Stand by me?

Jeevesiä lukiessani silmäni kostuivat useaan otteeseen, kun jäin ihastelemaan Jeevesin lojaaliutta. Bertie Wooster saa itsensä vaikka mihin sotkuihin (ja lisäksi ärsyttää Jeevesiä erinäisillä mielenkiintoisilla innostuksenkohteillaan, kuten purppuraisilla sukilla ja banjolelella), mutta aina Jeeves saapuu lopulta hätiin ja pelastaa kiltin mutta kana-aivoisen herransa pulasta kuin pulasta.

Lapsena Disney aivopesi minut uskomaan ikuiseen ystävyyteen. Tiedättehän, siihen joka ylittää lajirajat ja kaikki muutkin siinä samassa yhdessä sulavalla loikalla, laulua luritellen. Jokaisella Disneyn prinsessalla on ainakin yksi ihana eläinystävä, se luotettu apuri, ikään kuin Batmanin Robin. Löytyy Topia ja Tessua, löytyy Basil-hiirtä ja Tri Dawsonia, löytyy Timonia ja Pumbaata.

Minulle ystävä, todellinen ystävä, on sellainen, joka pysyy mukana hamaan loppuun asti. Hän saattaa vaikeroida, hän saattaa valittaa, hän saattaa suuttua... mutta hän on siellä ystävänsä rinnalla lopun tullessa.

Kirjallisuudestakin löytyy onneksi runsain mitoin näitä sydäntälämmittäviä uskollisia ystäviä. Onneksi, sillä kirjaa on helpompi lukea linja-autossa kuin katsella Disneyn animaatiota laajakuvatelevisiosta äänet täysillä, ja sillä valitettavasti totuus ei tällä kertaa ole fiktiota kauniimpaa. En sano, etteikö tosiystäviä olisi lainkaan, mutta niitä on pirun vaikea saada omaan piiriinsä. (Ainakin minulla, hehe.)

Kirja on siis kaveri!

Mieleeni tulee muun muuassa seuraavat rutistettavan ihanat kumppanit:

• Ron Weasley (Harry Potter -sarja) Ron rutisee, Ron pelkää, Ron heittää huonoja vitsejä (jotka usein paljastuvat lopulta oveliksi arvauksiksi tulevista juonenkäänteistä). Ron jättääkin Harryn pariin otteeseen sarjan aikana. Tosi sankarillista, te sanotte. Mutta Ron palaa. Ron tulee takaisin. Ron auttaa ja tekee kaikkensa, vaikka pelkääkin. Ronilla ei ole kaksiset hermot, mutta hänellä on sitäkin suurempi sydän. J.K. Rowling omisti viimeisen Harry Potter -kirjan kuudelle läheiselleen ja seitsemänneksi "sinulle, jos olet seissyt Harryn kanssa loppuun asti". Tavallaan Rowling siis omisti kirjan myös Ronille.
• Sam Gamgee (The Lord of the Rings) Samia ei tarvitse perustella millään muulla kuin sanoilla "I can't carry It for you, but I can carry you." Tuollainen kaveri kun olisi jokaisella, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää. Sam ei jätä, Sam ei hylkää, ei edes silloin, kun kaikki näyttää toivottomalta ja maailma on kirjaimellisestikin musta.
• Dr Watson (Sherlock Holmes -sarja) Mitäpä olisi nerokkain etsivämmekään ilman luotettavaa apuriaan? Ei paljon mitään; jo ihan siitäkin syystä, että Watson on "kirjoittanut" lähes kaikki Holmesin seikkailut. Niissä parissa tarinassa, jossa Watson mainitaan vain ohimennen, ei ole sitä samaa tunnelmaa ja dynamiikkaa. Holmes saattaa olla täydellisin hahmo, jonka tiedän, mutta edes hän ei kykene yksin luomaan sitä tunnelmaa ja asetelmaa, jonka Watsonin läsnäolo heti lisää tarinaan. Lisäksi John Watson on kiltti ja pitkähermoinen mies; Holmes on itsekeskeinen ja salaperäinen mies, joka pitää näyttävistä loppuratkaisuista ja jonka kieli käy joskus turhankin terävästi, mutta Watson pysyy silti hänen rinnallaan. Vaaroista ja myöhäisistä kellonajoista viis; kun Holmes kutsuu, Watson rientää revolveri taskussaan mukaan. Ja vaikkei Holmes sitä miltei koskaan ilmaisekaan, on Watsonkin hänelle erittäin tärkeä kumppani ja ystävä. Koetin etsiä kaunista sitaattia Holmesilta, mutta kenties annamme hänen tekojensa puhua hänen puolestaan tässä asiassa.
• Cpt. Hastings (Hercule Poirot -sarja) Hastings saattaa olla hieman hömelö tapaus, mutta ei hän paljoa Watsonista jälkeen jää kuuluisan etsivän apurina ja seuralaisena. Hastings on lähes aina väärässä, mutta sekös miehen menoa hidastaisi! Kuten Ron, Hastings ei kenties ole sieltä fiksuimmasta päästä spektriä, mutta hänellä on sitäkin enemmän intoa ja avuliaisuutta. Poirot seikkailee enemmän itsekseen kuin kollegansa Holmes, mutta niistäkin puuttuu sitä jotakin, joka on kuin itsestään läsnä Hastingsin touhottaessa mukana.
• Jeeves Jeevesistä kertonee kaiken tarvittavan jo se, että hänen nimestään on tullut synonyymi kaikentietävälle, kaikenosaavalle, avuliastakin avuliaammalle apulaiselle. Jeeves on myös lojaali (eihän hän muuten olisi listallani); kun Bertie Wooster pyytää järkyttäviä purppurasukkiaan, Jeeves silittää ja laittaa ne esille paheksunnastaan huolimatta. Viimeisessä Jeeves-romaanissa Jeeves repii työnantajastaan tehdyn vikalistan (joka on kirjoitettu seuraavaa työnhakijaa varten), sillä hän on päättänyt, ettei koskaan lähde Woosterin palveluksesta. Luoja siunatkoon niitä jättiläismäisiä kaloilla syötettyjä aivoja ja what ho! kuten Bertie Wooster asian varmasti ilmaisisi.

Tokihan heitä on vielä lisää vaikka kuinka, kokonainen hurumykky tai kaksikin! Yllä on vain yksi valiojoukko.

Onko sinulla joku kirjallisuudesta tuttu apuri/ystävä, jonka ottaisit miettimättä ja mukisematta oikeaan elämään toveriksesi?

Minä luultavasti ottaisin Jeevesin, niin ihania kuin kaikki muutkin ovat. Kaipaan jeevesmäisiä neuvoja ja apua omaankin elämääni. Sam Gamgee olisi toinen vaihtoehtoni; kuinka voisin sanoa ei hobitille, joka kantaa (kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti) ystäväänsä, silloin kun tämä itse ei enää jaksa?


Tuleeko kenellekään muuten mieleen ketään "pahista" ja hänen uskollista kätyriään, joka huonoista valinnoistaan huolimatta saa sydämen pakahtumaan lojaaliudellaan ja avuliaisuudellaan? Olisi kiintoisaa kuulla, onko heitä. Itselle ei tähän hätään tule ketään kriteerit täyttävää mieleen.

Enpä muuten saanut listalleni yhtäkään naista myöskään. Hermione Granger olisi yksi, mutta meillä on siellä jo Ron. Tuleeko teille ketään mieleen?