Ja on vielä heinäkuu, kuten lupailinkin!
Kriiseissä on se hyvä puoli, että aika usein ne ovat oman pään sisällä tapahtuvia tornadoja. Toisinaan niihin riittää jopa, että ottaa vähän lomaa itsestään. Tai sitten ottaa itseään niskasta kiinni - itse tein näin, ja vaikka pariin otteeseen suru tunki takaisin puseroon, kriisi meni nopeasti ohi, kun ei vatvonut sitä yksin vaan keskusteli muiden asianomaisten kanssa.
Toki joskus kriisit ovat sitä kokoluokkaa, ettei niistä selviä puhumalla. Niihin tarvitsee aikaa ja epäsuoraa tukea, muun muuassa lempikirjojen kanssa.
Kirjoissa onkin se ihana juttu, että mihin tahansa olotilaan, tuntemuksiin ja tilanteisiin löytyy varmasti jokin teos, joka osuu hermoon satuttamatta. Se kuvaa omia fiiliksiä juuri oikealla tavalla tekemättä kipeää. Kivun tilalle tunkeekin usein hiljainen ihmetys; silmät suurina lukee sivulta sanoja ja miettii, kuinka joku aivan eri ympäristössä ja ajassa elänyt ihminen onkin osannut kuvata juuri minun tunteitani niin upeasti ja tarkkanäköisesti.
Mitä enemmän lukee, sitä enemmän näitä hiljaisia rakkauden hetkiä osuu kohdalle. Klassikoista on hyvä aloittaa; siihen on syynsä, että ne ovat klassikoita.
Tällä kertaa viikon kirjat eivät kuitenkaan ole kovin vanhoja, enkä Christien teostakaan menisi vielä aivan klassikoksi tituleeraamaan... Hyviä olivat kuitenkin!
- Agatha Christie: Postern of Fate Aloitin huomaamattani Tommy & Tuppence -sarjan sen viimeisestä osasta. Lukuelämys ei onneksi epäkronologisesta lukemisjärjestyksestä kärsinyt, sillä päähenkilöt muistelevat useaan otteeseen menneitä seikkailujaan, ja jos ihan tuskaisaa olisi ollut, Wikipedia olisi auttanut. Ainoa harmitukseni tässä ajattelemattomuusvirheessä onkin, että hahmot olisivat luultavasti tuntuneet läheisemmiltä ja tutummilta, mikäli olisin lukenut heidän rikosjuttunsa aikajärjestyksessä. Christien teokset muutenkin menettivät hieman tenhoaan kirjailijattaren ikääntyessä, joten ei ole mikään yllätys, ettei Postern of Fate ole Christien parhaita teoksia. Teoksen juoni pyörii vanhan maailmansodan aikaisen murha- ja vakoiluvyyhdin ympärillä, mutta itse actioniä ei ole lainkaan. Rikoksen selvittelykin tapahtuu miltei lukijan huomaamatta syrjässä, joten teoksen lopussa on hieman huijattu olo, vaikka Christie käyttääkin useita vanhoja tuttuja kikkojaan (muun muuassa lastenloruja ja leikkikaluja). Tommy ja Tuppence tuttavineen (ja Hannibal-koirineen!) ovat onneksi suloisen stereotyyppisiä englantilaisen pikkukylän asukkaita, joten vaikka rikosromaanina teos on melko keskinkertainen, lukija saa silti kirjasta irti viihdettä. Kenties mielipiteeni paranee, kunhan luen Tommyn ja Tuppencen nuorempana kokemia seikkailuja!
- Xiaolu Guo: Pieni punainen sanakirja rakastavaisille Luin teoksen pari kesää sitten englanniksi, ja muistan edelleen, kuinka innoissani olin lukiessani sitä. Mikä nerokas idea! Mikä loistokas toteutus! Tarina lässähti toki loppua kohden, sillä mikä tässä maailmassa oli täydellistä, mutta muuten aivan upea kirja! Sama pätee suomenkieliseen versioonkin; suomentaja on onnistunut kääntämään hyvin päähenkilön hapuilevat vieraskielisyydet. Kielistä pitäville kirja onkin aivan must, juuri nerokkaan näkökulmansa ja sen hienon toteuksen ansiosta. Z-nimellä kulkeva nuori kiinalaisnainen saapuu teoksen alussa Lontooseen oppimaan kieltä ja länsimaista menoa, jotta voi kotimaahan palatessaan päästä hyviin töihin taitojensa avulla. Z:llä on vain se pieni ongelma, ettei hän osaa juuri lainkaan englantia, eikä ymmärrä paikallisesta kulttuuristakaan hölkkäsen pöläystä. Kirjan huumoriosio koostuukin pääosin Z:n viattoman hupaisista huomioista ja kielioppikömmähdyksistä. Kieltä ja elämänmenoa oppiessaan Z törmää myös mieheen, johon rakastuu ja jonka luokse muuttaa. Kirja kertookin yhtä paljon oman itsensä löytämisestä vieraassa paikassa kuin rakastamisen vaikeudesta kahden hyvin erilaisen ihmisen kohdatessa. Kuten totesin jo aluksi, tarina kärsii hieman loppupäätä kohti, mutta muuten teos on aivan ehdottomasti kaikkien vähääkään kielistä kiinnostuneille (varsinkin meille, jotka olemme lukeneet vieraita kieliä nuorena koulussa, haha) pakollista luettavaa. Kerrankin voin suositella sekä suomen- että englanninkielistä versiota! Englanniksi teos löytyy esimerkiksi HelMet-kirjastosta (ja kaikista hyvinvarustelluista kirjakaupoista) nimellä A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers.
Näpyttelin tämän postauksen jo eilen, mutta oli kuitenkin pakko ajoittaa se tälle päivälle, sillä tänään on yksi kirjallisuusmaailman lukuisista merkkipäivistä.
Harry Potterin syntymäpäivä! (Ja olisihan eilen ollut Neville Longbottomin syntymäpäivä, että sen puoleen päivällä ei olisi ollut niin väliä...)
Toivottavasti taikaa riittää meille muillekin! Jos ei muuten, niin edes hyvän kirjan parissa.
Itselläni on juuri nyt kesken DK Eyewitness Travel -sarjan Scotland ja Berlitzin Dublin, joten eiköhän niitä maagisia ja lumoavia hetkiä tule koettua, vaikka proosasta ei juuri ole tietoakaan.
