This record is for Ü.

Viime viikon kirjat tuttuun tapaan, olkaa hyvät.

• Karen Joy Fowler: Jane Austen -lukupiiri Teos itsessään on aika kevyt, mutta mikäli lukija jaksaa paneutua hahmojen puhuttelemiin asioihin, sisältää kirja paljon enemmän kuin nopealukuiset parisataa sivuaan. Teksti on toki melko lailla perus-chick litiä, mutta se sisältää nimensä mukaisesti myös suuren määrän pohdiskelua Jane Austenin romaaneista. Harmittelen, ettei kirjailija jaksanut tai halunnut (sillä mikä muu syy siihen olisi?) kirjoittaa enempää Austen-pohdiskelua. Tällaisenaan kirja on pikemminkin kevyttä rantalukemistoa, jossa sivutaan ohimennen tärkeitä ja painavampia aiheita. Esimerkiksi Julian Barnesin Flaubertin papukaija -teoksessa Barnes onnistuu hienosti yhdistämään nykyaikaan sijoittuvan tarinan ja Flaubert'n elämän ja kirjoitusten analysoinnin. Samankaltaista olisin kaivannut enemmänkin tähänkin kirjaan. Nyt lukija joutuu lähestulkoon yksin tutkailemaan Austeni teoksia, jotka ovat jääneet häkellyttävän pieneen sivurooliin. Kirjassa on kyllä muutama kohta, joihin olen tyytyväinen, ja lisäksi pidin kovasti lopussa olevasta kattavasta selostuksesta sekä Austenin romaaneista että muiden tunnettujen henkilöiden lausunnoista hänestä ja hänen teoksistaan. Fowlerin kirja itsessään ei anna paljon, mutta kenties sysää liikkeelle jotakin, jonka annettaessa kasvaa syntyy huikaisevia uusia löytöjä ja oivalluksia. Itselleni oli pienoinen yllätys tajuta, kuinka keskinkertainen kirjailijatar Austen kaikista meriiteistään huolimatta on. Ja voi hitto, että tekisi mieli aloittaa tuttavien kesken samankaltainen lukupiiri! (IB:n kielitunneilta tuttu ajatustenvaihto ja letkeä, joskus jopa kummallinen analyysi herättivät minussa nostalgiatiikerin.)
• P.G. Wodehouse: The Jeeves Omnibus 1 What ho! What ho! Ensin miinukset, sillä niitä on vähemmän. Itse asiassa vain yksi. Minkä ihmeen takia Jeeves Omnibuksissa olevat teokset eivät ole kronologisessa järjestyksessään? Tässäkin kokoelmassa Wooster puhui jo ensimmäisen teoksen aikana tapahtumista, jotka tapahtuivat vasta kolmannessa kirjassa. Itse olen onneksi nähnyt Stephen Fryn ja Hugh Laurien tähdittämän mainion televisioinnin näistä teoksista, joten muistin suunnilleen, mistä Wooster höpöttää milloinkin, mutta entäs ne armaat lukijat, jotka aloittavat kirjoista? Ainakaan tämän painoksen perusteella minulle ei selvinnyt mitään järkevää syytä julkaista kertomukset summittaisessa järjestyksessä. Onneksi asia ei kaatanut maata, sillä muutoin koko sarja on aivan kutkuttavan ihana. Kuulin mielessäni Fry&Laurien rooliäänet lukiessani Jeevesin ja Woosterin repliikkejä, ja voi kuinka mahtava kertoja Wooster onkaan! Wodehouse on todellakin tehnyt upeaa työtä kirjoittaessaan Woosterin selostuksia. Lukija miltei kokee istuvansa Woosterin vieressä klubilla kuuntelemassa miekkosen viimeisimpiä seikkailuja. Siinä missä Holmes tuo mieleen viktoriaaniset sumuiset kadut ja Poirot 1930-luvun katoavaa glamouria, Wooster esittelee lukijalle mielin määrin samaisten aikojen nuorempien ihmisten menoa, muotivillityksiineen kaikkineen (kokoelman aikana Jeeves inhoaa muun muuassa Woosterin purppuraisia sukkia, banjolelea ja Eton-koulun värisiä vaatetuksia). Mainitsemani televisiosarjan ystäville kirjatkin ovat must, sillä ne ovat aivan samanlaisia (kiitokset TV-sarjan tekijöille teosuskollisuudesta!), ja... no, kaikille englantia keskimääräistä enemmän osaaville myös! (Olisipa muuten hauska tutustua Jeevesin suomalaisiin käännöksiin ja katsoa, miten kieltä on käännetty.) Wooster käyttää jokseenkin paljon kuvailevaa slangia, mikä voi tuottaa hankaluuksia vain peruskoulun opit osaaville, mutta kaikille muille teokset ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Enpä ole tavannut vielä ketään, joka ei näistä pitäisi. Ja kun Jeevesejä ei saa itselleen, on seuraavaksi paras vaihtoehto hypätä Bertie Woosterin kyytiin ja nauttia seurasta. Ihastuttavampaa kaksikkoa saa hakea, niin hahmojensa kuin kirjoitustyylinsä puolesta.

Tuleeko mieleen ketään kirjailijaa, joka ansaitsisi rutkasti enemmän populäärihuomiota kuin saa nyt? Ihmettelen Wodehousen tuntemuksen tasoa ikäkumppaneissani. Mikäli Hugh Laurien House, M.D. -sarja ei olisi ollut niin suosittu, harva edes tietäisi Kyllä Jeeves hoitaa -sarjaa. Enkä tunne ketään, joka osaisi suoralta kädeltä sanoa, mitä kirjoja Wodehouse on kirjoittanut.

Yllättävän harva tosin on edes Austeneita ja Shakespearejä lukenut, vaikka ne kuuluisivat kaikkien peruslukemistoon... Nostan hattua teille, jotka olette! Olette hyviä tyyppejä.

Oh, well, bally well! kuten Wooster toteaisi. Maailmassa on paljon parannettavaa.