"Lohduta mua."

Kun minua masentaa, hellyn shoppailemaan herkästi. Tämä ei tietenkään ole hyväksi köyhälle kukkarolleni, jossa edes Matti ei aina asusta. Niinpä koetan kellarimielialastani huolimatta olla ostamatta ihan mitä tahansa.

Kirjat ovat tässä tilassa hyvä ostos. Yksi kirja, varsinkin pehmeäkantisena painoksena, ei maksa hirvittävän paljon, ja minun maailmassani kirjat ovat aina hyvä juttu - vaikka niitä olisikin jo ennestään huone niin täynnä, että lattia on täynnä kirjakasoja...

Niinpä tänäänkin itkut itkettyäni laahustin pitkän kiertomatkan kautta Rautatieasemalle lämmittelemään ennen kotimatkan alkua. Ajatuksena oli tosiaan vain lämmitellä, mutta toki hakeuduin supersuloisen pikku kirjakaupan läheisyyteen. Tuhlaan aikani ihastelemalla kirjoja, selitin itselleni.

Esittelypöydillä oli kuitenkin niin ihania teoksia, että mieli muuttui kuin huomaamatta. Pari pöytää tarkasteltuani olin jo etsimässä ostamisen arvoista kirjaa. Kirjoja ostaessani päädyn usein sellaisiin, jotka vetoavat minuun siinä mielentilassa, jossa sillä hetkellä olen. Lopulta finaalikaksikkoon päätyivät tällä kertaa haikeankauniit Kazuo Ishiguron Ole luonani aina ja Sara Gruenin Vettä elefanteille, molemmat movie-tie-in -painoksia. Ishiguroa luimme koulussa (The Remains of the Day) ja takakansi puhui Orwellin ja Atwoodin tyylisestä antiutopiasta (ja elokuvassa on pääosassa ihana Keira Knightley), joten Ole luonani aina houkutteli todella paljon. Jostakin hetken mielijohteesta - "Tämän minä varmasti menen katsomaan elokuviin huhtikuussa, eli tarvitsen tätä teosta kipeämmin!" - päädyin kuitenkin valitsemaan Vettä elefanteille -teoksen. (Ishiguron kirjan kirjoitin muistiin lukulistalleni, olkoon se vaikka ensi kerran ostos.)

Päivän lohtuostos.

 Kuten sanoin jo aiemmin, kauppa (nimeltään Pocket Shop, kuten pussista näkyy) on supersuloinen. Se on pieni ja värimaailmaltaan lähes kokonaan muovipussin värinen: vain erilaisten ihanien kirjojen kannet rikkovat harmonian, eivätkä nekään tee sitä huonolla tavalla. Nimensä mukaisesti Pocket Shop myy lähes ainostaan pokkareita; en ainakaan pikaisilla tutustumisvisiiteilläni ole äkännyt hyllyistä kovakantisia kirjoja tai muutakaan tilpehööriä (esimerkiksi kortteja), joita suuremmista kirjakaupoista löytyy. Ainoat ei-kirjat, jotka tänään osuivat silmiini, olivat jonkinlainen tyhjä vihko (lukupäiväkirja, kenties?), pokkarikirjoille tarkoittu muovinen suojakansi ja magneettinen kirjanmerkkivalikoima. Kaikki tuotteet ovatkin mukavan matkustusystävällisiä, sijaitseehan kauppa usean lähi- ja kaukoliikenneyhteyden pääteasemalla.

Hintatasoltaan kauppa oli samaa luokkaa kuin muutkin pokkareita myyvät paikat: paksumpikin teos lähtee kotiin lähes takuuvarmasti kympillä. Lisäksi oheistarvikkeet olivat mielestäni melko halpoja tai ainakin kohtuuhintaisia.

Kuten huomaatte kuvasta, sain ostokseni mukaan ilmaisen kirjanmerkin, mikä on aina mielestäni plussaa (sen lisäksi, että kerään pirteitä kirjanmerkkejä värittämään lukuhetkiäni), ja myös ilmaisen bonuskortin. Kymmenen leimaa kerättyäni saan maksimissaan 10€ arvoisen teoksen ilmaiseksi. Leimamäärä on suurempi kuin Suomalaisen kirjakaupan pokkaripassissa, johon vaaditaan vain kuusi leimaa, mutta lasken Pocket Shopin eduksi sen, että leimakortti on aina voimassa. Suomalaisen passikortti menee vanhaksi 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä leimasta, enkä minä ikinä muista täyttää niitä ajoissa. (Tämä "miinus" johtuu siis minusta itsestäni; pokkaripassi on minusta loistava keksintö ja olen iloinen siitä, että sitä käytetään.)

Myyjäkin vaikutti mukavalta Pocket Shopissa; olin niin tokkurassa, että juuri ja juuri kykenin suorittamaan ostokseni, mutta myyjä palveli ystävällisesti ja vaikutti sellaiselta, joka mielellään vastaa asiakkaan kyselyihin ja mietintöihin ja auttaa tarvittaessa. Myyjä minun makuuni. Usein esimerkiksi Akateemisessa kirjakaupassa tai Suomalaisessa kirjakaupassa törmään myyjiin, joilla on niin tärkeätä hoidettavaa kirjakaupan myyjinä, että asiakaspalvelu jää vähäiseksi. Vaikka ostamani kirja ilahduttaakin minua, olisi minusta mukava myös saada ystävällistä palvelua. Muistelen vieläkin ilolla erästä nuorta myyjää Kampin Suomalaisessa - hän keskusteli innolla ostoksistani laser-lukiessaan niitä kassaan. Hänen iloisuutensa piristi omaakin päivääni. Sellaisia myyjiä kaipaisin lisää kirjakauppoihin.

Palatakseni kuitenkin vielä Pocket Shopiin: se on ihana pieni kaupanpoikanen, josta varmasti löytyy luettavaa lähes jokaiselle matkalaiselle (ja miksei muillekin ohikulkijoille). Koska visiittini ovat olleet niin lyhykäisiä, en aivan varauksetta halua suositella paikkaa (vielä), mutta aion kyllä todellakin käydä piakkoin uudelleen asioimassa siellä. Pitäähän leimakorttia täyttää!