Tutkijat eivät pelkää suomen kielen rappiota.
Minusta on hienoa, että sanavarastoltaan paljon suomea suuremmasta englannin kielestä on saatu uusia sanoja mukaan suomen kieleen. Englannissa on minusta mahtavaa juuri se, että lähes joka asiaan löytyy oma sanansa, jolla on tietyt konnotaatiot ja nyanssit. Suomessa joutuu joskus haparoimaan sellaisten "no sinne päin..." -sanojen kanssa, kun kunnollista, tarkkaa termiä ei löydykään.
En usko, että suomen kieli on sinänsä rapistumassa - enemmän minua huolettaa varsinkin nuorien suosima "tekstarikieli". Ei viitsitä kirjoittaa esimerkiksi possessiivisuffikseja kunnolla, tai olla-verbi kääntyy muotoon "o". Laiskuutta se kai vain on (sillä tekstiviesteissä ei ole enää pitkään aikaan ollut 160 merkin rajaa, ja Twitteriinkin saa kirjoittaa muutaman viestin peräkkäin, jos on pidempää asiaa), mutta se huolettaa. Mitä useampi nuori kirjoittaa niin, sitä useampi kaveri seuraa perässä. 13-vuotias siskoni ei osaa yksinkertaisiakaan yhdyssanoja ja kyseli eilen liioittelematta kolmekymmentä kertaa apua eri sanojen virallisten kirjoitusasujen kanssa tehdessään läksyjään. Irvistän inhosta aina, kun satun näkemään hänen ja ystäviensä keskustelupätkiä esimerkiksi Facebookissa.
Toki ihmiset sanovat, että se on vain kieltä, ei sillä niin väliä... Mutta kun sillä on. Kielen avulla me kommunikoimme. Selkeä ulosanti - tai pikemminkin sen puute - on usein monen ihmissuhteen ja työpaikan kompastuskivi. On vaikea puhua esimerkiksi sisarensa kanssa internetin välityksellä, jos ei edes ymmärrä kaikkea, mitä hän kirjoittaa. "Mitä sä typosit tohon?" "E mä typnu mtn!"
Järkevähkö puhekieli on mielestäni ihan OK. (Kirjakieltä on sitä paitsi ihan kirjaimellisesti mahdoton puhua.) Sanojen rikkirepiminen ja lähes tunnistamattomiksi tuhoaminen ei mielestäni ole selkeää ulosantia.
Jos kyseessä ei olisi sisareni, en edes vaivautuisi yrittämään tulkita hänen tekstejään.
Pystytkö sinä sivuuttamaan huonon ulosannin pelkällä olankohautuksella, vai tuntuuko sinustakin joskus siltä, että tarvitset sanakirjaa?
Loppuun kirjallisen idolini muistutus kielen tärkeydestä;
It is only by language that we rise above [the lower animals] — by language, which is the parent, not the child, of thought.
—Oscar Wilde, irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, and kirjailija, Intentions, 1891
—Oscar Wilde, irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, and kirjailija, Intentions, 1891
Itse kyllä myönnän, että esimerkiksi Facebookissa käyttämäni kieli saattaa välillä olla melko järkyttävää, minkä olet ehkä huomannutkin. Jos minulla on paljon sanottavaa, tiputtelen huoletta kirjaimia pois, jotta saisin kirjoitettua mahdollisimman nopeasti. Lyhennetty kieli ei siis minua häiritse kovinkaan paljon (kunhan se on vielä ymmärrettävää), mutta muun muassa yhdyssanavirheitä en siedä. Nehän vielä pidentävät viestiä ärsyttävyytensä lisäksi. Mielestäni on tärkeintä osata erottaa nettikieli ja virallisissa teksteissä käytettävä kieli toisistaan. Uusi mottoni voisikin olla, että kieliopin säännöt on osattava ennen kuin niitä saa rikkoa. Jos hallitsee säännöt, niiden rikkomisen osaa lopettaa liiallisen epäselvyyden rajalle tultaessa. Levittäkäämme siis tätä filosofiaani eteenpäin!
VastaaPoistaEn minä ainakaan ole pitänyt kirjoittamiasia Facebook-juttuja järkyttävinä! Käytät sitä niinsanottua "järkevähköä puhekieltä", jota itsekin käytän (tai pitäisikö melkein sanoa, että raiskaan) internetissä kommunikoidessani.
