitellyn kakkososan) kirjamessuilla erään divarin hyllyssä. Jätin sen kuitenkin ostamatta, sillä vaikka teos oli tuhruinen ja sivuja revittykin, hintaa oli huikeat 12 euroa. Päivittelimme asiaa kaverini kanssa ja totesin tuimasti etsiväni kirjan kirjastosta.
Onneksi HelMet on olemassa!
Tällä hetkellä lueskelen edelleen 1001 yön tarinoita (enää noin 900 yötä jäljellä, haha), hullun rakkauden selviytymisopasta (plääh) ja Chuck Palahniukin uutuutta Kirottu, joka, kumma kyllä, löytyi kirjaston hyllystä. Oletin sen olevan varattu ainakin vuodeksi eteenpäin. Tähän mennessä en ole kyllä ollut kovin ihastunut teokseen...
23.11.2012
iBloggaaja
Bloggerin applikaation saa viimein myös iPadille! Jee!
Säntäsin heti App Storeen lataamaan ilmaisen sovelluksen iPadilleni ja päivitin samalla iPhonen Bloggerin uuteen mallistoon.
Pidin ehkä edellisen päivityksen värimaailmasta hieman enemmän; sen valko-oranssi yksinkertainen ulkonäkö oli pirteä olematta räikeä, ja sillä oli mieluisa näpsytellä tänne palvelimelle talteen luonnoksia tulevia merkintöjä varten.
Nykyinen harmaan eri sävyjä hyödyntävä versio on tyylikkäämpi, mutta samalla tylsempi. Tarvittiinko tänne kaamoksen ja huonon kirjapornon keskelle enää lisää harmauden eri vivahteita?
Alkuun oli myös hankala löytää joitakin toimintoja, kuten tallenna luonnos -aktio, mutta pienellä näpräilyllä nekin löytyivät.
Vanhassa vara parempi, kuten moni toteaa usein, mutta kyllä tällä muutoksella pärjätään.
Ja nyt voi näpytellä merkintöjä iPadillä! Jee!
Jospa ne aikataulutkin pitäisivät jatkossa paremmin...
Säntäsin heti App Storeen lataamaan ilmaisen sovelluksen iPadilleni ja päivitin samalla iPhonen Bloggerin uuteen mallistoon.
Pidin ehkä edellisen päivityksen värimaailmasta hieman enemmän; sen valko-oranssi yksinkertainen ulkonäkö oli pirteä olematta räikeä, ja sillä oli mieluisa näpsytellä tänne palvelimelle talteen luonnoksia tulevia merkintöjä varten.
Nykyinen harmaan eri sävyjä hyödyntävä versio on tyylikkäämpi, mutta samalla tylsempi. Tarvittiinko tänne kaamoksen ja huonon kirjapornon keskelle enää lisää harmauden eri vivahteita?
Alkuun oli myös hankala löytää joitakin toimintoja, kuten tallenna luonnos -aktio, mutta pienellä näpräilyllä nekin löytyivät.
Vanhassa vara parempi, kuten moni toteaa usein, mutta kyllä tällä muutoksella pärjätään.
Ja nyt voi näpytellä merkintöjä iPadillä! Jee!
Jospa ne aikataulutkin pitäisivät jatkossa paremmin...
21.11.2012
"Älä naura mulle!"
What's the difference between a cat and a comma?
One has claws at the end of its paws, and one is a pause at the end of a clause!
One has claws at the end of its paws, and one is a pause at the end of a clause!
19.11.2012
Kuivapesu
Viikon kirjoina on tällä kertaa poikkeuksellisesti kolme teosta, sillä mielestäni oli parasta niputtaa Puhdistuksen molemmat versiot samaan arvioon.
Pahoittelen sekaantunutta julkaisuaikataulua; olen voinut huonosti niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä Oksasen teoksia näköjään ollut lainkaan helppo arvioida!
Lukukierrossa on tällä hetkellä edelleen tuhannen ja yhden yön tarinoita, Bones-meininkiä Kathy Reichsin kirjan kanssa, ja hullua rakkautta selvitymisoppaan parissa.
Pahoittelen sekaantunutta julkaisuaikataulua; olen voinut huonosti niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä Oksasen teoksia näköjään ollut lainkaan helppo arvioida!
