Hyvää Kalevalanpäivää!

Chewing on Pearls täyttää tänään virallisesti puoli vuotta! (Kuinka sopiva päivä!) Sen kunniaksi, kuten lupasin, järjestämme pienen kilpailun/arvonnan.

Mikäli ette ymmärrä jotakin kohtaa tai olen ilmaissut itseni vielä tavallistakin sekavammin, kysykää rohkeasti!


SÄÄNNÖT

osallistumisaika: tämän merkinnän julkaisusta ensi viikon ensimmäisen merkinnän julkaisuun (luultavimmin tiistaina). Loppuviikosta julkaisen siis tutun viikon kirjat -merkinnän, mutta se ei vaikuta kisailuun mitenkään. Ensi viikolla saa siis osallistua niin kauan kuin uusin merkintä etusivulla on tuo tämän viikon viikon kirjat.

osallistumismäärä: rajaton (lukekaa alla ohjeista lisää).

palkinto: personalisoitu kirjoittamiseen liittyvä setti.


OHJEET

Jokaisella osallistujalla on käytössään 1-x määrä "arpoja" (x:n määrä riippuu teistä itsestänne). Arvonnan osallistumisajan loputtua arvon kaikkien arpojen kesken voittajan. Eli mitä useammin osallistutte, sitä paremmat ovat voittomahdollisuudet!

Näin osallistut: jätä tähän merkintään kommentti, jossa kerrot joko
*sitaatin, joka liittyy suomalaiseen kirjallisuuteen (esimerkiksi on kirjasta, kertoo kirjoista tai on kirjoittajan sanoma). Kerro lisäksi mistä sitaatti on ja kenen lausuma se on (mikäli se on kirjasta, kerro kirjoittajan nimi). Näistä saat kaksi arpaa. Jos haluat, voit myös kertoa miksi sitaatti on sinun mielestäsi tärkeä. Tästä saat yhden lisäarvan.
TAI
*lempisanasi suomen kielessä. Perusteluista saat yhden arvan, sanan keksijästä ja sanan alkuperäiskäytöstä kaksi lisäarpaa.

Kummastakin kommenttityypistä saa siis maksimissaan kolme arpaa itselleen. Voitte kuitenkin kirjoittaa niin monta uutta kommenttia kuin keksitte. Muistakaa vain tosiaan tehdä se uuteen kommenttiin, eli yksi sitaatti tai lempisana per kommentti.

Jättäkää myös jokin yhteystieto joka kommenttiinne mahdollista voittoanne varten. Vaikka tuntisimme kuinka hyvin, jättäkää jokin kontaktitieto.


Eipä tässä sitten muuta kuin hyvää arvontaa!

Paloja peleihin

Maanantaina kannattaa ainakin osan teistä istua television ääreen illalla, sillä Sub-kanavalta tulee klo 21 heidän kuukauden elokuvaksikin tituleeraamansa Beowulf. En ole kyseistä teosta itse nähnyt (joten aion olla nenä ruudussa itsekin maanantai-iltana), mutta kuulemma se on saanut jonkin verran kehuja, ja kirja, johon elokuva perustuu, on kaikessa omituisuudessaan aivan upea. (Ja mikäli muistan oikein, Neil Gaiman on käsikirjoittanut Beowulfia tai touhunnut jotakin muuta elokuvan parissa.)

En tiedä, miksen ole huikannut teille aiemmin James Bond -elokuvasarjan pyörimisestä samalla kanavalla. Kenties alitajuntainen syyni on, että olen lukenut Ian Flemingin kirjoista vain ensimmäisen, Casino Royalen. (Tosin pidin siitä, ja aion kokeilla muitakin Bondeja, kunhan saan aikaiseksi...)


Maanantaina kannattaa muutenkin olla square, sillä silloin alkaa viimein ensimmäinen kisailumme! Tarkat ohjeet ja säännöt ilmestyvät tänne Beowulfin alkuun mennessä~


Muihin pikkukuulumisiini, jotka tungen tähän kaikkien iloksi, kuuluvat eilinen palloiluni kaupungilla - eli kyllä, ostin sen Kazuo Ishiguron kirjan, vaikka lompakko huusi eitä... - ja tämänpäiväinen "katselukierrokseni" kirjastossa. Lähdin mukaan vain seuraksi, koska minulla tosiaankin on edelleen The Lord of the Rings kesken (alle sata sivua enää!).

