1, 2, 3!

Bloggerin tilastojen mukaan helmiä on käynyt kurkistamassa kokonaista kolme tuhatta eri ihmistä! Wow. (Oikealla marginaalissa oleva laskuri laskee käyntejä, ei kävijöitä.)

Suosittuihin blogeihin verrattuna määrä on toki piskuinen, mutta kun koetan ajatella kolmea tuhatta ihmistä, häkeltyvät aivoni. Sehän on neljäsosa Hartwall Areenan konserttiyleisökapasiteetista.

Huikeata. Hienoa. Kiitos.

Toivottavasti kirjoittamisilokin palaa takaisin kevään aloitellessa aamuvenytyksiään. Kaipaan joskus verestävästi menneiden kesäöiden kirjoittamishetkiä, jolloin olin ikään kuin in the zone.

Anatomisesti korrektia

Juttelimme tuossa äsken siskoni kanssa (eli minä pohdin ääneen ja siskoni söi lettuja mulkoillen minua samalla) siitä, mikä merkki ; eli semicolon mahtaakaan olla nimeltään suomeksi.

Hetken hämmennyksen jälkeen sanakirjaosio aivoissani humahti päälle ja käänsi sen puolipilkuksi, jonka onneksi äkkiä korjasimme puolipisteeksi.

Tämän jälkeen aloimme kuitenkin miettiä, mistä tämä nimike tulee. Kun etuliite semi- tarkoittaa osaa tai puolta ja colon kääntyy ensimmäisenä mielessä sanaksi (paksu)suoli, eikö looginen käännös olisi puolisuoli? Merkki ; jopa muistuttaa hieman suolenmutkaa.

Google Translate tuli onneksi taas apuun ja informoi minua siitä avuliaasta pikkuseikasta, että colon on myös merkin : eli kaksoispisteen nimike englanniksi, joten semicolonin kääntäminen puolipisteeksi onkin hyvin järkevää.

Pieni osa minua olisi silti nauttinut "puolisuolen" käyttämisestä kielellisten hienouksien kiemuroista keskustellessa.
Mikrobitin erään vanhan artikkelin sanoin, "Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta helvetin hauskaa tämä on!"

Heitä euro?

Minulla on hirveän vahva muistikuva, että kirjaston poistomyyntikirjat ja -lehdet olisivat maksaneet ennen 50 senttiä per kappale. Lehdet saattoivat olla vielä halvempia, sillä en ole tainnut koskaan ostaa lehtiä kirjastosta enkä täten ole painanut niiden hintoja pahemmin mieleeni.

Kirjoja on kuitenkin tullut ostettua noin yhden hyllyrivillisen verran vuosien saatossa, joten se 0,50€ hinta oli pinttynyt mieleen ja nähtyäni, että Malmin kirjastossa oli jälleen poistokirjoja, kaivoin heti lompakosta sopivia kolikoita käteen.

Vaan kappas, kun näin ei enää ollutkaan. Kirjat olivat euron per kappale, samoin lehtiniput. Lehtinippujen kohdalla en hintaa ihmetellyt, koska jokaisessa nipussa oli ainakin neljä lehteä, jotka kioskilta uusina ostettuina olisivat maksaneet useamman kymmentä euroa.

On kai väärin sanoa, että ihmettelin kirjojenkaan hintojen nousua, sillä eihän euro ole niin kovin paljon, varsinkaan kirjasta, ja kirjastojen heikosta menestyksestä ja sivukirjastojen lakkauttamisuhista olemme saaneet lukea jo ihan tarpeeksi. (On se kumma, että esimerkiksi poliitikoille riittää rahaa huippupalkkoihin, mutta pientä kyläkirjastoa ei saada pysymään pystyssä sitten millään.)

Pitänee vain rukata tuota takaraivomuistia sen verran, että jatkossa tajuaisi säästää niitä euron kolikoita kirjastoa varten, kuten nyt säästän viidenkymmenen sentin kolikoita varausmaksuikseni.


Lyhyestä virsi kaunis; kirjastojen poistokirjat ovat kallistuneet 50 senttiä, Nooris hämmentyi hetkeksi, mutta osti kuitenkin kirjan (Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna) ja kirjoitti sitten asiasta blogimerkinnän, joka kuuluu kategoriaan melkein-muttei-ihan-täysin-turha-juttu.


On se maksu sitten varauksen 50 senttiä tai omaksi ostamisen euro, maksan mielelläni noin halpoja summia huikeista matkoista vieraisiin miljöisiin, joissa tutustun uusin vaikuttaviin ihmisiin ja saan ympäröidä itseni kauniilla lauseilla. Hitto, HSL:n bussilippukin maksaa yli puolet enemmän.

Shop rage

Tulin ilmaisseeksi itseäni varsin kimakasti pyörähtäessäni pari viikkoa sitten Malmin Prismassa, kun tepastelin tyytyväisenä keskikäytävää pitkin hyllyjen ohi. Jouduin ihan käännähtämään kannoillani ja kurkistamaan uudelleen jo ohittamaani hyllyä, että luinko ihan varmasti oikein. Sitten suusta pääsi äänekäs vastalause huutomerkeillä varustettuna.

Eräässä hyvinvarustellun näköisessä kylmäkaapissa luki avuliaan isoin kirjaimin LEMMIKEIDEN RUOKAMAKKARAT.

... Periaatteessa taivutus ehkä käy järkeen, jos oikein venytän aivosolujani (äärirajoilleen?). Jokin siinä silti särähtää ilkeästi. Itse olisin käyttänyt tutumpaa taivutusta lemmikkien, vaan enhän se minä ole, joka on Prismalle moisia kylttejä saanut väännellä.

Tautologinen ruokamakkarat ihmetytti myös; mitä muita makkaroita kaapissa muka olisi?


Kuten eräs fiksu mies totesi, probleema on pieni, mutta tarpeeksi harmittaakseen. (Tai ihmetyttääkseen. Näillä kahdella on joskus hiuksenpieni ero.)


Harmeja toki on onneksi hyvin monenlaista ja -kokoista. Hitto kun joskus saisi aikaiseksi näpsytellä auki nuo sadat "arvioimattomat" kirjat tuolta muistiinpanoista pois...