- Augusten Burroughs: Kuivilla Juoksee saksien kanssa -teoksesta tuttu Augusten jatkaa erikoisen elämänsä muistelua kertomalla parikymppisestä itsestään New Yorkin mainosmaailman ja lukuisien baarien säihkeessä. Menestys ja elämänilo nousivat nopeasti nuoren nousukkaan päähän, ja 25-vuotiaana Augustenille lätkäistiin ultimatum: vieroitus tai lopputili töistä. Vastentahtoisesti Augusten hankkiutuu alkoholivieroitukseen, joka meneekin yllättävän hyvin, mutta oikea taistelu alkaa vasta miehen palatessa normaalielämään. Vaikken ole koskaan kokenut alkoholismia, Burroughsin tapa kertoa riippuvuudestaan teki riippuvuudesta ja sen tuskista kovin tutun. Teksti iskee varmasti jokaiseen, joka on koskaan ollut jostakin riippuvainen. Tärkeätä kertomuksessa on myös Burroughsin lukijalle vyöryttämä epäonnistumisen tunne ja romahtaminen sekä siitä selviytyminen. Kuivilla ei ole mikään amerikkalainen perhe-elokuvan tarina, jossa kaikki onnistuu heti ruusuntuoksuisesti. Vaikka kaikki ei olisikaan totta ja vaikka useita kohtia on varmasti proosaa varten liioiteltu, teos puhuttelee niin sisältönsä kuin tekstinsä puolesta. Kuten edeltäjäteoksessa Juoksee saksien kanssa, Burroghsin teksti on melko kuivaa ja huumorintäyteistä, ja elävä kieli rouhevine sanavalintoineen pitää lukijan kiinnostuneena (tosin juoni itsessäänkin toimii, joten kiinnostuksenpuutetta ei tulisi ilmetä). Hahmovalikoimasta sanoisin sen verran, että runsas sivuhahmojen määrä oli hieman tuskastuttava ollessaan niin suuressa kontrastissa pienen päähahmojoukon kanssa, mutta toisaalta se sopii addiktiomuistelmaan. Ja jos lopussa ei lukijalla ole edes pieni möykky kurkussaan, pitänee ihmetellä tuliko teosta sittenkään luettua.
- Sofi Oksanen: Puhdistus (romaani)
Sofi Oksanen: Puhdistus (näytelmä) Ajattelin pitkään, etten lue Puhdistusta lainkaan. En oikein muista edes, miksi: luultavasti olin Oksasen suurhypetystä vastaan ja ajattelin, ettei teoksen sisältö aiheena oikein iske. Kuvittelin Viron lähihistorian ja naisiin kohdistuvan monipuolisen väkivallan olevan järkyttävää luettavaa. Sitä se olikin, mutta Oksanen kirjoittaa siitä niin väkevästi ja rohkealla äänellä, ettei kirjoja malta laskea käsistään. Aliiden synkkä kertomus pitelee lukijaa vahvasti hyppysissään raaimpienkin kohtien läpi. Syy, miksi lättäsin sekä romaanin että näytelmän samaan pakettiin, on se, että mielestäni ne kannattaa lukaista peräkkäin. Kummassakin on nyansseja ja osia, joita toisesta ei löydy, mutta yhdessä ne rakentavat täyteläisemmän kuvan taustoineen ja puhumattomine ajatuksineen. Oli myös mielenkiintoista tutkiskella, miten näytelmä on lihallistunut romaaniksi. Toki teokset kannattelevat lukijan myös omillaan, sen verran hienon maailman Oksanen on rakentanut. En oikein viitsi kirjoittaa Puhdistuksesta pitkää juttua, koska se on ollut niin paljon mediassa esillä, että ihan korvista tursuaa, mutta ennen kaikkea siksi, että se on niin vaikuttava lukukokemus, että jokaisen tulee testata sitä itse.
Lukukierrossa on tällä hetkellä edelleen tuhannen ja yhden yön tarinoita, Bones-meininkiä Kathy Reichsin kirjan kanssa, ja hullua rakkautta selvitymisoppaan parissa.
14.11.2012
Rakas Darwin...