Palasin kotiin kuuden kirjan kanssa. Hyvä minä.

Mukaan tarttuivat Henri Hirvenojan runoteos Valikoituja tilastoja, Miika Nousiaisen Maaninkavaara, Sylvia Plathin The Colossus, Amélie Nothombin Samuraisyleily, Douglas Couplandin Miss Wyoming, ja Darby Conleyn Vastakarvaan 3: Karvan verran groovympi. Lättään tähän mukaan kuvan, kunhan saan USB-johdon käsiini (perus-Blogger ei jostakin syystä halua toimia iPhonen kanssa yhteistyössä kuvien lataamisen suhteen).

EDIT:

ikuisuusprojektini TLotR ja kirjastosaaliini.

Jotta en puhuisi vain itsekseni, minua kiinnostaisi kuulla teiltä, mikä tai mitkä ovat kalleimmat kirjoihin liittyvät kokemuksenne.
Eräs lukija puhui aiemmin kolminumeroisista kirjaston sakkomaksuista, ja eräs tuttavani kerran tuskaili, ettei uskalla mennä kirjastoon edes käymään 70€ sakkojensa takia. Itselläni kallein oli varmaankin yli 90€ maksava IB:n fysiikankirja, jonka avasin kolme kertaa ensimmäisen kurssin aikana ja loppuvuonna en enää ollenkaan. Yhdelle läksyjenteolle tuli siis hintaa noin kolmekymmentä euroa. Minulla tosin on kirja edelleen - jossakin, kirjavyörymien seassa... - ja aion vakaasti lukea sen läpi vielä joku päivä!

Kertokaa hassuista ja kipeistä kirjamaksuistanne; ette varmasti ole yksin. Ymmärtääkseni tänne voi myös kommentoida anonyymisti, eli ei häpeänhätää.


Lisää juttua maanantaina, älkää unohtako!

Hoplaa

Ennen kuin menen asiaan, haluan nöyrästi kiittää Googlea mainonta-avustuksesta, jonka avulla kävijöitä on viime viikon aikana ollut lähes sata! Harmi vain, ettei kukaan ole uskaltanut tai viitsinyt liittyä keskusteluun mukaan. Rohkeasti kommentoimaan, ihmiset!

Muistakaa myös, että ihan pian on Chewing on Pearlsin ensimmäisen kisailun aika! H-hetki lähestyy...


Innostuksesta täristessänne minä typoilen tähän kahden viime viikon kirja-arviot, kun erinäisistä syistä en viime viikolla saanut kirjoitusta aikaan.

