En ole unohtanut teitä, älkää huolehtiko! Tässä kuluneella viikolla on sattunut kaikenmoista, joka on pitänyt minut poissa koneelta. Koetan ensi viikolla päästä taas hieman normaalimpaan rytmiin - pyydän anteeksi tilapäistä häiriötä.
Juttuideoita minulla on kirjaimellisesti kansiokaupalla, mutta, koska olen ajankohtainen ja tiedostava ihminen (... Not!), pohdin tällä kertaa teille ääneen muutamia tämän viikon mietintöjäni.
Ensinnäkin osasyy kirjoittamattomuuteni on se, että kissaani pisti ampiainen ja kisu sitten hädissään kävi itsensä kimppuun, jota koettaessani estää omat käteni jäivät väliin. 75% käsistäni, ranteet mukaan lukien, on nyt naarmutettu loppuiäksi. Ei siinä sinänsä mitään, minulla oli arpia jo entuudestaan ihan riittävästi, mutta nyt tulehtuneet haavat estävät käsien täyden käyttämisen, mikä puolestaan on johtanut mitä kummallisimpiin ongelmiin. En saa limupulloa auki, DVD-levyn irtisaaminen kotelosta on vaikeaa, housujen päälle vetäminen kolmen sormen ollessa käytössä on tuskaisaa ja yllättävän pulmallista... ja mikä kamalinta, kirjoittaminen ja pelkkä kirjan kädessä pitäminen ovat hetkittäin aivan liian kivuliaita toimenpiteitä! (#whitepeopleproblems)
Eilisen vietinkin istuen sängyllä paksun coffee table -kirjan kanssa, joka lojui peitolla ja jonka sivuja sain varpailla pideltyä paikoillaan. Kirjoittamisessa taas olen suosinut iPadiä, koska sen näppäimistön käyttämiseen riittää pelkkä hipaisu.
Kirjoista ja yllättävistä tilanteista minulle kertyi pari päivää sitten toinenkin kumma uusi kokemus. Tapasin pitkästä aikaa kaverini, joka antoi minulle syntymäpäivälahjaksi kirjan Damn You, Autocorrect! (lyhykäinen arvio tulossa ensi viikolla!). (Kavereilta saamistani neljästä lahjasta kaksi on ollut kirjoja, mikä on melko mukava saldo, ja lisäksi kolmas lahjani oli Sherlock Holmes -nukke! Kiitokset asianomaisille!)
Kaverini sanoi lahjaa ojentaessaan, että se on kierrätetty kirja, mikä on minusta aivan OK - itsekin antaisin mielelläni enemmän kierrätettyjä kirjoja lahjoiksi, jos niitä ei karsastettaisi niin kovin. Sitä paitsi olin aivan ihastunut kannessa olevaan kirjakehuun, jonka oli antanut mielestäni paras mies sitten Oscar Wilden, Stephen Fry. Kaverini kuitenkin jatkoi selitystään kertomalla, että hän oli ostanut kirjan itselleen matkalukemiseksi ja ei keksinyt sille muutakaan käyttöä. Kirja olisi mennyt kai roskiin, jos syntymäpäiväni ei olisi ollut sopivasti lähettyvillä.
... Ei siinäkään sinänsä ole minusta mitään vikaa. Haluan painottaa tätä. Olen aivan todella vilpittömästi iloinen kaikista saamistani lahjoista. Jäin vain miettimään, miksi kaverini oli pitänyt kertoa asia minulle. Itse olisin mieluummin vain sanonut sen olevan käytetty kirja ja jättänyt asian siihen.
Silloin en myöskään pohtisi, mitä se kertoo, että kirjan välistä löytyi usealta sivulta veritahroja. (Tai, ainakin luulen niiden olevan verta. En uskaltanut tutkia kovin läheltä.)
Toistan vielä, että kaikki lahjat ovat mukavia ja on ihana saada niitä, samoin kuin on ihanaa, että on kavereita, jotka hankkivat niitä.
Kysymys kuuluukin kai enemmän, tarvitseeko lahjan, erityisesti kirjan, alkuperästä kertoa aina kaikkea, mikäli se on vähemmän imarteleva juttu...?
Kolmas tämän viikon pohdintani on liittynyt Disneyn uudehkon elokuvan nimen käännökseen. Englanninkielisissä maissa elokuva kulkee nimellä Tangled, ja kun nimeä ei oltu vielä käännetty, ehdotin kaverilleni, että se voisi olla Takussa. Nimi sopisi elokuvan Tähkäpää-tarinaan ja olisi lisäksi suhteellisen toimiva suora käännös alkuperäisnimestä. Jopa nimi Tähkäpää, tai Rapunzel kuten elokuva esimerkiksi Italiassa on nimeltään, olisi ollut ihan okei.