Kuten arvioitavien kirjojen listani, myös kirjanmerkkikasani on satunnaisessa järjestyksessä ja nappaan uudelle kirjalle aina pinon ensimmäisenä olevan kirjanmerkin katsomatta sen kummemmin, mitä kyseinen kuva esittää. Aina joskus merkki ja kirja, jonka väliin se joutuu, sopivat jollakin hauskalla tavalla yhteen, ja napsin niistä kuvan muistoksi. Sattuma on niin hupaisa asia välillä.
Tällä kertaa Darwinin palkinnot -kirjaan osui vuosia vanha valokuva, jonka olen laminoinut talteen kuvan naurettavuuden vuoksi. Eivätkö olekin hyvä pari?
12.11.2012
Argh.
Olen jo monta päivää pähkäillyt seuraavaa englannin kielioppiknoppia saamatta siitä täyttä tolkkua:
Englanti on siinä mielessä ihanan raivostuttava, ettei sen sääntöjä ja kuriositeetteja koskaan lakkaa oppimasta ja ihmettelemästä. Rakas pseudo-äidinkieleni!
Nobody didn't see nothing.Kerta kiellon päälle, kai!
Englanti on siinä mielessä ihanan raivostuttava, ettei sen sääntöjä ja kuriositeetteja koskaan lakkaa oppimasta ja ihmettelemästä. Rakas pseudo-äidinkieleni!
10.11.2012
CSI: Dublin
Viikon kirjoina on tällä kertaa lisää "elämänoppaita"; yksi matkaopas ja yksi murhanselvitysseloste.
Tällä hetkellä meikäläinen viihtyy illat sängynnurkassa seuraavien teosten kanssa:
- The Thousand Nights and One Nights, volume I
- Suuri suomalainen vitutuskirja
- Tietojen kirja I
- Love's Executioner & Other Tales of Psychotherapy
- The Three Musketeers
Vaihtelevuus on elämän suola, niinhän sitä sanotaan...
- Robert George: popout cityguide Dublin (suomeksi) (Copyrightien perusteella sarjan nimi kirjoitetaan jostakin syystä pienellä.) Mukavan pienikokoinen, matkalle hyvin mukaanotettava karttapainoinen matkaoppaanpoikanen. Pääpaino on ehdottomasti teoksen kekseliäillä aukitaittuvilla kartoilla, joista toinen keskittyy tarkemmin Dublinin keskustan alueeseen ja toinen laajemmin suurkaupungin pääteihin ja -seutuihin, mutta kirjanen sisältää myös paljon vinkkejä kauppojen, ravintoloiden, nähtävyyksien ja majoitusvaihtoehtojen suhteen. Värivalokuvat ja tiiviit tietoiskupaketit tarjoavat lukijalle ainekset monipuoliseen, omaan makuun sopivaan lomailuun. Moitteeni on, että laatikoiden ja kuvien asettelu oli hieman sekavaa - ne löytyivät joskus aivan eri kohdasta kuin aiheeseen liittyvä muu teksti. Karttojensa ja taskuun sopivan kokonsa ansiosta kirjanen on kuitenkin erinomainen matkakumppani. Omassa saman sarjan Edinburgh-läpyskässä on lisäksi kynä ja kompassi kirjan selkämyksessä kiinni, joten luulisi uudempin Dublin-oppaidenkin sisältävän samat aputarvikkeet.
- Kate Summerscale: The Suspicions of Mr Whicher; or, The Murder at Road Hill House 1800-luvun puolivälissä Englannin maaseudulla tapahtui kummia: rikkaan perheen poika katosi lukitusta talosta yöllä jäljettömiin, ja löytyi vasta suurten etsintöjen jälkeen ulkohuussista raa'asti murhattuna. Herra Whicher saapui muiden poliisien mukana tutkimaan tätä Poirot'n ja Holmesin tutkintojen veroista tositapahtumaa, mutta erinäiset selkkaukset niin median, poliisivoimien kuin Road Hill Housen asukkaiden kanssa saivat etsivän lannistumaan. Summerscale on koonnut teoksestaan mielenkiintoisen paketin viktoriaanisen Englannin poliisityöstä ja rikostutkinnan tekniikkapuolen kehittymisestä itse murhan selvittelyn lisäksi. Teokseen on lisäksi liitetty muutama valokuvasetti, jotta lukijalle esiteltävät henkilöt taustoineen ja asuinympäristöineen tulevat tutummiksi, samoin kuin rikospaikka ja poliisien käytössä olleet johtolangat ja vihjeet surman selvittämiseen. Teksti kulkee varsin mukavasti eteenpäin jäämättä tuskailemaan yksittäisten kohtien kanssa, mutta välillä itse rikoksen lisukkeeksi ympätyt muut selostukset ajan poliisikäytännöistä sun muista tuntuvat katkaisevan tekstin hieman tönkösti. Lukijalle vyörytetään kuitenkin niin paljon mielenkiintoista informaatiota maallikolle sopivalla kielellä, ettei jonkinasteinen tönkköys haittaa kokonaisuutta. Teoksen lopusta voi bibliografiasta ja liitteistä etsiä itselleen lisää luettavaa aiheesta, sillä Whicherin tutkimukset ratkaisuineen ovat sen verran mielekästä lukemista, että lukijalle jää todennäköisesti nälkä. Summerscalen tuotannosta löytyy ainakin yksi samaa aikakautta käsittelevä avioeroselvittely, mutta en ole vielä ehtinyt lukea sitä. Toivottavasti on yhtä hyvä ja kiintoisa kuin tämä!