• Albert Camus: Rutto Kuinka erilainen kirja onkaan, kun vertaa Sivulliseen ja Putoamiseen! Tämä oli paljon perinteikkäämpi tunteiden ja lauserakenteiden kannalta. Kirjoissa on toki myös paljon samoja elementtejä: tunnelma ja miljöö, esimerkiksi. Rakastin myös sitä, että kauppias ohimennen päivitteli Sivullisen aloittavia tapahtumia - metafiktiivistä ja ovelaa (maininta oli niin pieni juttu, että sen huomaa vain, jos on lukenut Sivullisen kunnolla). Kokonaiskuvastakin puhuttaessa minä rakastan. Koko tarinaa. Se on muulta maailmalta suljetun, kuolettavan ja herkästi tarttuvan taudin kourissa kituvan yhteisön psykologista tarkkailua. Kerronta etenee lähes täysin kronologisesti, mikä toimii hyvin; se tuo jännitettä tarinaan ja lukija jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidin myös tarinan useista tasoista: yhdellä tasolla tarkastellaan koko kaupunkia, toisilla kertojaa ja hänen tuttaviaan pienempinä palasina, esimerkkeinä siitä, kuinka tauti vaikuttaa yksityishenkilöiden elämiin. Jopa taudin teologisia ja mediko-loogisia vaikutuksia pohdiskellaan hahmojen välityksellä. Teos ei sisällä ollenkaan yliampuvia, iljettäviä kuvauksia rutosta, mikä toimii hyvin - Camus onnistuu samaan aikaan näyttämään ruton runtelemat ruumiit ja pitämään taudin kammottavana, kaameana mystisenä asiana, kuin yön selässä hiipivän viittaan kääriytyneen hahmon. Samaan aikaan tosin elämän pitää jatkua: rakastin kertojan ystävän loppumattomia tuskailuja saada kirjoitetuksi täydellisen romaanin täydellinen aloitusvirke, ympärillä häälyvästä mustasta kuolemasta hätääntymättä. Teos on samaan aikaan melko yksinkertainen ja kuitenkin monitasoinen; melko lailla täydellisesti tehty. Jos olet lukenut Sivullisen ja inhonnut sitä, kuten moni kuulemma on tehnyt, ja ihmetellyt miksi helvetissä Camus sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, lue tämä. Vaikket olisi koskaan lukenut Camus'ta aiemmin, lue tämä. Olen jo nyt aika lailla varma, että tämä on yksi parhaista, ellei paras, kirja, jonka tulen lukemaan tänä vuonna.
• William Shakespeare: Cymbeline (suomeksi) Mitä upeaa sanaleikittelyä ja huumoria! Monet nykyaikaiset kirjailijat epäonnistuvat siinä, missä Shakespeare loisti jo neljä vuosisataa sitten. Ihailen myös hänen miljöövalikoimansa runsautta; tämä kyseinen näytelmä sijoittui vajaan vuosituhannen päähän menneisyyteen, Brittein saarille Rooman valtakunnan aikoihin. Toki perusjuonikuviot ja hahmosapluunat ovat hyvin kierrätettyjä bardin muista näytelmistä: niistä löytyy juonitteleva (usein kuninkaallinen tai korkea-arvoinen) "pahis", kiltti mutta hölmö vanhempi mies (kuten kuningas tässä), sankarillinen nuori mies, joka taistelee hölmön ja/tai ilkeän nuoren miehen kanssa, nokkela ja traaginen sankaritar... Mutta silti, kuten aina, näytelmät ovat hyvin nautittavia ja tuntuvat yhtä lukiessa aina omalta työltään, eivät lainkaan toistensa kopioilta. Ja joko sanoin sanaleikeistä?! Aivan mahtavaa. Hamlet on edelleen suosikkini, mutta Shakespeare ei koskaan petä odotuksia.
• Agatha Christie: Hickory Dickory Dock Yksi uudempia Christien kirjoja, sijoittuu 1950-luvulle. Eron aiemmin kirjoitettuihin teoksiin huomaa tekstissä - nuoret ovat paljon modernimpeja ja puhuvat slangia. Vaikka en inhonnutkaan tätä, pidän silti paljon enemmän Christien vanhemmista kirjoista, varsinkin ennen toista maailmansotaa kirjoitetuista. Pidän niiden vanhanaikaisista tavoista, puhetyyleistä, etiketeistä ja kaikesta. Kirjassakin ne ovat hyvin tärkeitä. Tämä teos ei ollut huono, mutta ei mielestäni todellakaan yksi Christien parhaista. Loppu tuntui kovin kiirehdityltä ja poisselittelyltä, ei väliä kuinka paljon (tai vähän) sitä oli etukäteen pohjustettu. Kaipasin myös Poirot'lle ominaisia suljetun huoneen loppupäätelmiä, mutta eniten minua kai tässä teoksessa häiritsi tunnelma. Se ei ole välttämättä kovin suuri asia, mutta... Tämä teos ei tosiaankaan yllä samalle tasolle kuin Kuolema Niilillä ja muut vaikuttavat Christien teokset. Tämä on pikemminkin samaa tasoa kuin Kissa kyyhkyslakassa.
• Ambrose Bierce: The Devil's Dictionary (illustrated by Ralph Steadman) Mikä upea sattumanvarainen löytö. Rakastan sitä, että kirja on sata vuotta vanha ja silti lähes kaikki - jos eivät peräti kaikki - määritelmät pitävät edelleen paikkaansa. Teos on hyvin samankaltainen kuin Flaubert'n Valmiiden ajatusten sanakirja, tosin vieläkin kyynisempi, misogynistisempi ja ihmisvastainen. Rakastan tällaisia kirjoja (näitä kahta, jotka olen lukenut ja joista tiedän). Sarkastisten, humorististen sanakirjamääritelmien takana on niin paljon hapokasta älyä ja ajatuksia. Oi, ihanuutta! Ja mitä voinkaan sanoa Ralph Steadmanin piirroksista? Ne ovat upeita, sopivat kirjaan kuin nenä naamaan. Niistä tulee mieleen Johnny the Homicidal Maniac ja C.S. Lewisin Paholaisen kirjeopisto - suttaisia mustekynällä piirreltyjä absurdeja hahmoja. Ihastuttava pikku kirja kaikin puolin. Toivon, että omistaisin molemmat "sanakirjat" ja katalogin niiden sisältämistä sanoista - kuinka mahtavan omalaatuisia kortteja sitä voisikaan askarrella vaikka ystävien häihin ja muihin juhliin!
• Anni Polva: Kumman teistä otan? Tämä on mummini kirja ja otin sen hupilukemistoksi; mummilla on kokonainen sarja näitä 1940-1950-lukujen aikaisia chick lit -kirjoja, samalta kirjoittajalta. Voi että, kuinka tekstin kieli ja asetelmat ja kaikki olivat niin ihastuttavan vanhanaikaisia, kuin katselisi mustavalkoista Suomi-filmikomediaa! Teos oli aivan perus-chick lit eikä sisältänyt älykkyyttä tai mitään ihmeellistä, mutta se oli niin suloinen! Miltei näin ja kuulin hahmot ja paikat lukiessani. Tämä ei ole mikään Nobel-voittaja, mutta voi hitto, että oli suloinen! Tulen lukemaan kaikki muutkin mummin hyllyn kirjat heti kun voin.
• Markus Kajo: Kettusen kirja Koko kirja täynnä samaa pokerinaamalla selostettuja nokkeluuksia kuin muistan Kajon suoltaneen TV2:n Naurun paikka -ohjelmassa lapsuudessani. Kaikki kirjan tarinat ovat vain noin sivun pitkiä, joten niitä on melko runsaasti, ja ne usein päättyvät aivan eri aiheisiin kuin aloittaessa. Rakastan sitä. Mahtavaa nokkeluutta ja muka-vakavuutta ja kielellä leikittelyä, ja juttuaiheet ovat niitä, joita kaikki itsekseen miettivät, mutta uskovat olevansa ainoita, joten eivät koskaan puhu muiden kanssa niistä. Tässä ne ovat, kaikki hassunhupaisat aatteemme paperilla valmiiksi sanoihin valeltuina, tarjoiltuina huumorin kera. Tekstin aiheisiin haparoin aasinsilloin liittyvät kuvat ovat kuin kirsikka annoksen päällä. Tämä on niitä must-read -kirjoja.

