Englannista Helvetin ja Japanin kautta koto-Suomen metsiin.

Viime viikon kirjat, olkaahan niin hyvät.

• Carol Shields: Jane Austen (suomeksi) Melko proosallinen elämäkerta Jane Austenista. Itse asiassa elämäkerta saattaa olla hieman väärä sana, sillä teos on hyvin nopealukuinen eikä paneudu yksityiskohtiin juuri lainkaan. Esimerkiksi päivämäärät mainitaan usein pelkkinä vuosilukuina, ei sen tarkemmin. Austenia tuntemattomalle teos on kuitenkin melko mukava aloitusaskel kirjailijattaren maailmaan ja elämään, eikä Austenin kirjojakaan tarvitse tuntea läpikotaisin (joskin niiden lukeminen auttaa tekstin ymmärtämistä). Minua häiritsivät jokseenkin paljon Shieldsin omat analyysit ja tulkinnat Austenin teksteistä ja niiden symboliikasta. Shields ei tue väitteitään juuri millään perusteluilla, ja usein tulkinnat putkahtavat esille ilman minkäännäköistä aasinsiltaa. Pienten vikojensa ja yleiskatsantonsa takia kirja ei ole mikään päätähuimaava tai ylenpalttisesti suositeltava, mutta kyllä sen lukaisee, jos aihe kiinnostaa.
• Aarni Korpela: Pieni kuolema Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä esiintyneet yksiruutuiset sarjakuvat kuolleista hurmaavat kirjanakin. Huumori ei ole aivan mustaa, mutta ironian tajua lukijalla pitää olla, eikä saa olla täysi tiukkapipo. Kuvat ovat toisinaan hyvin samanlaisia, joten se voi olla vähän puuduttavaa, mutta itse ideat ja tekstit ovat onneksi suhteellisen monipuolisia. Nimensä mukaisesti teos on mukava pieni (nauru)kuolema, heh.
• Arthur Golden: Geishan muistelmat Kun luin tämän englanniksi, halusin kirjan loppuun saatuani aloittaa sen heti uudelleen alusta. Nyt en kokenut aivan samankaltaista suurta intoa teosta kohtaan, mutta tunne ei paljon jäänyt maalista. En tiedä kuinka todenmukainen geishojen maailma on amerikkalaisen Goldenin käsissä, mutta ainakin lukijalle välittyy maaginen kuva salaisesta maailmannurkasta, jossa alistuvanoloisilla naisilla on hyppysissään uskomaton voima. Teos on suhteellisen paksu yli puolella tuhannella sivullaan, mutta ne lukee hujauksessa, niin magneettinen ja kiinnostava Sayurin kasvutarina on. Suosittelen kieltä taitaville englanninkielistä versiota; siinä on jotakin lisähurmaa, joka jää suomenkielisestä versiosta uupumaan... Mutta kyllä tämä suomenkielinenkin loistaa!
• Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja Ihastuttava sarja vanhan papan mieltä pahoittaneista asioista (muun muuassa lähipalveluiden katoaminen ja jonottaminen). Kyrö osaa nuoresta iästään huolimatta asettua kahdeksankymppisen metsäläispapan saappaisiin todella hienosti. Ja mikä parasta, suurin osan papan purnaamisesta on aivan asiallista - kuten Eniten vituttaa kaikki -teoksen kanssa, lukija on samaa mieltä yllättävän monista kirjan sisältämistä mielipahoista. Teos saa myös pohtimaan maamme vanhuksia ja heidän elämäänsä aivan uudelta kantilta - heidän omasta näkökulmastaan. Lukijalle jää samaan aikaan hyvä ja paha mieli lukemisesta; varautukaa tunnetulviin.

Saas nähdä, tuleeko ensi viikolla viikon kirjoja lainkaan. Tällä hetkellä en ole lukenut vielä yhtään kirjaa loppuun tämän viikon aikana.
Onneksi meillä on sijainen, jos kirjoja ei tule...


Vaikuttaako teoksen tapahtumamaa kiinnostukseesi lukea se?
Itse ainakin karsastan hieman kirjoja, jotka sijoittuvat maihin, jotka eivät iske minuun kuin pallosalama verisuonissa. Toisaalta moni sellainen kirja on ollut iloinen yllätys, lopulta, ja samalla oppii aivan uudesta kulttuurista paljon.