Kuolema kylätiellä ja muita tarinoita

Olisi varmaan aika alkaa kirjoitella väliinjääneitä kirja-arvioita pois, ja samalla toki käsitellä kevyesti myös uudet lukemiset, ettei niille käy samoin.

Kirjoitan kirjoista parin tai muutaman kappaleen erissä, ettei merkinnöistä tule liian "tl;dr".
Tässä ensimmäiset:

• Aapeli: Siunattu hulluus En edes muista, miksi kirja oli lukulistallani. Kenties nimensä ja synopsiksensa ansiosta: ennen teoksen avaamista tiesin vain, että tarina on 1900-luvun alkupuoliskolle sijoittuva humoristinen kertomus kahdesta veljestä, jotka lähtevät viemään kolmatta hullujenhuoneelle. Siinä kirjan tärkeimmät ansiot ovatkin: miljöö on juuri sellainen kuin sopii odottaa - lukija voi miltei nähdä suomalaisen Vaahteramäen Eemelin vilahtavan tienmutkassa ohi - ja hahmot tutun jurottavia perussuomalaisia maalaismiehiä ja typeriä maalaisakkoja; teksti on pakinoitsijan käsialaa alusta loppuun joskus rivien väliin piilotetun huumorinsa kera; matka hullujenhuoneelle keskeytyy milloin minkäkin omalaatuisen sattumuksen takia, ja lukija alkaakin pian ihmetellä yhdessä "hullun" Elmerin kanssa, kuka tässä lopulta onkaan päästään vialla. Teos ei ole niin haha-hauska kuin etukäteistietojeni perusteella odotin, mutta itse asiassa se on parempi näin - huumori on sivaltavampaa ja teksti älykkäämpää. Stereotyyppisen suomalaisista kirjoista ja hahmoista pitäville ehdoton lukuvaatimus.
• Gregory Maguire: Confessions of an Ugly Stepsister Vanhan tutun Tuhkimo-sadun uudelleenkerronta, tällä kertaa rumien sisarpuolten näkökulmasta. Ruth ja Iris ovat menettäneet kotinsa ja päätyvät äitinsä kanssa Hollantiin rikkaan perheen piioiksi. Perheen tytär Clara on kaunis kuin satuolento, mutta omituinen ja vaikeaselkoinen. Maguire on onnistuneesti ujuttanut sekä tulppaanikuumeen että Hollannin kuulut maalarit tarinaan mukaan, mutta itse kertomus jää hiemn pintapuoleiseksi. Johtuneeko asia hämäävästä minäkertojasta vai tarinan eteenpäinkuljettamisvimmasta, mutta joskus kertomus junnaa paikoillaan ja etenee sitten ylinopein sykäyksin, eikä lukija saa kovin tiukkaa otetta hahmoista. Liian paljon tuntuu jäävän kirjoittamatta. Sadun uudelleenkerrontaidea kuitenkin viehättää, ja jos unohtaa kaipuut syvällisistä hahmokaarista ja kerronnasta, on teos kerrassaan viehättävä pikku lukukokemus. Odotan mielenkiinnolla pääseväni tutkimaan kirjailijan muita uudelleenkertomuksia - sarja sisältää muun muuassa Lumikin ja Ihmemaa Ozin uudet versiot. Idean tasolla teos on mielestäni täyden kympin arvoinen, mutta toteutus jää killumaan sinne kuuden, seitsemän tai kahdeksan korville (riippuen lukijasta).

Katselin äsken HelMetistä kirjastolainojani. 14 lainaa, joista kolme olen lukenut ja yhtä en vielä voi palauttaa muistiinpanojen kirjoittamisen takia. Kolme olen aloittanut, kahta koetan lukea edes jonkinasteisella innolla.
Eräpäivät ovat ensi viikolla ja sitä seuraavalla.

Tämä on niitä oman elämän challenge accepted -hetkiä.



Älkää unohtako kommenttiarvontaa! Tällä hetkellä vain kaksi henkilöä on kommentoinut riittävästi osallistuakseen arvontaan.