Oletteko te koskaan lukeneet jotain makaaberiaiheista tai -sisältöistä teosta, joka sai teidät innostumaan?

Minulle tulee mieleen muutama: edellämainittu Rutto (kesken lukemisen piti syöksyä Wikipediaan lukemaan taudista lisää, ja viime viikolla hihitin innostuneena elokuvateatterissa, kun Tähkäpään paha äitipuoli esitti ruttoa Disneyn animaatiossa Kaksin karkuteillä - hiuksia nostattava seikkailu), Edgar Allan Poen novellit (joista yksi on muuten veriruttoa kuvaava The Masque of the Red Death!), ja Dexter-kirjat, joissa saa seurailla ilkeiden ihmisten kiduttavia kuolemia ihan aitiopaikalta, ikään kuin Dexterin Dark Passenger.

"Lohduta mua."

Kun minua masentaa, hellyn shoppailemaan herkästi. Tämä ei tietenkään ole hyväksi köyhälle kukkarolleni, jossa edes Matti ei aina asusta. Niinpä koetan kellarimielialastani huolimatta olla ostamatta ihan mitä tahansa.

Kirjat ovat tässä tilassa hyvä ostos. Yksi kirja, varsinkin pehmeäkantisena painoksena, ei maksa hirvittävän paljon, ja minun maailmassani kirjat ovat aina hyvä juttu - vaikka niitä olisikin jo ennestään huone niin täynnä, että lattia on täynnä kirjakasoja...

Niinpä tänäänkin itkut itkettyäni laahustin pitkän kiertomatkan kautta Rautatieasemalle lämmittelemään ennen kotimatkan alkua. Ajatuksena oli tosiaan vain lämmitellä, mutta toki hakeuduin supersuloisen pikku kirjakaupan läheisyyteen. Tuhlaan aikani ihastelemalla kirjoja, selitin itselleni.