Tällä hetkellä meikäläinen viihtyy illat sängynnurkassa seuraavien teosten kanssa:
- The Thousand Nights and One Nights, volume I
- Suuri suomalainen vitutuskirja
- Tietojen kirja I
- Love's Executioner & Other Tales of Psychotherapy
- The Three Musketeers
Vaihtelevuus on elämän suola, niinhän sitä sanotaan...
8.11.2012
Kirjamessut 2012
Kävin tosiaan tänäkin vuonna Helsingin kirjamessuilla ihmettelemässä ja mököttämässä. Pitkän kiertelyn jälkeenkään ei ollut löytynyt mitään ostettavaa, joka ei joko ollut järjettömän kallista tai takuuvarmasti kirjaston hyllyssä. (Omistan jo niin monta hyllyllistä kirjoja, että valikoin nykyään ostokseni huolella.)
Ruokapuolella maistiaisten parissa piipahtamisen jälkeen mieliala ilmeisesti nousi kuitenkin sen verran, että ostettavaakin löytyi. (Kirjamessuilta ei lähdetä tyhjin käsin! Se on sääntö!)
Kannoin kotiin seuraavat:
Molemmat teokset ovat luultavasti HelMetissäkin, mutta olivat niin halpoja, että kelpuutin ne kainaloon. Luin ne myös innolla jo - Kuivilla oli hengästyttän hieno lukuelämys. Exäni huutaa! -teos sai minut lähinnä vaivaantuneeksi, mutta lisää molemmista, kunhan niiden arviointivuorot tulevat.
Iki-ihana Mummo oli päässyt muistikirjankin kanteen, ja kun muistiolla oli kovakantiseksi, paksuksi päiväkirjatekeleeksi hintaa vain kolme euroa, nappasin kaksi mukaan. Toisen annan huonomuistiselle äidille syntymäpäivälahjaksi, toisen käytän itse päiväkirjana.
Suosikkimaani Iso-Britannia ja yksi lempilausahduksistani ikinä yhdessä - pakkohan tämä oli ostaa.
Lontoo-muistikirjasetin toinen osa.
Upea, ihana, samastuttava Marilyn hauskan metallikantisen muistikirjan kannessa - ei ollut kysymystäkään siitä, että jättäisin tämän ostamatta.
Vaikka aluksi pelkäsinkin, että joutuisin lähtemään kotiin pahoillamielin ja tyhjin käsin, saatiin sitä rahaa palamaan loppujen lopuksi vähän liikaakin!
Yllänäytettyjen lisäksi ostin isälle syntymäpäivälahjaksi Fingerpori-setin, kaverille Angry Birds -vihkon (taas ne typerät linnut, kirjamessuilla! Kirjat ja vihkot hahmoista nyt vielä menettelevät, mutta mitä teki paikan päällä esimerkiksi pehmolelukoju?), ja kotiintuomisiksi upeita brittiruokia (lähinnä eri cheddar-lajikkeita ja suklaakeksirasian) ruokamessujen puolelta.
Kai sinne uskaltautuu ensi vuonnakin...
Tällä kertaa eivät edes tuputtaneet Helsingin Sanomien tiskeillä tilaamaan lehteä! Edistystä.
