Osittainen syy pitkään kirjoitustaukooni oli silkka motivaation ja inspiraation puute. Aina joskus sitä teki mieli kirjoitella jotakin, mutta yleensä innostus jäi muistilappusen tasolle. Useaan otteeseen olen aamuyöllä tuijottanut kattoa ja miettinyt, missä motivaationi on ja miksi inspiraatio jää pienen pälkähdyksen suuruiseksi.
Joskus kuitenkin onneksi löytyy innostavia ihmisiä, lauluja tai melkeinpä mitä tahansa, jonka tai joiden ansiosta kirjoitusinnostus on ainakin hetkellisesti koholla.
Kenties oudoin tai hupaisin inspiraationlähteeni on The Sims 3 - suosikkiperheeni toinen osapuoli kirjoittaa paljon ja usein, ja yleensä muutaman tunnin sim-hahmon kiivasta näpyttelyä katseltuani alkaa itsekin tehdä mieli kirjoitella.
Hyvänä kakkosena tulee kuuluisa "näin sen unessa!" -skenaario; työn alla oleva "romaanini" sai alkunsa nähtyäni houreista unta juonesta. Seuraavana aamuna värjötellessäni kaverin kanssa Nälkäpäivälippaat kädessä keskellä tyhjää toria saimme lämmikettä, kun innoissani kerroin ideasta. Mukava lisämotivaattori oli kaverini selkeä innostus ja ilmaistu halu lukea tarina sitten, kun se on valmis.
En ainakaan ole harvassa seurassa; Stephenie Meyer on tuonut julki useissa haastatteluissa sen, kuinka näki unta Bellan ja Edwardin niittykohtauksesta (kyllä, juuri siitä, jossa jälkimmäinen kimaltelee auringossa kuin peilipallo), ja rakastamani Harry Potter -sarjan äiti J.K. Rowling on kertonut, kuinka Harry maailmoineen ilmestyi junamatkalla hänen päähänsä, aivan valmiina.
Puuttuu siis vain into ja ihastus kirjoittaa saadut ideat, pukea ne sanoiksi menettämättä mitään siitä herkkävivahteisesta balanssista ja nyanssien kirjosta, joka niillä oli unessa tai aivoissa... Joo, ihan helppo hommahan se...
Toisaalta, jos mennään toiseen ääripäähän, on olemassa myös lukuisia tunnettuja kirjailijoita, jotka pakottivat itsensä istumaan kynä kädessä paperi edessään kunnes tekstiä tuli. Luin kesällä Karen V. Kukilin toimittaman The Unabridged Journals of Sylvia Plath, ja Plathin päiväkirjamerkinnöistä kävi hyvin ilmi se pakottuneisuus ja rajoittuneisuus, jotka hän asetti itselleen. Plath saattoi istua valmiin runon kanssa päivätolkulla, koska yksi sana oli "väärävivahteinen" ja piti vaihtaa.
Minulle tulee myös mieleen tuskaisan kuuluisa anekdootti kirjailijasta, joka pakotti palvelijansa ottamaan hänen vaatteensa pois ja lukitsemaan hänet makuuhuoneeseen, kunnes päivän sanamäärä oli saatu paperille. Tuskaisa tämä tarina on siksi, etten saa päähäni kirjailijan nimeä! Hän oli joko englantilainen tai ranskalainen mies... Jos tiedät, kenestä puhun, kerro ihmeessä niin korjaan sen tekstiin!
Olipa jossakin kirjoitusoppaassa mainittu kirjailijaksi halajava posteljoonikin, joka heräsi joka aamuyö useita tunteja ennen aamupostin jakokierrosta, jotta ehti kirjoittaa haluamansa kaksi tuntia ja tuhat - neljä tuhatta sanaa. Miettikää - jos kirjoittaisin joka aamu edes tuhat sanaa, se tekisi vuodessa 365 000 sanaa.... Yli satatuhatta enemmän kuin paksuimmassa Harry Potter -kirjassa (joka on Harry Potter and the Order of the Phoenix 257 045 sanallaan)!
Koska nyt on marraskuu, kirjoittavien ihmisten aivot ruksuttavat ylikierroksilla vuoden kovimman haasteen eli NaNoWriMon parissa. Minua kiinnostaisikin tietää, osallistuu kukaan teistä, lukijaiseni, tämän vuoden NaNoWriMoon tai oletteko osallistuneet aikaisempina vuosina, tai edes harkinneet asiaa?
Palaan aiheeseen vielä seuraavassa kirjoituksessa. (Siksi tämä hieman omituinen näennäinen hyppäys asiasta toiseen; tuleva kirjoitus sitoo aiheet toisiinsa ja selittää sekavuuteni.)
