Selailin muutamaa vanhaa Tieteen kuvalehti: Historia -lehteäni ja minun on pakko sanoa, että siinä on kyllä hiton hyvä lehti. Artikkeleita löytyy joka lähtöön ja asenne on populäärikulturelli. Ei tarvitse tietää hölkkäsen pöläystä muinaisfoinikialaisten veneilytavoista oppiakseen uutta. Itse nautin eniten lääketieteen historiasta ja totta kai kirjallisuuteen ja kieleen liittyvistä jutuista.
Yllätyin iloisesti, kun erään lehden uutissivuilla arvioitiin sekä Asterixin politiikkaa käsittelevää kirjaa (Keijo Karjalainen: Politiikkaa Asterixin maailmassa) että hehkutettiin Jane Austenin erään teoksen filmatisoinnin DVD-julkaisua.
Samankaltaista monen eri kulttuuriasian yhdistelyä harrastaa uusi webbisarjissuosikkini (yksi monista), Scandinavia and the World. Piirrostyyli on todella suloista ja tanskalaisen tekijän englantikin on pääosin moitteetonta, ja totta kai me pohjoismaalaisina ymmärrämme vitsitkin. Jotkut hupaisuudet eivät aukea ilman, että lukee sarjakuvan alla olevan tekijän huomautuksen, mutta tämä johtuu ainakin minun kohdallani omasta tietämättömyydestäni - jos esimerkiksi tuntisin Tanskan ja Norjan historian läpikotaisin (... Pitäisiköhän se historialehti tilata uudelleen?), monet stripit aukenisivat ilman selityksiä.
Sarjakuvaa lukemalla oppii aivan huomaamattaan todella helposti kaikenlaista vänkää uutta asiaa, aina Pohjoismaiden korkeimmista kohdista Ruotsin, Norjan ja Tanskan välisiin historioihin. En tiedä montaakaan tapaa opiskella maantieteitä tämän miellyttävämmin.
(Toinen ikisuosikkini on Karmea totuus -sarja, josta löytyy vielä enemmän osia englanniksi.)
Lopetan tämän merkinnän surullisempiin uutisiin. Diana Wynne Jones on menehtynyt.
Minä en ole lukenut hänen kirjoistaan kuin yhden, Liikkuva linna -teoksen. Se oli kuitenkin niin upea ja hienosti kirjoitettu, että se jätti pysyvän jäljen ajatuksiini. Olen varma, että hän oli erittäin lahjakas kirjailija ja aion lukea lisää hänen teoksiaan.
Oletko koskaan lukenut postyymisti julkaistua ja/tai kirjailijalta kesken jäänyttä teosta? Jos olet, mitä pidit siitä? Jos et ole, vältteletkö niitä tarkoituksella?
Itselle muistuu mieleen ainakin Sylvia Plathin tuotannon suurin osa, Franz Kafkan Oikeusjuttu ja jokin Shakespearen teos (en nyt kyllä muista, mikä niistä...), ja mikäli se lasketaan, myös Anne Frankin päiväkirja.
Itselleni muistuu mieleen vain yksi lukemani kirja, joka olisi julkaistu postyymisti: E. M. Forsterin Maurice. Sen lukemisesta on jo muutama vuosi aikaa, mutta muistan kyllä pitäneeni kirjasta. Haluaisinkin lukea sen uudestaan englanniksi, sillä jouduin viimeksi tyytymään suomenkieliseen versioon äidinkielen kurssin takia.
VastaaPoistaEn oikeastaan ikinä mieti kirjoja valikoidessani, onko ne julkaistu kirjailijan elinaikana vai ei. Mielenkiintoni saattaa kuitenkin lisääntyä jotakin kirjaa kohtaan, jos se on esimerkiksi ainoa kirjailijan lukuisista teoksista, joka on julkaistu tarkoituksella postyymisti.
Itse en vielä ole lukenut Kafkaa, mutta kiinnostukseni lisääntyi taas kuultuani, että hän ei itse olisi halunnut teoksiaan julkaistavan kuolemansa jälkeen. Tuon Calvinon teoksen haluaisin myös lukea. Eikö se kuitenkin ole julkaistu ihan kokonaisuudessaan ennen kirjalijan kuolemaa? Ainakin sellaisen käsityksen sain, kun vilkaisin nopeasti Wikipediasta.
Voi itku, olenpa tehnyt typerän kämmin! Kiitos tarkkaavaisuudestasi, korjaan virheen heti.
VastaaPoistaTeos oli kyllä tosiaan lukemisen arvoinen, oli se postyymisti julkaistu tai ei!
Kiitos myös kommentistasi, kuten aina!