Esittelypöydillä oli kuitenkin niin ihania teoksia, että mieli muuttui kuin huomaamatta. Pari pöytää tarkasteltuani olin jo etsimässä ostamisen arvoista kirjaa. Kirjoja ostaessani päädyn usein sellaisiin, jotka vetoavat minuun siinä mielentilassa, jossa sillä hetkellä olen. Lopulta finaalikaksikkoon päätyivät tällä kertaa haikeankauniit Kazuo Ishiguron Ole luonani aina ja Sara Gruenin Vettä elefanteille, molemmat movie-tie-in -painoksia. Ishiguroa luimme koulussa (The Remains of the Day) ja takakansi puhui Orwellin ja Atwoodin tyylisestä antiutopiasta (ja elokuvassa on pääosassa ihana Keira Knightley), joten Ole luonani aina houkutteli todella paljon. Jostakin hetken mielijohteesta - "Tämän minä varmasti menen katsomaan elokuviin huhtikuussa, eli tarvitsen tätä teosta kipeämmin!" - päädyin kuitenkin valitsemaan Vettä elefanteille -teoksen. (Ishiguron kirjan kirjoitin muistiin lukulistalleni, olkoon se vaikka ensi kerran ostos.)

Päivän lohtuostos.

 Kuten sanoin jo aiemmin, kauppa (nimeltään Pocket Shop, kuten pussista näkyy) on supersuloinen. Se on pieni ja värimaailmaltaan lähes kokonaan muovipussin värinen: vain erilaisten ihanien kirjojen kannet rikkovat harmonian, eivätkä nekään tee sitä huonolla tavalla. Nimensä mukaisesti Pocket Shop myy lähes ainostaan pokkareita; en ainakaan pikaisilla tutustumisvisiiteilläni ole äkännyt hyllyistä kovakantisia kirjoja tai muutakaan tilpehööriä (esimerkiksi kortteja), joita suuremmista kirjakaupoista löytyy. Ainoat ei-kirjat, jotka tänään osuivat silmiini, olivat jonkinlainen tyhjä vihko (lukupäiväkirja, kenties?), pokkarikirjoille tarkoittu muovinen suojakansi ja magneettinen kirjanmerkkivalikoima. Kaikki tuotteet ovatkin mukavan matkustusystävällisiä, sijaitseehan kauppa usean lähi- ja kaukoliikenneyhteyden pääteasemalla.

Hintatasoltaan kauppa oli samaa luokkaa kuin muutkin pokkareita myyvät paikat: paksumpikin teos lähtee kotiin lähes takuuvarmasti kympillä. Lisäksi oheistarvikkeet olivat mielestäni melko halpoja tai ainakin kohtuuhintaisia.

Kuten huomaatte kuvasta, sain ostokseni mukaan ilmaisen kirjanmerkin, mikä on aina mielestäni plussaa (sen lisäksi, että kerään pirteitä kirjanmerkkejä värittämään lukuhetkiäni), ja myös ilmaisen bonuskortin. Kymmenen leimaa kerättyäni saan maksimissaan 10€ arvoisen teoksen ilmaiseksi. Leimamäärä on suurempi kuin Suomalaisen kirjakaupan pokkaripassissa, johon vaaditaan vain kuusi leimaa, mutta lasken Pocket Shopin eduksi sen, että leimakortti on aina voimassa. Suomalaisen passikortti menee vanhaksi 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä leimasta, enkä minä ikinä muista täyttää niitä ajoissa. (Tämä "miinus" johtuu siis minusta itsestäni; pokkaripassi on minusta loistava keksintö ja olen iloinen siitä, että sitä käytetään.)

Myyjäkin vaikutti mukavalta Pocket Shopissa; olin niin tokkurassa, että juuri ja juuri kykenin suorittamaan ostokseni, mutta myyjä palveli ystävällisesti ja vaikutti sellaiselta, joka mielellään vastaa asiakkaan kyselyihin ja mietintöihin ja auttaa tarvittaessa. Myyjä minun makuuni. Usein esimerkiksi Akateemisessa kirjakaupassa tai Suomalaisessa kirjakaupassa törmään myyjiin, joilla on niin tärkeätä hoidettavaa kirjakaupan myyjinä, että asiakaspalvelu jää vähäiseksi. Vaikka ostamani kirja ilahduttaakin minua, olisi minusta mukava myös saada ystävällistä palvelua. Muistelen vieläkin ilolla erästä nuorta myyjää Kampin Suomalaisessa - hän keskusteli innolla ostoksistani laser-lukiessaan niitä kassaan. Hänen iloisuutensa piristi omaakin päivääni. Sellaisia myyjiä kaipaisin lisää kirjakauppoihin.

