Löytöpöytä koitui jälleen kohtalokseni. Alas, alas! Poor Nooris. Menin etsimään seurassani ollutta henkilöä, ja reitti kulki totta kai löytöpöydän ohi, kuten aina... Tällä kertaa teemana oli Uusia julkaisuja. (Hienoa, Shakespearelta on tullut uusi kirja! Hehe.) Otin siitä sitten kainalooni Itkosen seuraksi Cymbeline- ja Rutto-teokset, molemmat harvinaista kyllä suomeksi.
Ohittamaltani hyllyltä kainaloon päätyi lisäksi The Devil's Dictionary, josta en häpeäkseni ollut ikinä kuullutkaan mutta joka näytti mahtavalta, ja Agatha Christien Hickory Dickory Dock, koska törsäsin juuri joulunjälkeispalautusalennukseni Poirot-DVD-pakettiin.
Kuvassa on toki myös edelleen kesken oleva, oma kärsinyt The Lord of the Rings -"pokkarini", joka on kyllä jo melkein luettu. Kirjanmerkkinä on laminoitu intialainen kymmenen rupian seteli, jossa on hieno tiikerin kuva, mutta se ei, kuten huomaatte, päässyt kuvaan kunnolla.
Tällä hetkellä luen siis Camus'ta ja Tolkienia iloisesti vuorotellen (Itkosen lukaisin jo), sivu tai pari Tolkienia ja sitten luku Camus'ta. Koetan pitää lukuparini niin, että minulla on yksi kummallakin kielellä. Tämä systeemi tosin saattaa muuttua jo huomenna...
Millaisia kirjastoihmisiä te olette, lukijat? Varaatteko aina vain tarvitsemanne kirjat, valikoitteko hyllystä tarkkaan kirjat, jotka kelpaavat, vai kahmitteko te minun tavoin vähän kaikkea syliin, yleisimpänä valintakriteerinä kiinnostavahko kansi?
Ja samaan syssyyn vielä lisää kysymyksiä! Eli mitäs teillä on tällä hetkellä lukemistossa? Mitä olette pitäneet siitä/niistä tähän mennessä; luetteko innolla loppuun vai jääkö teos armotta kesken?
Minä yleensä varaan kirjastosta haluamani kirjat ja sitten haen ne käymättä edes katsomassa mitä hyllyissä on. Toisinaan kun olen tietyllä tuulella menen katselemaan mitä hyllyistä löytyy ja saatan poimia mielenkiintoiselta vaikuttavia kirjoja mukaan.
VastaaPoistaSitten kun luen näitä teoksia niin lopetan huonot kirjat tylysti kesken (miksi tuhlata aikaa epämukavaan toimintaan) ja keskityn nauttimaan hyvistä kirjoista.
Minä taas en ole käynyt kirjastossa lainaamassa mitään muita kuin kurssikirjoja muutamaan vuoteen. IB:llä taisin vielä käydä lainaamassa joitakin kirjoja ihan muuten vain luettavaksi, mutta sittenpä se kyllä jäi ihan tyystin. Nyt ei tosiaan ole tullut kirjastosta lainattua muuta kuin kurssikirjoja tai sitten lähdelukemistoa. Nuorempana kävin sen sijaan useammin kirjastossa, ala-asteella meillä kävi vain kirjastoauto ja siellä sitten valitsin ihan vaan hyllyistä sellasia kirjoja mitkä sattuivat kiinnostamaan. Silloin tuli luettua kaikenlaisia teoksia (enimmäkseen tosin lainasin Hevoshulluja, Karvisia ja sitten jotain muuta. Kiljuset luin mm. pikkutyttönä ja tykkäsin niistä ihan älyttömästi). Yläasteelle siirryttäessä kunnan pääkirjasto oli ihan siinä koulun vieressä ja siellä tuli käytyä aina yleensä ruokavälkällä, hyppytunnilla tai koulun jälkeen. Sieltä tuli myös varailtua kirjoja ja moniin törmäsin myös hyllyjä selailemalla, takakansia lukemalla tai sitten jonkun suosittelemana. Tuolloin lainailin paljon kirjoja. Lukiossa vielä kävin jonkin verran Joensuun pääkirjastossa, mutta vähitellen se sitten loppui ja nyt en tosiaan ole pariin vuoteen kirjastosta kirjoja lainannut. Sen sijaan olen ostanut paljon kirjoja viime aikoina. Tarkoituksena kuitenkin olisi koettaa uudelleen alkaa käymään kirjastossa, kunhan taas pääsen Suomeen. (eikä mennyt kuin pikkuisen ohi aiheesta...)
VastaaPoistaIlkka: jos kokee, ettei elämä ja aika riitä kaikkeen, menetelmäsi on erinomainen! Jos ei pidä kirjasta eikä halua "tuhlata" siihen aikaa, se on hyvä keskeyttää. Itse en koskaan jätä kirjaa kesken, mutta minä olenkin vähän tämmöinen, joten ymmärrän näkökantasi todella hyvin!
VastaaPoistaJenna: juttusi kuulostavat todella tutuilta! Eikä mennyt mielestäni yhtään "aiheen ohi"; esittämäni kysymykset ovat vain kommentoinnin aloittamisen avustajia - kuulen mielelläni samankaltaisia juttuja kuin jonka juuri kirjoitit! Niin kauan kuin puhe on kirjoista, kielestä tai vastaavista aihealueista, sana on (lähes) täysin vapaa (käyttäytymistä odotan toki kaikilta).
Itsellänikin oli yhdessä vaiheessa useamman vuoden kirjastotauko. Ostin aina kaikki lukemiseni. Eräänä päivänä kävin kuitenkin kirjastossa ja se pelkkä kirjojen määrä sai minut taas ihastumaan. Ja rahaa säästyy monia kymmeniä euroja kuussa, vaikka se varausmaksu onkin olemassa!
Alku voi olla hieman kangertelevaa, mutta uskon, että kaltaisesi lukenut ihminen pääsee nopeasti taas kirjastossa käynnin makuun.
Tsemppiä koulutöihin ja toivottavasti viihdelukeminenkin mahtuu jonnekin koloon!
Mää rakastan kirjastoja, mut oon auttamatta traumatisoitunu myöhästymismaksuista. Siis oikeesti. Oon maksanu sinne pahimmillaan 200€ kerralla, ja se ajottu vielä niihin aikoihin, ku olin muutenki tosi huonossa jamassa. Nii että nykyään mua HÄVETTÄÄ mennä kirjastoihin, ja myös pelottaa, koska jos en muistakaan/jaksakaan palauttaa niitä ajoissa...
VastaaPoistaMun kultasina kirjastovuosina mulla oli koko ajan sellanen 5-10 kirjaa lainattuna ja kävin kirjastossa varmaan 2-3 kertaa viikossa. Lukioaikoina mulla oli aina maksimimäärä varauksia (ja lainoja) ku lainasin hirveesti levyjä ja musiikkikirjoja...
Eilen kävin kuitenki mamman ja Juhon kanssa Malmin kirjastossa, ja puolihuolimattomasti lainasin sieltä kasan kirjoja. Olo oli ihan ku ois palannu menneisyyteen, siihen hyvään aikaan, jollon kirjasto oli vielä rauhan ja rakkauden lähde.
ps. lainasin poiroteja
Mukava kuulla, että innostuit käymään kirjastossa jälleen!
VastaaPoistaKirjastot ovat ihania paikkoja.