Vaan ei niin ei. Suomessa elokuva sai nimekseen Kaksin karkuteillä - hiuksia nostattava seikkailu. ... No okei, onhan siinä tuo mukava allitteraatio alussa, mutta silti! Eihän pääpari edes ole kaksin karkuteillä. Ja fraasista 'hiuksia nostattava' tulee ainakin minulle ensimmäisen assosiaationa mieleen kauhutarina, ei Disneyn seikkailuanimaatio prinsessoineen ja miltei-puhuvine eläimineen.
... Kaipa sitä voisi potkia päätään vaikka minkälaisten asioiden takia, jos vain vaivaantuu. Mutta muun muuassa tällaisia typeryyksiä olen vatvonut pääkopassani viime päivinä. Onneksi olen myös saanut muutaman kirjan luettua, joten koetan kirjoitella niistä juttua tulevan viikon ratoksi, samoin kuin jotakin hieman älyllisempää pohdittavaa rikkaille päillemme.
Toivottavasti te ja kätösenne voitte hyvin! (Muistakaa kirjoitella vikkelillä sormillanne kommentteja, jos haluatte osallistua kirja-arvontaan kuun loputtua! Tällä hetkellä vain kaksi on mukana arvonnassa, joten tulee tiukka arpominen, haha!)
Hyyyi, voi sinua :( Ja kissa-parka! Hieman pelottaa kuvitella, miltä kätesi näyttävät.
VastaaPoistaItse olen aina aina inhonnut nimeä Tähkäpää ja pitänyt alkuperäisestä nimestä Rapunzel. Muutenkaan en tajua, miksi se on edes pitänyt suomentaa. Yleensä minua eivät häiritse satujen suomennokset, sillä niillä yritetään vain helpottaa lasten ymmärtämistä mutta jostain syystä juuri Tähkäpää-käännös on aina häirinnyt. Minulla on sellainen hämärä muistikuva, että olen juuri englanninksi paljon kuullut hänestä ja siksi varmaan suomenkielinen nimi ei ole iskostunut alitajuntaani. Nyt muuten selvisi sekin, että alkuperäinen versio on Grimmin veljesten. Lapsena luulin melkein kaikkia satuja Disneyn keksimiksi.
Eivät nämä käteni onneksi mitenkään ylijärkyttävän näköiset ole, kipuilevat vain... Onneksi pahin taitaa olla jo ohi - viime yönä sain jo luettua kirjoja! (Asiat tärkeysjärjestykseen, hehe.)
VastaaPoistaTähkäpää on kieltämättä hieman erikoinen nimi... Pitänee tutustua sen historiaan paremmin, että pystyy asiantuntevasti sitä arvioimaan. Odotin kyllä aina pienenä, että hänen hiuksensa olisivat olleet täynnä viljaa, haha.
Minäkin luulin pienenä satuja Disneyn keksimiksi! Muistan, millainen pysäyttävä hetki kirjastossa oli, kun löysin Hans Christian Andersenin version Pienestä merenneidosta. Luin sen kerran ja järkytyin niin paljon sadun "oikeasta" lopusta, että vasta pari vuotta sitten luin sen uudelleen.
Itse kyllä melkein suosin Disneyn versioita, niin yltiöonnellisia kuin ne ovatkin - elämässä pitää olla hieman taikaa ja iloakin.
Ihana muuten kuulla, että olet pienenä kuullut saduista englanniksi! Usein tuntuu, että pelkkä kieli vaikuttaa hyvin paljon lukuelämykseen (tai kuunteluelämykseen); englanti on varmasti tuonut oman lisänsä satuihin.
Satutko tietämään, mitä Rapunzel-nimi tarkoittaa? Onko siinä jokin sanaleikki, vai miksi se on valittu "Tähkäpään" nimeksi?
Mulla oli pienenä sellanen kirja missä Rapunzelin nimi oli Porkkanainen, koska se äiti halus porkkanoita sen noidan pihalta siinä alussa... Oon aina inhonnu muita nimiä kun Rapunzelia, koska ne on ollu niin.. SUOMALAISIA ja Rapunzel sen sijaan on _kaunis_ nimi. :-)
VastaaPoistaVilkaisin juuri Wkipediaa ja nähtävästi Rapunzel on alunperin saksankielinen sanaleikki jonkin kasvin nimestä (Wikipedia tiesi kertoa kolmesta eri ehdokaskasvista), joten tässäkin valossa sekä Tähkäpää että Porkkanainen ovat osuvia suomennoksia.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, että pienille lapsille kohdistetuissa saduissa esiintyvät nimet, varsinkin sanaleikkejä sisältävät, kannattaa suomentaa, mutta olen samaa mieltä kanssanne siitä, että Rapunzel on, ainakin näin varttuneemman mielestä, paljon kauniimpi ja jotenkin jopa sopivampi nimi. Se on paljon prinsessamaisempi kaikessa eksoottisuudessaan kuin Porkkanainen!
Kuvitelkaa nyt hohdokasta, uljasta kuningaskuntaa, jonka rakastettu kuningatar on nimeltään Porkkanainen... Elina on aivan oikeassa kutsuessaan nimeä liian suomalaiseksi. Minulle tulee käännösnimestä mieleen lähinnä köyhän vanhanajan maalaistalon emäntä.
