- Kahlil Gibran: Ajan virta Kokoelma sitaatteja Gibranin varsin kattavasta kirjavalikoimasta, jokaiselle vuoden päivälle yksi miete. Kirjan idean mukaisesti luinkin jokaisena vuoden päivän yhden mietteen ennen jokailtaista päiväkirjahetkeä. Mietinnöt vaihtelevat koskettavasta ja yksinkertaisesti sellaisiin astraalitajuntahommiin, että vaihtelua ainakin on runsaasti eikä kokoelma kärsi yksitoikkoisuudesta! Moni miete käsittelee Jumalan ja Kristuksen rakkautta ja filosofiaa, mutta löytyi joukosta useampikin ei-uskonnollinen tuumaus, joka koskettaa. Suurin osa teoksen korkealentoisista ajatuksista meni kyllä hieman meikäläisen pään yli "ei-kiinnostavuuden" takia, mutta tällä kertaa vika oli kyllä selkeästi lukijassa.
- Anna Quindlen: Se mikä on totta Päähenkilö on aikuinen, itsenäistynyt nainen, joka muuttaa takaisin kotiin hoitamaan syöpää sairastavaa äitiään tämän voimien hiipuessa. Isä luuhaa päivät ja joskus yötkin työpaikallaan töiden ja muiden naisten parissa, joten äidin ja tyttären suhde vahvistuu auttamattakin näiden viettäessä suurimman osan ajasta yhdessä. Käsistään näppärä äiti opettaa tyttärelleen askartelun ja ruoanlaiton salaisuuksia, mutta tarina ei kärsi näiden takia tai muutu Niksi-Pirkan romaaniversioksi. Naisten sopeutumisesta toisiinsa ja muuttuvaan elämäänsä kertova teoksen ensimmäinen osio on niin mukaansatempaava ja hienosti rakennettu, että lukija miltei hämmästyy toisen osan ilmoittaessa alustaan: mitä, eikö teos ollutkaan siinä? Toisessa osiossa puidaan mysteeristä kuolemaa ja etsitään syyllisiä perheen keskeltä, jolloin perheenjäsenten jo ennestään tulehtuneet suhteet huononevat entisestään. Lopulta mikään ei ole varmaa, paitsi se, mikä on totta. Teos oli ensimmäinen, jonka luin Quindlenin tuotannosta, mutta ihastuin heti hänen taitoihinsa kuljettaa tarinaa soljuvasti eteenpäin ja rikastuttaa sitä samalla kotoisilla, pienillä realistisilla yksityiskohdilla ja elävänoloisilla hahmoilla. Ihmissuhteiden ja tunteiden kuvaajana Quindlen on huikea. Haluan ehdottomasti lukea lisää hänen teoksiaan, mikäli ne ovat yhtä hienoja kuin tämä.
Jauhan vieläkin samoja teoksia kuin ennen; 1001 yön tarinoita on luettu vasta vajaat 400, Muskettisoturitrion (tai oikeastaan jo -nelikon) seikkailujakin on vielä vajaan viikon verran luettavana, ja sitaattikokoelmassakin olen vasta D-kirjaimen kohdalla! A Song of Ice and Fire -sarjan kolmannen teoksen ensimmäistä osaakaan en ole saanut loppuun, vaikka olenkin aivan täpinöissäni tarinasta.
Kurjaa, kurjaa... mutta pian saan monta teosta samaan aikaan loppuun! Eikä kai pitäisi valittaa, kun teokset ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja niiden kestäessä saan arvoimattomien kirjojen listaa karsittua edes hitusen lyhyemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Vastaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin, kunhan ehdin, joten jos haluat lukea vastauksen (esimerkiksi jos olet kysynyt jotakin), kannattaa tilata tämän merkinnät kommentit sähköpostiin laatikon alla olevasta linkistä!