VastaaPoistaMutta voi että, miten hyvä filosofia sinulla on! Minun täytynee kopioida sanomasi seuraavaan ei-kirja-arvio -merkintääni (tästä aiheesta on tulossa vielä yksi juttu lähitulevaisuudessa).
Paljon kiitoksia kommentistasi!
Kyllähän tekstareissa on 160 merkin raja, se vaan menee monena viestinä sitten jos ylittyy? Ja tohon tekstarikieleen: siitä on tullu joskus viime vuonna tutkimus, että nettikirjottelu, tekstailu ym. "huonoks" koettu kielen käyttö ei heikennä vaan päin vastoin jopa nostaa nuorten suomen kielen osaamista :) En muista perusteluja, mutta vakuuttavat oli. Mutta joo, sanojen lyhentely ärsyttää kielestä riippumatta.
VastaaPoistaMjaa, ei minun puhelimissani ole ollut vuosiin merkkirajoituksia...? Luulisi, että nykytekniikalla olisi päästy merkkirajoitusten tarpeesta yli.
VastaaPoistaMainitsemasi tutkimus kuulostaa mielenkiintoiselta, mutten jaksa uskoa "huonon" kielen vahvistavan kielen osaamista. Ehken vain osaa kuvitella mitään vastausta kysymykseen "miten?". Kenties jos useampi eri kvalitatiivinen tutkimus päätyy samoihin tuloksiin, silloin voi tuloksilla olla perääkin. Pitänee paneutua tutkielmiin ja niiden arviointiin syvemmin jälleen.
Kiitos kommentistasi.
Minua ainakin ärsyttää suunnattomasti erityisesti akateemisessa kirjallisuudessa nimenomaan nämä käännöslainat, sanat, jotka voit suoraan osoittaa englannista, suomen kieliasuun käännettynä. Käsittämättömän rasittavaa, se on mielestäni ainoastaan kääntäjän laiskuutta. Toki, helpottaa varmasti asioiden ymmärtämistä, mikäli termistö on yhtenäistä, kun luetaan kirjallisuutta kahdellakin kielellä. Silti oma mielipiteeni on se, etten voi sietää kyseistä ilmiötä :D
VastaaPoistaPakko sanoa myös tuosta kommentistasi, että englannissa on useita sellaisia sanoja, jotka ovat kuvaavampia kuin suomen kielen sanat... Olen edelleenkin sitä mieltä, että mikäli suomen kieli tuntuu puutteelliselta, niin silloin minusta pitäisi kehittää kieltä keksimällä siihen uusia kuvaavampia sanoja sen sijaan, että mennään siitä mistä aita on matalin ja vaan otetaan sana käyttöön toisesta kielestä.
Esimerkiksi juuri mainitsemasi sanat "konnotaatio" ja "nyanssi". Miksei näiden sanojen tilalla voida käyttää oikeasti suomalaisia sanoja, kun kuitenkin väittäisin jokaisen ei-akateemisen ihmisen joutuvan niiden merkityksen kuitenkin sanakirjasta tarkistamaan :D Olen huomannut kyseisen asian mm. puhuessani äidilleni lingvistiikasta, ja huomaan hänen olevan aivan pihalla puheistani, jolloin tulee itsellekin vasta mieleen että niin, lingvistiikkahan on siis suomeksi kielitiedettä :D
Minusta englannin kielen lainaaminen pitäisi jättää välistä myös siinä tapauksessa mikäli sitä ei osaa kovin hyvin, esim ei tiedä kuinka mitkäkin sanat kirjoitetaan (tämäkin tuttu ilmiö "naamakirja"-päivityksistä).
Mutta niin. Suomalaisilla saisi olla enemmän mielikuvitusta oman kielen suhteen :D
Suomen kielen muokkaaminen tuntuu olevan jotenkin todella tahmeaa nykyään. Oxford English Dictionary lisää joka vuosi uusiin painoksiinsa uusia, käyttöönvakiintuneita englanninkielisiä termejä (viime vuosina muun muuassa "Muggle" ja "LOL") - Suomessa tätä ei taideta tehdä. Minun on jotenkin hankala edes kuvitella uusien sanojen keksimisellä.
VastaaPoistaToki on laiskuutta vain lainata sana muusta kielestä ja muokata sitä suomalaiseen kirjoitusasuun, mutta niinhän sen englantikin on rikastuttanut itseään! Englantihan koostuu sanavarastoltaan huomattavan paljon nimenomaan lainasanoista, jotka on omaksuttu kieleen.