6.11.2012
Kovan lukijan ongelmia
- Olin kirjamessuilla, ja pitkään kestäneen kitinän ja murjotuksen jälkeen löysin pari ostettavaa teosta ja vihkoa (joista tullee oma merkintä piakkoin). Hallista toiseen siirtyessämme ohitimme kuitenkin lauman naisia, joista jokaisella oli valehtelematta ainakin kuusi kassillista ostoksia käsissään. Totesin surunaamaisena ystävälleni, että olen huono kirjojen ystävä.
- Seuraavana päivänä kävin ihmettelemässä historiaa Kansallismuseossa. Huomioni kiinnittyi jatkuvasti eniten hassuihin vanhanaikaisiin sanoihin ja uusiin (tai uusiin vanhoihin) tuttavuuksiin - pähkäilin esimerkiksi aivan liian pitkään, mikä ihme on rullakone (bobbin! lukion historianopettajaa lainaten). Seuralaiseni kertoi minulle maailmantaloudesta, Hastingsin taistelusta, miekoista ja vaikka mistä, ja minä vain kuikuilin kylteistä ja esineistä sanahupaisuuksia. Nauroimme me kyllä viiden puhelinluettelon paksuiselle, muutenkin suurikokoiselle ja painavalle Raamatulle, joka on varmasti maksanut parin talon verran, että tuossapa vasta olisi mukava pikku pokkari matkalle tai sänkylukemiseksi. Seuralaiseni totesi tuhahdellen, "Ja se on vielä ruotsiks!"
- En vatvo tätä asiaa onneksi usein, mutta joskus kyllä harmittaa: kun lukee koottuja teoksia (esimerkiksi itsellä on kesken Shakespearen kootut, ja aiemmin on tullut luettua ainakin Oscar Wilden kootut kirjoitelmat), ei saa GoodReadsiin yhtä monta luettua kirjaa, kun koottujen teosten nidos lasketaan yhdeksi kirjaksi! Ajatellaan nyt vaikkapa Sherlock Holmesin koottuja seikkailuja - 56 novellia ja neljä romaanipituista seikkailua on siroteltu yhdeksään teokseen. Liian lyhyttä matematiikkaakin harrastavat laskevat vikkelästi, että yhdeksän on paljon enemmän kuin yksi. Ei sillä, että määrä korvaisi laadun!
- Siskoni lukee Fifty Shades of Greyn ensimmäistä osaa. En tiedä, olenko enemmän pöyristynyt siitä, että hän on vasta neljäntoista, vai siitä, että hän lukee niin huonoa kirjaa. Hänellä on myös kesken Agatha Christien Esirippu, ja silti E.L. Jamesin teos voitti valinnan... Voi, teinit! Haha.
- Samainen sisar kertoi eräs päivä "coolin" poikaystävänsä ihmetelleen vihaisesti, "Kuka v***u lukee jotain tyhmiä kirjoja?!" Tuijotin hetken siskoani ja kehotin sitten miettimään uudelleen suhteen tulevaisuutta. (Ei ainoastaan kirjojen takia, vaan ylipäätään suvaitsevaisuuden.)
- Kyseinen tapaus ilmoitti myös juuri äsken, että "Sherlock Holmes vielä menee, mut Poirot on ihan turha." Korvani savuavat hieman.
4.11.2012
You're history!
Historiaa voi lukea niin monessa eri muodossa, kuten viikon kirjat todistavat...
Joka päivä luodaan historiaa~
Tällä hetkellä lukemistona on isän kirjahyllystä kaivettu vanha tietokirja (tai tarkemmin sanottuna volyymi I tietokirjasarjasta), The Thousand Nights and One Night ja 1000 Years of Annoying the French, eli hyvin historiapainotteisesti elelen kirjojen maailmassa edelleen!