Palatakseni kuitenkin vielä Pocket Shopiin: se on ihana pieni kaupanpoikanen, josta varmasti löytyy luettavaa lähes jokaiselle matkalaiselle (ja miksei muillekin ohikulkijoille). Koska visiittini ovat olleet niin lyhykäisiä, en aivan varauksetta halua suositella paikkaa (vielä), mutta aion kyllä todellakin käydä piakkoin uudelleen asioimassa siellä. Pitäähän leimakorttia täyttää!

Kaikkea sitä näkeekin.

Viime viikon kirjat, olkaa niin hyvät. (Minä olen huojentunut siitä, että sain mitään luetuksi.)

• Heliodorus: An Ethiopian Romance Tämä oli 1001 kirjani neljäs luettu teos. (Wow, mikä vauhti.) Kirja oli, lähes kaikin mahdollisin tavoin, hyvin samankaltainen kuin Callirhoe, ainoastaan jonkin verran pitempi eikä niin saippuaoopperatahtinen - asiat selitettiin paremmin eivätkä tapahtumat seuranneet toisiaan yhtä rasvatunliukkaassa tahdissa. Silti, paljon asioita tapahtuu muutaman sadan sivun aikana eikä kirjoittaja ole valinnut kaikkein realistisimpia/normaaleita juonikuvioita teokseensa. Pidin kyllä kirjasta melko paljon, mutta hauskinta lukemisessa oli lukea tämä heti Callirhoen jälkeen ja nähdä kuinka paljon ne muistuttavat toisiaan, ja se, kuinka upeasti ihmiset kirjoittivat jo ennen ajanlaskun alkua. Vaikka lukisin kuinka monta antiikin aikaista teosta, olen aina yhtä positiivisesti yllättynyt niiden älykkyydestä ja soljuvuudesta. Lempiteokseni näistä on yhä Metamorphoses, mutta An Ethiopian Romance ei myöskään ole huono valinta. Kirjoittaja pitää monitahoisen juonensa kaikki langanpätkät käsissään taitavammin kuin moni selviää yhdestä juonenpätkästä; jo se tekee kirjasta luettavan!
• Juha Itkonen: Seitsemäntoista En tiedä mikä Itkosessa ja hänen teoksissaan on, mutta en pidä niistä juuri lainkaan. Varsinkin tämä kirja vihastutti: päähenkilö, joka on satiiri Itkosesta itsestään, on niin suuri kusipää ja vastenmielinen tapaus, että vihastuin Itkoseenkin vain lisää (vaikka toki tiedän, että kirjailija ei ole sama henkilö kuin hahmonsa). Mietin myös paljon sitä, mikä minua ärsytti eniten Anna minun rakastaa enemmän -teoksessa: tekstin kieli. Se oli parempaa tässä kirjassa, mutta silti jokin siinä häiritsi edelleen. Se on kuin Terhi Rannelan käyttämä kieli; teksti on sujuvasti kirjoitettua ja, vaikkei yllä lähellekään täydellisyyden rimaa, parempaa kuin suurella osalla nykykirjailijoista. Kuitenkin se on kylmää - en saa kiinni tunteista tekstin lomassa (jos niitä edes on). Ongelma ei ole yhtä suuri kuin Anna minun rakastaa enemmän -kirjassa, mutta häiritsi minua silti koko teoksen ajan. Toivoisin, ettei olisi häirinnyt, sillä tarina itsessään on melko hyvä ja rakenteellisesti teos on todella hieno ja ennen kaikkea toimiva - pidin kovasti saman tarinan eteenpäin kuljettamisesta erilaisin kerrontatavoin (muun muuassa yhden ihmisen kirjoittamat sähköpostit). Itkonen on myös saanut sisällytettyä teokseen, vihastuttavan päähenkilönsä ammatin ja ongelmien kautta, muutamia virkistäviä mietteitä kirjailijana olemisesta, kirjoittamisen etiikasta ja ylipäätään kirjojen kirjoittamisesta. Tämä on siis kirja, jota haluaisin rakastaa, mutta josta kykenen pitämään vain puolivillaisesti. Teoksessa on niin monta minua häiritsevää asiaa, että hyvät jutut jäävät niiden varjoon. Silti sanoisin, että kaikkien vakavasti kirjoittamista pohtivien tulisi lukea tämä teos, juuri kirjoittamiseen liittyvien aatteiden ja tunteiden vuoksi. Ja koska rakenteellisesti kirja tosiaan on aivan loistava.
• Nathaniel Hawthorne: Paholainen käsikirjoituksessa Pidin tästä aika paljon! Tekstistä oikein huokui 1800-luvun puolivälin New Englandin elämä moraaleineen, ideaaleineen ja pikkukaupungin touhuineen. Novellit olivat hyvin paljolti samankaltaisia kuin Edgar Allan Poen, joskin ilman Poelle tuttuja pahaenteisen pelottavia osia. Hawthornen teksteissä oli myös ajoittain yliluonnollisuuksia, mutta ei läheskään sellaisessa synkkyyden ja pelon ilmapiirissä kuin Poella. Kaiken kaikkiaan sulostuttava pieni lukukokemus: ei mitään ihmeellistä tai merkittävää, mutta sivuja kääntyili silti nopeaan tahtiin.