Itse olen kyllä todella huono paasaamaan suomen kielen rapistumisesta, kuten huomautit. Ajattelen englanniksi ja puhun suurimman osan ajasta englanniksi, joten suomenkielinen käyttännön kommunikointi on välillä huvittavan itseironista. Konnotaatio-sanaa haluan kuitenkin puolustaa sillä, että rakkaan IB-linjani suomenopettaja käytti aina sitä sanaa, ja hän oli TODELLA tarkka siitä, millaista ulosantia toteutimme suomenkielellä. Nyanssin olisin toki voinut muuntaa sanaksi vivahde, mutta konnotaatiolle en edes keksi täydellistä, "kunnon" suomenkielistä termiä. Mielleyhtymä olisi kai lähin, mutta ei sekään vastaa sitä, mitä haen...?
Olen kyllä aivan samaa mieltä kanssa tuosta englanninkielen lainaamisesta esimerkiksi Facebookissa! Joskus tulee mieleen, että "jos ei osaa, jättäisi ihan suosiolla väliin."
Kiitos kipakasta kommentistasi!
Kuten juuri pääsin sanomasta omasta kielenosaamisestani...
VastaaPoistaEnsimmäisen kappaleen loppu edellisessä kommentissani pitäisi siis olla "Minun on jotenkin hankala edes kuvitella uusien sanojen kehittämistä keksimällä."
Spämmään itselleni lisää kommentteja! ... Haha, no ei vaineskaan.
VastaaPoistaMinulle tuli yöllä mieleen sanojen keksimisestä vielä sellainen juttu, että jos esimerkiksi haluaisin vaihtaa merkinnästäni sanan konnotaatio johonkin suomenkielisempään, minun pitäisi keksiä se uusi sana. Sanotaan vaikkapa "populääriaaveyhdistelmä", niin sanahirviö kuin se onkin. Sitten käyttäisin sitä. Okei, tähän asti kaikki hyvin, mutta kukaan lukijoistani ei ymmärtäisi sanaa. Tässä piilee sanojen kehittämisen ongelma: ne pitää ujuttaa populäärikäyttöön ikään kuin vaivihkaa, ja kestää kuukausia, ellei vuosia, ennen kuin ne ovat tarpeeksi vakiintuneita ilmaisuja olemaa pysyvästi ja laajasti ymmärrettyjä.
"Konnotaatio" saattaa kalskahtaa akateemiselta, mutta minä esimerkiksi olin luokkani ainut, joka ei tiennyt sanaa ennestään suomenopettajan käyttäessä sitä ensimmäisen kerran. Se on siis melko yleisesti käytössä ja maallikonkin helpohko ymmärtää.
Tästä voidaan toki sitten siirtyä väittelemään, kumpi on parempi asia: yleinen ymmärrettävyys vaiko yhdenmukainen suomalainen kirjoitusasu.
Tällä hetkellä sekä englantipainotteisen taustani että kommunikaation puolestapuhujan roolin vuoksi valitsisin itse yleisen ymmärrettävyyden.
Mutta on hyvä, että asiasta syntyy keskustelua! Minun mielipiteeni ei tietenkään ole sama asia kuin "se oikea asia". Jokaisella on oikeus ilmaista oma mielipiteensä; sitähän se kommunikointi on.
Niin no, käytön kauttahan ne sanat vakiintuvat kieleen ja todellakin pitäisi lisätä sanakirjoihin uusia sanoja. Ja kun sanoit siitä kuinka englannin kieli koostuu suurelta osin lainoista, niin kyllä, se on kokoelma erilaisia sanalainoja sieltä täältä ja sen vuoksi sitä onkin helppo ymmärtää, mutta tässä pitää taas muistaa se englannin kielen erilainen kehityskulku suomen kieleen verrattuna. Suomi on muutenkin tyystin erilainen muista (Viroa lukuunottamatta) eurooppalaisista kielistä, että jo pelkästään kielen luonteen takia olisi perusteltua koittaa pitää suomen kieli suomalaisen kuuloisena ja näköisenäkin.