- Lauren Henderson: Exes Anonymous Bridgetjonesmainen kertomus kolmikymppisen Rebeccan romanttisista solmuista. Patrick jätti Rebeccan jo viisi kuukautta sitten, mutta Rebecca ei ole pääsemässä erosta yli millään - hän nauhoittaa videot täyteen Patricikin kaksoisolentoja, näkee tämän kaikkialla, pitää seinillään lukuisia kuvia exästään... Rebecca ystävineen onnistuu lopulta kyhäämään kasaan Anonyymit alkoholistit -tyylisen ryhmän ihmisille, jotka ovat koukussa entisiin heiloihinsa. Hendersonin teos on koskettava, hersyvä ja elämänmakuinen kertomus onnettomien sielujen selviytymisestä. Terävät huomiot parisuhteista ja rakkaudesta on piilotettu mukavasti rullaavan dialogin, Rebeccan nasevien sisäisten monologien ja kerronnan sekaan, joten lukija oppii kaikenlaista ja muuttunee itsekin lukemisen lomassa ihan huomaamattaan! Parasta teoksessa oli mielestäni se, että jokainen, jota rakkaus on satuttanut ja pettänyt samastuu varmasti useaankin kohtaan ja hahmoon, ja saa samalla toivoa paremmasta - jos nämä tyypit selviävät ja pärjäävät, miksen minäkin! Hahmoihin kiintyy myös aivan huomaamattaan, ja tarina kulkee sujuvasti eteenpäin muutamasta hieman tönköstä kohtauksesta huolimatta. Chick litin aatelistoa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen!
- edited by Mike Ashley: The Mammoth Book of Historical Whodunnits. Brand New Collection Nimi kertoo (ainakin lähestulkoon) kaiken tarvittavan teoksesta: se on kokoelma eri historian aikakausille (antiikin Roomasta keskiajan Englantiin) sijoittuvia rikoksenselvittelynovelleja. Jokaisen novellin on myös kirjoittanut eri henkilö, joten laatu ja miljööt vaihtelevat novellista toiseen huimastikin. Nautin kyllä teoksesta erittäin paljon; antiikin CSI:t ja keskiajan sherlockholmesit ovat hauskoja muutoksia yleiseen lukemistoon. Novellit eivät ole turhan pitkiä, eikä mikään teoksen sisältämistä ollut tylsä tai kovin huonosti kirjoitettu. Tavanomaisten viktoriaanisten yksityisetsiväseikkailujen ystäville, samoin kuin historiasta pitäville, teos tuo virkistävää vaihtelua.
Joka päivä luodaan historiaa~
Tällä hetkellä lukemistona on isän kirjahyllystä kaivettu vanha tietokirja (tai tarkemmin sanottuna volyymi I tietokirjasarjasta), The Thousand Nights and One Night ja 1000 Years of Annoying the French, eli hyvin historiapainotteisesti elelen kirjojen maailmassa edelleen!
2.11.2012
Ruukkiboogie
Isäni osti minulle jo kauan sitten Strömforsin Ruukissa käydessään tuliaisen, kun ei lupauksestaan huolimatta ostanutkaan minulle mitään silloin, kun kävimme siellä yhdessä. (Olen hemmoteltu lapsi! Kärrään omaan huoneeseeni mahtumattomat kirjatkin isän kirjahyllyyn.)
Tuliainen oli allaolevassa kuvassa näkyvän näköinen, kädintehdyillä kangaskansilla päällystetty päiväkirja, iskä kun tietää minun kirjoittavan moisiin paljon ja mielelläni. Myös kissat ovat sydäntäni lähellä niin yleisesti kuin omien karvaturrien muodossa, joten tuliaislahja oli erittäin sopiva ja miellyttävä.
Tuliainen oli allaolevassa kuvassa näkyvän näköinen, kädintehdyillä kangaskansilla päällystetty päiväkirja, iskä kun tietää minun kirjoittavan moisiin paljon ja mielelläni. Myös kissat ovat sydäntäni lähellä niin yleisesti kuin omien karvaturrien muodossa, joten tuliaislahja oli erittäin sopiva ja miellyttävä.
Tunteeni olivat kuitenkin ristiriitaisia, kun kurkistin kansien alle, millainen päiväkirja niihin on tungettu:
Miten noin kaunis päiväkirja on tungettu vähemmän silmää miellyttäviin kansiin? Kuva ei edes paljasta kirjan koko kauneutta: valkoinen on kirkas morsiuspuvun valkea ja musta kiiltävää pianonkoskettimien musteenmustaa. Upea musteläiskätestejä muistuttava symmetria kruunaa kaiken.
Otin päättäväisesti kangaskannet irti - etsin niille jostakin uuden "kodin". Tämän psykologisen perhoskauneuden haluan pitää näkyvillä.
Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)