Kulttuurishokkeja Fingerporissa

Viikon kirjoina on tällä kertaa kulttuurishokkeja niin asiallisessa seurassa Albionin kauniilla saarivaltakunnalla kuin hieman räväkämmässä menossa kotimaisen Fingerporin parissa.

• Terry Tan: CultureShock! Great Britain CultureShock!-sarjahan on suunniteltu varta vasten muista maista ja kulttuureista kirjan käsittelemään maahan tai kaupunkiin muuttaville tai siellä työskenteleville, joten perusmatkaopasmeininkiä hotellisuosituksineen ja nähtävyyslistoineen tästä teoksesta ei löydy. Terry Tan on asunut Isossa-Britanniassa jo useamman kymmenen vuoden ajan kasvettuaan ensin itämaisen kulttuurin keskellä, ja kertoo reippaasti omista alkuaikojen kömmähdyksistään varoittavina esimerkkeinä itse asiatekstin ohella. Mielestäni sivuhuomautukset olivat mukavia ja usein erittäin hyödyllisiäkin, ja niillä oli rohkaiseva vaikutus lukijaan: "Katso, minäkin mokasin näin ja näin ja silti selvisin!" Jos olisin muuttamassa Elizabeth II:n saarelle, kirja olisi kyllä hyödyllinen lukemisto, varsinkin, jos en tuntisi brittimenoa kovin hyvin. Nojatuolimatkakirjanakin teos oli melko viihdyttävä; se sisältää aimo annoksen opastusta niin brittien kulttuurisuuntauksiin, omalaatuiseen huumoriin, karmivankuuluisaan ruokaan kuin käytännön asioihin asunnon hankkimisesta vapaa-ajan viettoon. Tan keskittyi kenties hieman liikaa Lontooseen teoksessaan - valitan asiasta siksi, että sarjasta löytyy Lontoolle aivan oma erillinen teoksensa, joka on Tanin teosta paksumpi! -, mutta toisaalta arvostan sitä, että mies todellakin kertoi omien kokemustensa kautta Englannissa asumisesta. Sarjaan kuuluu myös Skotlanti-opas, josta on myös tulossa arvio, mutta Walesista ja Pohjois-Irlannista olisin mielelläni lukenut enemmänkin, samoin kuin Englannin muista maa-alueista. Tan kyllä sivuaa kaikkia, mutta selkeä pääpaino kaikissa luvuissa on suur-Lontoon alueelta löytyvillä kohteilla. Toinen pieni häiriötekijä oli muutama kielioppivirhe ja useampi kirjoitusvirhe. Kielioppivirheitä ei ollut tarpeeksi, että niistä voisi suoranaisesti valittaa, varsinkin ajatellessa, että teos on suunnattu Englantia tuntemattomille maahanmuuttajille, mutta kirjoitusvirheiden suuri lukumäärä alkoi hieman ärsyttää. Kirja alkoi tuntua hätäisesti kasaankyhätyltä, mikä puolestaan saa tietokirjan fakta-arvon laskemaan lukijan alitajunnassa. Tanillä ei myöskään aina ole kovasti sanottavaa kaikista teoksen aihealueista, joten hän kertoo asiaan jotenkin liittyvistä jutuista tai pyörittelee samoja juttuja uudelleen esiin. Loppuje lopuksi virheet kuitenkin jäävät hyvien asioiden varjoon, ja Tanin puherekisteri on niin leppoisan ystävällinen, että lukija tuntee miltei kuulevansa mukavalta sedältään matka- ja elämisohjeita.
• Pertti Jarla: Fingerpori 2 Kaikille suomalaisille jo varmasti tuttu Fingerpori jatkaa kakkosalbumissa ensimmäisestä kokoelmakirjasta tutulla linjalla - vitsit ovat ehkä hitusen parempia ja piirrosjälki sujuvampaa, mutta se on vain hyvä asia! (Ja paremmilla vitseillä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että ne naurattavat vielä useammin kuin ykkösosassa - yläluokkaisen sivistynyttä huumoria etsivät voivat kyllä edelleen kiertää sarjan kaukaa.) Ihanan musta huumori joskus aivan hykerryttävän älykkäine sanaleikkeineen kukkii, eikä valittamista löydy juuri muusta aiheesta kuin siitä, että teoksen lukee aivan liian nopeasti. Pitäisi olla koko sarja pinossa odottamassa, muuten hupi loppuu liian lyhyeen! Joku tasokkaampi arvostelija kirjoittaisi varmasti tästäkin kirjasta viiltävän analyysin osuvine moitteineen, mutta minusta Fingerpori on lyhyesti sanottuna yksi parhaista ja hauskimmista sarjakuvista ikinä. En oikein löydä moitteen sijaa, sillä stripeistä löytyy kyllä vitsejä lähes jokaiselle. (Ja miksi edes pitäisi aina moittia? Tämä teos on loistava; hienoa, Jarla! Tätä lisää.) The end.

Olen viime aikoina huomannut ilolla, kuinka terapeuttista kirjoittaminen on, mutta tätä merkintää oli kyllä järkyttävän vaikea saada kasaan - tekstissä on varmaan tuhottomasti juuri niitä kirjoitusvirheitä, joista aina purnaan. Karma iskee!
Kai siihen terapeuttisen kirjoitustason saavuttamiseen sitten vaaditaan jonkinlainen perusvire alle. Kyllä elämän pitää olla hankalaa!

Lukumaailmassa on tällä hetkellä vuorossa Anni Polvan romanttista kevytviihdettä mummin hyllystä (Vihaan hameväkeä), lisää nojatuolimatkailua (Näe ja koe: Irlanti) ja edwardinaikaista yksityisetsivätouhuilua (Death in a Scarlet Coat).
Miehiä, matkailua ja murhia!