Ensi viikolla luvassa on oikea herrasmiesten kerho, sillä vuoroaan odottavat sellaiset ihanat herrat kuin Camus, Shakespeare ja Poirot (Agatha Christien avustuksella).

Olen myös saanut The Lord of the Ringsin luettua! Vielä pitää selata liitteet läpi, mutta tuskin niihin kauaa menee...?


Tällä kertaa haluaisin kuulla teiltä, mitä pidätte novelleista ja novellikokoelmista. Arvotatteko ne jotenkin romaanien alapuolelle (tai jopa yläpuolelle), vai saavatko ne omien ansioittensa mukaan arvostuksenne?

Onko teillä lempinovelisteja? (Saatte toki mainita myös inhokkinne, jos sellaisia löytyy!)

Itse pidän Sherlock Holmesin seikkailuista (tarkoitan nyt siis Conan Doylen kirjoittamia lyhykäisiä tarinoita enkä ainoastaan kirjaa nimeltä Sherlock Holmesin seikkailut), Edgar Allan Poen novelleista ja Maria Jotunin teoksista Suhteita ja Rakkaus. Myös Margaret Atwoodin Moral Disorder, jonka luimme English A2 -kurssilla IB:llä, on jäänyt mieleen hienosti rakennettuna ja monitasoisena teoksena, vaikka se ei henkilökohtaisiin lempiteoksiini kuulukaan.

Kirjasto ei ole hyväksi selälleni.

Käväisin tuossa muutama päivä sitten kirjastossa hakemassa varaukseni (Itkosen Seitsemäntoista). Aikeissa oli tosiaan hakea vain varaukseni ja palauttaa edelliset lukemiset samalla reissulla. Toisin kävi, kuten kuvasta näkyy. (Kuva otettu hämärässä huoneessa ilman salamaa iPhonella, pahoittelen hassua ulkonäköä ja rakeita; pitäisi hankkia huoneeseen kunnon lukuvalo.)

Löytöpöytä koitui jälleen kohtalokseni. Alas, alas! Poor Nooris. Menin etsimään seurassani ollutta henkilöä, ja reitti kulki totta kai löytöpöydän ohi, kuten aina... Tällä kertaa teemana oli Uusia julkaisuja. (Hienoa, Shakespearelta on tullut uusi kirja! Hehe.) Otin siitä sitten kainalooni Itkosen seuraksi Cymbeline- ja Rutto-teokset, molemmat harvinaista kyllä suomeksi.

Ohittamaltani hyllyltä kainaloon päätyi lisäksi The Devil's Dictionary, josta en häpeäkseni ollut ikinä kuullutkaan mutta joka näytti mahtavalta, ja Agatha Christien Hickory Dickory Dock, koska törsäsin juuri joulunjälkeispalautusalennukseni Poirot-DVD-pakettiin.

Kuvassa on toki myös edelleen kesken oleva, oma kärsinyt The Lord of the Rings -"pokkarini", joka on kyllä jo melkein luettu. Kirjanmerkkinä on laminoitu intialainen kymmenen rupian seteli, jossa on hieno tiikerin kuva, mutta se ei, kuten huomaatte, päässyt kuvaan kunnolla.


Tällä hetkellä luen siis Camus'ta ja Tolkienia iloisesti vuorotellen (Itkosen lukaisin jo), sivu tai pari Tolkienia ja sitten luku Camus'ta. Koetan pitää lukuparini niin, että minulla on yksi kummallakin kielellä. Tämä systeemi tosin saattaa muuttua jo huomenna...