VastaaPoistaOlen toki samaa mieltä kanssasi siitä, että konnotaatiolle on vaikea osoittaa suoraa suomalaista käännöstä, mutta mikäli sille olisi keksitty jokin toisenlainen käännös jo alunperin, kun sana tuotiin suomen kieleen, emme me nyt käyttäisi kyseistä sanaa vaan sitä keksittyä käännöstä ja pitäisimme sitä "ainoana" oikeana.
Lähinnä siis tuossa on juuri se, että minusta suurin osa noista akateemisista "suomennetuista" sanoista on aivan hirveitä. Eikö sitten voisi jo käyttää ihan suoraan sitä englannin kielistä sanaa, jos se on väkisin pitänyt vääntää suomalaisen näköiseksi? :D Esimerkiksi sana kumulatiivinen, tuossakin voisi siis käyttää joko sanaa kasautuva tai kertyvä sen sijaan, että käytetään joka paikassa kumulaatiivista ihan sen takia, että se kuulostaa akateemisemmalta! :D
Ymmärrän kyllä myös tuon kantasi, itsellenihän oli myös IB:n jälkeen käsittämättömän vaikea puhua suomea sen sijaan että olisin puhunut sitä sekametelisoppaa, mitä IB:n aikainen kieleni oli, kun opiskelukavereille ei tarvinnut aina etsiä käännöstä vaikka suomeksi puhuikin, kun oli helpompaa vain heittää se englannin kielen sana sinne sekaan (+ että en vieläkään välttämättä tiedä suomalaisia vastineita joillekin biologian tai psykologian sanoille kun en koskaan niitä viitsinyt kääntää, riitti että ymmärsin asian englanniksi :D). Englanniksi tai suomalaisia englannista johdettuja sanoja käyttäen on tottakai helpompi kommunikoida (siis keskustella) mikäli todellakin on niin vahva se englanniksi ajattelun ja englannin käytön tausta.
Olen vain huomannut tässä kääntäjäopintoja tehdessäni sen, kuinka todellakin myös se oma suomen kieli on rapistunut sen vuoksi, että on helpompi vain käyttää jotain englanninkielistä sanaa kuin puhua oikeasti suomen kieltä. Ja myös sen, kuin häiritsevää se loppujen lopuksi on, että suomen kieli nykysin vilisee suorastaan juuri noita suomalaistettuja englannin sanoja ja minusta se tosiaankin vain kertoo kääntäjien laiskuudesta, koska kääntäjäthän ne ovat niitä suomen kielen säilyttäjiä. Ei voida olettaa kenenkään alkavan käyttää jotakin suomalaista sanaa englanninkielisen sanan tilalla, mikäli sille ei ole edes yritetty keksiä käännöstä.
Ja kyllä minusta sanoja saa keksiä ja kääntäjien niitä nimenomaan pitäisikin keksiä, sen sijaan että tosiaan vaan tuovat englannin kielen sanoja suomeen.
En siis tosiaan syytä sinua esim mielikuvituksettomuudesta, jos käytät näitä "suomalaistettuja" sanoja vaan kääntäjiä, jotka ovat liian laiskoja keksimään uusia sanoja :D Ja minä vielä kaiken lisäksi voin näin sanoa, koska opiskelen itse kääntäjäksi, ja siis tulevina vuosina tulen olemaan myös itse siinä syntisessä joukossa, joka ei pidä tarpeeksi hyvää huolta tästä omasta kielestämme ;)
Oletpa kirjoittanut hienon kommentin! Noin pitkän ja täpötäynnä asiaa! Melkein taputin ilosta käsiäni lukiessani sitä.
VastaaPoistaOlen kanssasi täysin samaa mieltä kaikesta, mitä sanoit. On vain niin pirun hankalaa välillä toteuttaa asioita, joista tässäkin keskustelussa on ollut puhe.
Luulen lisäksi, että esimerkiksi sanan kumulatiivinen kanssa käy niin, että ihmiset tuntevat sen paremmin kuin sanan kasautuva - niin oudolta kuin se kuulostaakin. Kumulatiivinen tulee nopeammin mieleen, kun sitä haetaan. Juuri suuren käytön takia akateemiset sanat valtaavat alaa "tavallisilta sanoilta", ja siitä meidän pitäisi pyrkiä pois. Sitä puolestaan hankoloittaa toisinaan tuo sopivien sanojen puute, joten nyt kaikki mars keksimään käyttöön sopivia sanoja!
Kiitos mahtavasta kommentistasi!