Loppuun inspiraatiota kanssakärvistelijöilleni inspiroivilta ihmisiltä:
INTERVIEW: You got two tattoos in Japan. What's the one on your inner arm that you got in Osaka?
LADY GAGA: That one commemorates my favorite writer, Rainer Maria Rilke, a poet and romantic philosopher. In German he writes, "Confess to yourself in the deepest hour of the night whether you would have to die if you were forbidden to write. Dig deep into your heart, where the answer spreads its roots in your being, and ask yourself solemnly, Must I write?"
(Ja vastaus on kyllä, kyllä. Aina kyllä.)
Itselläni inspiraatio voi olla hukassa kuukausia, jopa vuosia ja välillä sitä ei pysty palauttamaan oikein millään. Sitten se taas iskee arvaamatta ja tulee tuottoisa kausi (tulikin mieleen että ei ole taas pitkään aikaan luonut mitään).
VastaaPoistaItselläni musiikista saa ehkä parhaiten inspiraatiota :)
Kertokaa muutkin mistä saatte inspiraation syttymään!
Kiitos, Ilkka, ahkerasti kommentoinnistasi - on ihana tietää, että ainakin yksi ihminen lukee ajatuksella aamuyöllä väkertämiä pohdintojani :)
VastaaPoistaMusiikki on tosiaan hyvin mittavaskaalainen ja monipuolisesti osuva muusa; on mukava, että se inspiroi sinua kirjoittelemaan! Sen kun näppäimet sauhuamaan blogisi kanssa~
Mutta musiikki ei auta blogini kirjoittamisessa:
VastaaPoistaMinulla on kahdenlaista luomista, järkiperäinen (=blogini) ja taiteellinen (=valokuvaus, musiikki jne.). Ja minulla musiikki toimii nimenomaan taiteellisen puolen innoittajana.
Kirjoittamisessa olen rajoittunut vain järkiperäiseen rationaaliseen asialinjaan (blogini). Siihen ei ole ollut inspiraatiota pitkään aikaan enkä tiedä mistä sitä saisin.
Ehkä minun kannattaa nauttia taiteellisen puolen inspiraatiosta ja motivaatiosta ja elvyttää rationaalinen puoli sitten kun sen inspiraatio ilmestyy jostain....
Olisi kiva kuulla lukijoilta onko teilläkin erilaisia luomismuotoja ja inspiraationlähteitä...
PS. Sori Nooris että tää menee vähän off-topic :)
Anteeksi hieman myöhäinen vastaukseni, en ole muistanut tarkistaa, olenko saanut kommentteja... Asia ei ole lainkaan off-topic, sen kun kyselet - toivottavasti joku myös vastaa!
VastaaPoistaVoisikohan jonkinlainen lukeminen avittaa järkiperäistä luomista ja sen inspiraation syntyä? On kovin vaikea keksiä rationaalisesti inspiroivaa musiikkia (ainakin minulle se on vaikeata!), mutta usein esimerkiksi artikkelien ja tietokirjojen luku auttaa...
Inspiraatio on toki sellainen muusa, ettei sitä kannata pakottaa - se tulee kun on tullakseen, niin typerää kuin se joskus onkin. Tsemppiä, kyllä se siitä vielä lähtee käyntiin!
Ehkäpä kyse on myös siitä, että tällä hetkellä taiteellinen puoli tuntuu hauskemmalta ja siksi siihen saa inspiraatiota helpommin.
VastaaPoistaJärkiperäisen puolen inspiraation lähteinä toimivat hyvin esim. tekniikka- tai talouspainotteiset aikakausilehdet ja kirjat. Musiikkia on tosiaan vaikeampi keksiä (tosin olen huomannut tykkääväni kuunnella suoraviivaista ja jämptiä musiikkia tyyliin AC/DC luomisvimmassani)....
Olen myös huomannut, että samasta aiheesta lukeminen auttaa oman työn syntyä (esimerkiksi psykologian esseen tekoon auttaa psykologisten julkaisujen lukeminen).
VastaaPoistaToivotan tsemppiä ja menestystä! Ei pidä luopua toivosta jos ei heti iske, muusat ovat toisinaan hyvin ailahtelevaisia :)
..noora..... MIKSI sä tiedät monta sivua pottereissa on? :''DDd muttas pliis kerro ne muutkin!!
VastaaPoistaOlen itse asiassa joskus tietänytkin! Mutta tätä merkintää varten Googlasin :D
VastaaPoistaVoit Googlata muiden kirjojen sivu- ja sanamäärät itse, jos ehdit ennen minua - jos et, kerron, kun jutellaan.