Millaisia kirjastoihmisiä te olette, lukijat? Varaatteko aina vain tarvitsemanne kirjat, valikoitteko hyllystä tarkkaan kirjat, jotka kelpaavat, vai kahmitteko te minun tavoin vähän kaikkea syliin, yleisimpänä valintakriteerinä kiinnostavahko kansi?

Ja samaan syssyyn vielä lisää kysymyksiä! Eli mitäs teillä on tällä hetkellä lukemistossa? Mitä olette pitäneet siitä/niistä tähän mennessä; luetteko innolla loppuun vai jääkö teos armotta kesken?

Mummoa kyydissä

Viime viikon kirja, var så god. (Herranjesta, sehän puhuu Tukholman murretta! Ei huolta, blogi pitäytyy tutussa ja turvallisessa suomi-englanti-sekamelskassa.)

• Anni Nykänen: Mummo Rakastan tätä. Teoksessa on esillä varmaankin lähes kaikki tyypilliset, kliseiset mummo-piirteet, mutta ilman niiden halveeraamista, ja Nykäsen piirto- ja tekstaamistyyli on aivan mahtava. Rakastan myös sarjakuvan nimikkohenkilön stressitöntä asennetta kaikkeen, mitä elämä tuo eteen. Mummon kissa myös muistuttaa kovasti yhtä omistani, joten se lisäsi ihastustani vielä entisestään, mutta ilman kissaakin hehkuttaisin tätä teosta. Mummo nimittäin tökkäisee nerokkaasti muutamia nykyajan "outouksista" (esimerkiksi pissikset, House-televisiosarja ja kasvissyöjät) ja tekee siitä huvittavaa. Vaikka sankarimme ei ymmärräkään kaikkia uutuusasioita, ei missään stripissä käsitellä asioita negatiivisesti, joten lukijalle jää kirjasta ainoastaan hyvä mieli ja hymy huulille. Annan ylimääräisen "hykerryttävän ihanaa" -merkinnän Mummolle ihastuttavasta maalaismurteesta ja elämänilosta ja -asenteesta.

Tällä kertaa on tosiaan vain tämä yksi luettu kirja esittelyssä. Olen poukkoillut viiden eri kirjan kanssa saamatta ainuttakaan niistä loppuun, mutta sellaista sattuu...


Oletteko te koskaan lukeneet sarjakuvaa, jossa jokin (esimerkiksi jokin hahmo tai asetelma) on loukannut teitä? Jos haluatte jakaa anekdoottejanne, kuulisin niistä mielelläni. Oliko kokemus niin vastenmielinen, että ette enää lue kyseistä sarjakuvaa?


Loppuun vielä häikäilemätön mainos... Muistakaa tarkkailla tätä blogia, sillä kohtapuoliin on tulossa ensimmäinen arvonta/kisailu!

Buy me a Nobel prize.

Myydyimmät kirjat 2010

(Kyllä, huomasin itsekin, että lista on köyhänpuoleinen, mutta mitäpä muutakaan keltaiselta lehdistöltä voi odottaa...)

Ostitteko te mitään mainituista kirjoista? Tai oletteko aikeissa hankkia tai ainakin lukea mitään noista?

Minulla on Puhdistus, Totta ja Nenäpäivä lukulistalla, mutta artikkelintyngässä mainituista kirjoista ainoa, jonka olen lukenut, on Fingerpori III.

Vaikuttavatko Top 10 -listat ja muut kirjakaupoissa ja kirjastoissa hankintoihinne?
Joskus minä tarkastan kokoelman innolla, toisina päivinä kierrän kaukaa, koska olen niin snobi, että "haluan valita ihan itse, mitä luen".

Oikeastihan Top 10 -pöydässä ei ole mitään vikaa ja sen esittelemät kirjat ovat usein aivan syystä niitä myydyimpiä. Toki joukkoon mahtuu mätiä munia, kuten aina, mutta eiköhän suurin osa tarjotuista teoksista ole aivan lukemisen arvoisia.

Toisaalta on jotenkin tuplasti kurjaa, kun esimerkiksi ostaa viikkokausia ykkösenä olleen teoksen ja on älyttömän pettynyt sen sisältöön. Minä ainakin tunnen joskus oloni huijatuksi ja typeräksi, ja samalla ihmettelen ihmisten kirjamakua.
Onneksi näin käy vain harvoin.




P.S. Blogilla on nyt oma sähköpostiosoite! Niitä ekstra-ekstra-VIP -tilanteita varten.