Kauhea juttu mitä tapahtui kissallesi ja käsillesi. Onneksi asiat ovat jo paremmin.. Mites kissasi on selvinnyt tästä episodista?
VastaaPoistaMitä nimien kääntämiseen tulee niin minä olen Aku Ankka -osaston kannattaja, eli käännetään vaan reilusti ja sopivalla huumorilla nimet. Niin ne avautuvat lapsille paremmin. Ja Porkkanainen on lapsille sopiva nimi, he eivät vielä osaa assosioida sitä aikuisten tapaan.
Vielä pieni täsmennys kääntämiseen: jos sana TARKOITTAA jotain alkuperäiskielellään (vaikka sanaleikinkin muodossa) niin se tulisi aina kääntää. Toki jos kyse on puhtaasta erisnimestä niin sitten se on enemmän makuasia (joskin lastenkirjoissa on suotavaa "kääntää" erisnimetkin)
VastaaPoistaKissa on toipunut hyvin, ei onneksi ollut allerginen ampiaisen eritteille. Hän on nyt mummillani lomailemassa, kun suuttui vanhemmalle kissalle ja heidät piti erottaa hetkeksi. Me jännitämmekin täällä nyt sitä, miten kotiinpaluu sujuu.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsille käännetyt nimet ovat paljon parempia kuin alkuperäiskielelle jätetyt, mutta minä esimerkiksi olin niin hidas lapsi, että vasta kirjakaupassa työskennellessäni ymmärsin Nalle Puhin Kengu ja Ruu -nimien sisällön (tämäkin avautui minulle vasta selatessani englanninkielistä Nalle Puhia, jossa nimet ovat Kanga ja Roo...). Eli joskus lapselle on luultavasti aivan sama, minkä nimisiä hahmot ovat; tarina on tärkein.
En myöskään ole pitänyt esimerkiksi Harry Potter -sarjan nimien käännöksistä. Jotkin nimet on toki selkeästi suomennettavissa, kun taas jotkin toiset (esimerkiksi Dumbledore ja Weasley) on käännettävyydestään huolimatta jätetty alkuperäismuotoonsa. Käännetyistä HP-nimistä erityisesti Sirius Black/Musta ja Severys Snape/Kalkaros ovat ottaneet minua aina pannuun, ja koetankin puhua heistä aina alkuperäisnimillään, kuten muistakin hahmoista.
Toki nämä(kin) ovat makuasioita - toiset tykkäävät tästä ja toiset tuosta.
Itse vetäisin nimien kääntämisen rajan lapsille aivan huippuselkeästi tarkoitettuihin kirjoihin.
Rapunzel-nimestä vielä sen verran, että muistaakseni Rapunzel-kasvien nimet olivat kaikki latinaa, joten saksan-, englannin- ja suomenkielisten satujen nimierot ovat periaatteessa hieman turhia.
Raagh! Tarkoitan totta kai SEVERUS Snapea.
VastaaPoistaMusta kyllä Pottereissa noi käännökset on tarpeellisia, koska niitä ei voi heikommalla englannilla ymmärtää täysin - siitä jää usein paljon siitä henkilöstä ja kaikista pikku seikoista oivaltamatta, jos nimi on jotain vierasta kieltä. Ei ne aukene (oletusarvosesti) suomalaisille samalla tavalla.
VastaaPoistaVähän niinkun toi Rapunzel - siinä on oikeesti joku juttu takana, ja osittain myös siks se on varmasti käännetty. Kyllä mulle ainakin valkeni että se porkkananimikin tuli nimenomaan niistä porkkanoista ;)
Kengun ja Ruun mäki tajusin tosi myöhään! Ja varmaan juuri samalla lailla kun sinäkin...
Taidat olla ihan oikeassa - en tullut ajatelleeksi lukijoita, joiden kielitaito on huonompi. Itseä vain harmittaa nimien käännökset, kun ne pelaavat oikein sutjakkaasti alkuperäiskielisinä ja ymmärrän niiden sanaleikit ja muut merkitykset, joiden vuoksi kirjailija on ne hahmoilleen valinnut. Toki kuitenkin on suotavaa, että myös muut tajuaisivat samat asiat, joten jos heitä käännetyt nimet auttavat, antaa käännettyjen nimien olla.
VastaaPoistaYksi asia, joka esimerkiksi Potter-sarjan nimien käännöksissä häiritsee minua kovasti, on se, että vain vajaa puolet käännettävistä nimistä on käännetty. Kun kerran osa on avattu suomalaisille peruslukijoille, miksei loppujakin sitten?
Ihana kuulla, etten ole aivan ainokainen, jolla oli Kengun ja Ruun suhteen hyyyyyvin pitkät piuhat! Minua hävetti hoksaamishetkellä ihan hirveästi, kun snobi luokkakaveri parjasi hitaita aivojani kovin sanoin. Syytän ylimääräistä U-kirjainta Ruun nimessä, se hämäsi! Eihän mikän eläin ole kenguruu, haha.